Jos tyttäreni on aina pitänyt mekoista ja hameista, niin nyt niille on tilausta enemmän kuin koskaan. 4,5 vuotias neiti ei halua pukeutua mihinkään muuhun. Housut ovat välttämätön pakko, jos ilman niitä ei tarkene ja sukkahousut hameen tai mekon kanssa toivotumpi vaihtoehto.
Mahdollisia kesäisiä säitä etukäteen silmälläpitäen ostin viime syksyn Tampereen käsityömessuilta muutaman puuvillakankaan kaupasta, jonka nimi ei jäänyt mieleeni. Kankaat oli mitä todennäköisimmin tarkoitettu ensisijaisesti tilkkutöihin, sillä ne myytiin valmiiksi pieniin määrämittoihin leikattuina. Ihastuin myymälän muutamaan kuosiin sekä edullisin hintoihin ja ostin mm tämän 100% puvillaisen kukkakankaan kahtena 50 cm määrämittaan leikattuna palana. Näistä kahdesta palasta ompelin tänään aamupäivällä Liljan mittojen mukaisen salsahameen kolmella rimssulla ja pitsikoristeella.
Mekko oli kuvattava heti, sillä hetki ompelun jälkeen lienee se ainut hetki, kun vaate on vielä puhdas. 10 min kuvaustuokion päättymisen jälkeen tyttö lähti se päällään ajamaan polkupyörällä ja rivakka lähtö hiekkapihalla johti kaatumiseen ja itkuun. Hameen kuntoa en ole tarkastanut, enkä tarkasta. Se on tehty käyttöön, ei mitään juhlia odottamaan ja ilmeisesti se säilyi ensimmäisessä rytäkässä ehjänä, kun surua rikkoutumisesta ei kantautunut korviini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti