2.1.2016, viisi päivää ennen tyttäreni syntymää, kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni. Olin suunnitellut blogin aloittamista koko syksyn 2015 ja tuntenut lähinnä hienoista "noloutta" ajatuksesta.
Kolmannen äitiysvapaani alettua minulla oli kuitenkin tarve saada aikaan jotain näkyvää perus lapsiarjen ohella ja rohkaistuin julkaisemaan ensimmäisen tekstini. Nyt kaksi vuotta ja 11 päivää myöhemmin blogissani on käynyt 39 957 lukijaa! Mikä luku ja mikä ilo että käsityöni, valokuvani ja tekstini ovat tavoittaneet jonkun teistä noin usein. Iso ja onnellinen kiitos!
Blogin kirjoittamisesta tuli lopulta viimeisimmän äitiysvapaani aikana iso henkireikä. Vaikka lasten kanssa kotona viettämäni aika on arvokkainta elämässäni, en olisi ehkä nauttinut siitä niin paljon ilman käsityöharrastustani. Samanlaisina toistuvat päivät, jatkuva ja ajoittain äärimmäinen väsymys, kyvyttömyys nukkua silloin kun siihen olisi mahdollisuus ja yritys olla läsnä kaikille kolmelle yhtä aikaa, oli ajoittain hyvin raskasta. Pieni hetki neuletyön parissa samaan aikaan muistipeliä pelaten, ompeluhetki lasten leikkiessä vieressäni, valokuvaustuokion järjestäminen pyöräretken lomassa jne. Nuo hetket olivat henkireikiä ja voimavara itselleni. En niinkään kaivannut yksin kaupungille käymään tahi iltavapaille. Sain "oman hetkeni" noina pieninä hetkinä lasteni kanssa, käsityön voimalla, ja niistä kaikista hetkistä olen onnellinen!
Jatkaakseni samalla teemalla ja rikkoakseni (toivoakseni) 40 000 lukukerran, tässä viimeisin loppusyksyn ompelutyö: Martat paita ja Pikkukukka -leggarit koossa 98 cm.
Verson Puodin Martat -trikoosta ommeltu paita noudattaa jälleen Noshin -luottopaitakaavaani ja leggareiden kaavaksi valikoitui osuvasti PaaPii -kaavakirjan Lilja -leggarit. Lilja -kaavasta sanottakoon että housujen vyötärönauhaan kannattaa todellakin lisätä kirjassa ohjeistettu vyötärövara. Ompelin Majapuusta tilaamastani Pikkukukka -trikoosta nimittäin kahdet leggarit ja 86 cm pöksyistä tuli niin matalat, että Liljan olisi pikimmiten luovuttava vaipan käytöstä.
Näillä ajatuksilla kohti blogini kolmatta vuotta! Kiitos!
