Liljan "Valoköynnös" -jumpsuit

Olen koko kevään katsellut ihastellen muskarissamme erään pienen tytön jumpsuitteja ja niistä innostuneena tilasin itselleni Jujunan HIIOP! -jumpsuitin kaavan. 

Piirsin kaavasta heti kolme kokoa 80, 86 ja 92 cm ja leikkasin ensimmäisen (yllä kuvatun) Pouta Pukimon Valoköynnös -joustocollegesta jo noin kuukausi sitten. Ennen ompelutyön aloittamista saumurini sanoi työsopimuksensa irti ja jouduin toimittamaan sen huollettavaksi (syksyinen farkkupäiväpeitto -projektini hajotti koneen liian paksuja saumoja ommellessani). Leikattu kangas seisoi ainakin kuukauden päivät odottamassa tekijäänsä ja kun sen tänään vihdoin ompelin, on hyvinkin selvää että vaatetta täytyy käyttää urakalla. Puku on enemmän kuin sopiva Liljalle!

En ole poikien kanssa ollut järin innostunut näiden jumpsuitien käytöstä, sillä en oikein koskaan keksinyt milloin niitä olisi pitänyt käyttää. Ne tuntuivat aina kuumilta ja vaipan kannalta kovin hankalilta ja kun viimein tilasin Tomakselle aikanaan yhden Me&I:n alennusmyynnistä, ei poika suostunut pukemaan sitä ikinä päällensä. Täytyy siis testata tämän vaatteen pidettävyys ennen kuin ompelen seuraavan koon. Äskeisessä kuvaushetkessä tyttö ainakin huoli vaatteen päällensä ja ärsyyntyi kun se piti riisua pois.

Jumpsuitin vetoketjun tilasin Majapuulta. Kangasta pukuun kului juuri sen verran kun Jujunan ohjeessa mainitaan, eli tässä tapauksessa 1m 155 cm leveää joustocollegea. Innostuin tilaamaan kankaan alkuvuodesta Kankaiden yön alennusmyynnistä. Kangas ei ole kuosiltaan oikein "minun näköiseni", enkä oikein tiedä miten innostuin sitä edes tilaamaan. Nyt valmiissa asussa Liljan päällä se kuitenkin on oikein nätti! 

Kaava itsessään oli helppo ommella vinosta vetoketjusta huolimatta. Puku ja kaava toimisivat varmasti paremmin, jos hupun alavaran (vasen puoli hupusta) saisi jotenkin piilonapitettua siististi kauluksen oikeaan puoleen. Tällöin vetoketjun alavara ja siihen kiinnitetty huppu asettuisivat käytössä paremmin. Nyt ne tahtovat vähän vetää vasemmalle, mutta tuskinpa se käyttöä haittaa.

Malliltaan puku näyttää toimivalta. Siinä on riittävästi tilaa lapsen leikille ja liikkelle, kuten ae. kuvista näkyy. 

Kokojen puolesta kaava on myös kiitollinen, sillä niitä riittää kokoo 158 cm saakka. Yritin ehdottaa Henrille (vähän vitsaillen) puvun ompelemista ja sain vastineeksi epäilevän katseen, joka kertoi että "äiti älä!". Ja Tomakselta lienee turha edes kysyä, hänen jumpsuitkautensa alkoi ja loppui jo kaksi vuotta sitten. Hän ei ylipäätään ole haalarimiehiä: toppahaalarikin on roikkunut koko talven naulakossaan ja keväthaalaria hän suostui sovittamaan kerran.