Ilmoittauduin jo helmikuussa, heti mainoksen sähköpostiini saatuani, Sirinä Designin indigovärjäyskurssille, jossa värjäys toteutettiin fruktoosikyyppiä hyödyntäen. Kurssi järjestettiin Tuija Timosen opetuksessa Tarvossa Sirinä Designin tiloissa Ritu Kokkosen kurssikeskuksessa. Kauniin aurinkoinen viikonloppu kesäkuuna alussa oli innostusta herättävä ja kauniita lankoja tuottava kokemus, jonka yritän tässä nyt yhteenvetää tulevia värjäyksiänikin ajatellen.
Viikonlopun kaksi kurssipäivää jakautuivat siten, että kurssin aloituspäivänä, lauantaina, valmistimme fruktoosikyypin Indigofera tinctoriaa eli indigojauhetta käyttäen. Sunnuntaina tarkoitus oli valmistaa vastaava kyyppi morsingon lehdistä. Sunnuntain värjäys ei ikävä kyllä lopulta onnistunut, syystä että morsingon lehdet olivat menettäneet vedessä liotessaan värinsä. Tästä en mieltäni pahoittanut vaan iloitsin indigofera tinctoria kyypin uudelleen herättelyn tuomasta värjäysmahdollisuudesta kaikkine mukaan ottamineni lankavaroineni.
Suosittelen ehdottomasti indigovärjäyksestä kiinnostuneille seuraamaan Sirinä Designin kurssisivuja ja ilmoittautumaan, kun kurssi seuraavan kerran järjestetään.
Kuvassa esitetyn Indigokyypin valmistusresepti oli Leena Riihelältä lainattu ja hänen neuvonsa resepteineen löytyvät hänen blogistaan Riihivilla:n verkkosivuilta. Reseptejä löytyy blogista useita ja me noudatimme seuraavaa:
5 L vettä
20 g indigoa sekoitettuna melkein kiehuvaan veteen tahnaksi
40 g sammutettua kalkkia eli kalsiumhydroksidia (rakennushienokalkkia)
60 g hedelmäsokeria
0,5 dl kertaalleen käytettyä krappia
Värjäyksessä noudatettiin ns. 1:2:3 sääntöä eli indigon määrä:kalsiumhydroksidin määrä: fruktoosin määrä = 1:2:3
Aineiden roolit värjäyksessä ovat seuraavat:
1) Indigo = väriaine
2) Kalsiumhydroksidi = emäs
3) Fruktoosi = pelkistin
4) kertaalleen käytetty krappi = oletettavasti katalysaattori
Kyypin valmistus ja värjäysohje:
Sekoita kalkki veteen ja lisää sitten indigotahna, hedelmäsokeri ja krappi. Nosta liemen lämpötila 60 C-asteiseksi ja sekoita varovasti. Turhaa ja voimakasta sekoittelua tulee välttää!
Kun liemi on muuttunut keltaiseksi ja sen pinnalle tulee kuparihohdetta sekä sinisiä kuplia, liemi on valmis.
Käytännössä tämä vaihe siis tarkoitti sitä että veteen liukenematon indigo oli saatettu liukoiseen muotoon ja se oli valmis käytettäväksi värjäyksessä.
Riihivillan ohjeen mukaan kys. vaihe veisi noin 15 min, vaan meillä tämä vaihe kesti käytännössä noin yhden tunnin ja jouduimme lisäämään liemen pinnalle reilun yhden tl fruktoosia.
Samaan aikaan kyypin valmistuksen kanssa lämmitimme toisessa suuremmassa astiassa 15 l vettä 60 C-asteen lämpötilaan ja lisäsimme siihen 1 tl Ca(OH)2 sekä veitsenkärjellisen fruktoosia. Kalsiumhydroksidilisäyksen jälkeen liuoksen pH mitattiin ja koska se oli vain 9, liuoksen joukkoon lisättiin vielä toinen t-lusikallinen Ca(OH)2.
Kun vesiliuoksen pH oli saatu vahvan emäksiseksi eli pH 11:sta, valmis kyyppi siirrettiin veden joukkoon mahdollisimman vähän kyyppiä hapettaen. Käytännössä tämä tapahtui siten että kattila, johon kyyppi oli valmistettu upotettiin hitaasti vesiliuokseen.
Indigokyyppiä ei saa kaataa emäksiseen vesiliuokseen, sillä tällöin se hapettuu ja tuhoutuu.
Värjäys:
Etukäteen kastellu langat ja kangaskappaleet upotettiin liemeen ja niiden annettiin värjäytyä 0,5 h, minkä jälkeen ne nostettiin pois.
Pienen affiniteetin vuoksi, indigosta jää lähes puolet värjäysliemeen ja siksi kastoja kannattaa olla useita. Tämä tuo värjättävälle materiaalille värinkestoa.
Lämpötilaa ja liuoksen pH:ta seurattiin koko värjäyksen ajan. Lämpötila ei saanut nousta yli 60C-asteen eikä se saanut laskea alle 40 C-asteen. pH puolestaan pysyi hyvin vahvasti emäksisenä ensimmäisen säädön jälkeen. Tärkeää oli myös muistaa, että värjättävää materiaalia padasta nostettaessa ja siitä valuvaa värilientä ei valuteltu kattilaan. Materiaali tuli nostaa siten, että valuvan värin mukana kattilaan siirtyisi mahdollisimman vähän happea kyyppiä tuhoamaan.
Lauantaina aloitettujen lankojen kastoja jatkettiin sunnuntaina uudelleen elvytetyllä kyypillä.
Kyypin elvytys:
1) Tarkistettiin pH ja lisättiin Ca(OH)2 kunnes pH oli 11 (käytännössä 1/2 määrä edellisen päivän määrästä)
2) Lämmitettiin liemi 50 C-asteeseen ja lisättiin fruktoosia (käytännössä 1/2 edellisen päivän määrästä)
3) todettiin kyyppi elvytetyksi kun liuos oli väriltään keltaista ja sen pinnalla näkyi jälleen kuparihohdetta ja sinisiä kuplia.
Kun kyyppi oli jälleen elvytetty, huolehdimme lämpötilasta ja pHsta edellisen päivän tavoin koko värjäyksen ajan.
Värjätyn materiaalin jälkikäsittely:
Vahvasti emäksiset langat huuhdeltiin etikkahappovedellä värjäyksen päätteeksi ja ylimääräinen väri huuhdeltiin vedellä. Kotiin päästyäni pesin vielä kaikki vyyhdit pesukoneessa villapesuohjelmalla. Pesun suoritin sukkahousuissa, eli vyyhdit olivat yksittäin sukkahousuissa ja säilyivät siellä sotkeutumatta ja huopumatta koko villapesuohjelman ajan.
Indigo osoittautui hyvin riittoisaksi väriaineeksi. Yhteenlaskettua grammamäärää en tullut laittaneeksi muistiin, vaan sain itse värjättyä yhteensä noin 600g materiaalia ja kolmen hengen ryhmästämme myös toiset vähintään saman verran. Värjätyn materiaalin määrä oli suuri, sillä lähtökohtaisesti Indigojauhetta punnittiin 280g kuivamateriaalia varten.
Värjäämäni langat:
300 g Silmu&Solmu verkkokaupasta tilaamaani fingering vahvuista - merino-nylon villasekoitelankaa 75/25
120 g Norjalaista karstavillalankaa, värjäykseen tarkoitettua, Lankava Oy
Drops Baby merinoa noin 140g
Ai niin ja mikä se kyyppi on?
Kyyppiväri, tässä Indigo, on liukenematon väriaine, joka värjäystä varten pelkistetään emäkseen liukenevaksi leukoyhdisteeksi. Leukomuodossa oleva indigo saostuu siis värjättävän materiaalin pinnalle ja jää kiinni materiaalin kuituun. Se ei muodosta värjättävän materiaalin kanssa kemiallista sidosta ja kuluukin käytössä sekä pesuissa vähitellen pois. Irtoaminen on kuitenkin hidasta ja olemmekin esim. farkkujen myötä oppineet tuntemaan kuluneen tai tarkoituksella kulutetun indigon kauneuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti