Jämälangoista virkattu joulukuusenalusmatto

Nyt kun tuo kuusi on kannettu ulos talosta ja joulu on meidän perheessä virallisesti ohi, voinkin ryhtyä muistelemaan sitä.

Vietimme joulun tänä vuonna kotona ja päädyin työllistämään itseni joulukuusenalusmaton virkkuutyöllä. Tässä nyt esittelyssä villalankavarastoni jämistä puolipylväin virkattu pyöreä matto, jonka halkaisija on 122 cm.

Tälläinen käsityö on mitä mahtavin kohde upottaa kaikenlaisia lankatuppuroita väreineen, materiaaleineen ja langanpaksuuksineen yhteen työhön. Puolipylväs "syö" myös mukavasti lankametrejä ts. jämälankavarastoni hupeni mukavasti. 

Aloitin virkkauksen neljällä ketjusilmukalla, jotka yhdistin piilosilmukalla renkaaksi. Tämän jälkeen virkkasin puolipylväitä 11 kpl 1. kerrokseen ja 2. kerrokseen niitä tuli 22. 3. kerroksen lisäykset tein sitten jokatoiseen silmukkaan ja 4. kerrokseen lisäykset joka kolmanteen silmukkaan jne. Jatkoin alun systemaattisuuden jälkeen lisäyksiä sitten aivan summamutikassa, pitäen huolta siitä että virkkuutyö ei alkanut muuttua kuppimaiseksi, eikä reuna puolestaan liestynyt liiallisista lisäyksistä. Lopullinen silmukkamäärä jäi arvoitukseksi.

Virkkasin maton pääasiassa kolmea lankaa samanaikaisesti mukana kuljettaen. Paksumpien, kuten huopasen ja Iso veljen rinnalla pidin vain yhtä lankaa. Suurin osa langoista on peräisin yli 20 vuoden takaa. 

Vaan vieläpä noita lankoja jäi ja niistä on päästävä eroon. Ehkä yritän virkata vielä toisen maton, jahka keksin virkattavalle käyttökohteen. Olen niin huono tekemään mitään käsityötä, ellen keksi sille jo tekovaiheessa käyttökohdetta.

Tässä matto vielä kuusen alla ja ikävästi kippurassa alusmaton tähden. Päädyin pitämään virkkaamani maton alla aikanaan kaupasta hankittua kuusenalusmattoa, ihan siitä syystä että se on toiselta puolelta muovitettu. Pysyivätpä yli lorahtaneet kuusenkasteluvedet poissa parketin pinnasta. 

Vertices Unite ja virkattu pipo itsevärjätyistä langoista ja langanpätkistä

Sivistykseni neulonnan saralla on lisääntynyt huimasti sitten viime kevättalven, jolloin kuulin vasta ensimmäisen kerran Steven Westistä. En ole, enkä ole yrittänyt olla millään tavoin aallon harjalla neulonnan ajankohtaisista asioista, sillä päätin jo Tomaksen synnyttyä, kohta viisi vuotta sitten, etten saa ostaa yhtään uutta lankakerää ennenkuin olen neulonut vanhat pois. Noh, näinhän ei ole käynyt. Olen hillinnyt ostamistani, mutta täysin en ole voinut olla uutta hankkimatta.  Edes vähän päätöksessä pysyäkseni olen sentään yrittänyt pysytellä erossa kalliista luksuslangoista ja täydentänyt lankavalikoimaani vain ns. ehdottomasti kokonaisuudesta puuttuvilla kerillä ja käsityökoulun myötä luonnon värein tai mikrossa värjätyin langoin. Lankaohjeiden seurantakin on ollut kovin jäissä, osittain kai siksi että neulontaan ei lopulta käsityökoulun ja ompeluinnotukseni vuoksi ole juuri löytynyt aikaa.

Steven West tuli ajankohtaiseksi nähtyäni käsityökoulun kurssikaverini Tean kaulassa kauniin huivin. Olin jo tuolloin tovin etsinyt sopivaa mallia pienehköille koulun aikana värjätyille lankakerille ja Tean huivimalli oli mitä sopivin tarkoitukseen. Tilasin mallin heti Ravelrysta, vaan toteutus ontui syyskuun alkuun saakka, jolloin vihdoin ilta-auringon valossa aloitin huivin. Ja tässä lopputulos: valmis huivi, jota rohkenen kutsua Westin Vertices Unite -malliksi. Hieman epäilevä sävy sen vuoksi, että neuloin huivin pitkälti ohjeen valmista huivikuvaa mukaellen. Neulomisinnostuksen alettua en jaksanut opetella englanninkielisiä neulomislyhenteitä ja vaikka taidan englannin hyvinkin, en ymmärtänyt ohjeesta juurikaan mitään. Kavennukset ja silmukkamäärät lienevät vähän mitä sattuu, mutta väliäkö tuolla, hyvä tuli ja tarpeeksi näköinen.

Moniväriset osiot on neulottu itse reaktiivivärein mikroaaltouunissa värjäämistäni merinolangoista. Kaikki kolme osaa ovat lankkuvärjäyksen tuloksia. Värjättyjen lankojen sävyihin sopivat yksiväriset lohkot sen sijaan ovat Pirkka -lankaa ja jotain Drops Baby merinoa lankakopasta löytyneenä.

Huivin valmistuttua torstaina sain sitten vielä eilen perjantaina päähäni ettei kuvausta voi suorittaa ilman huiviin sopivaa pipoa ja virkkasin sellaisen lankakopan sinisistä ja mustista langanjämistä. Valkoinen monivärinen lanka on jälleen mikroaaltouunissa reaktiivivärein itse värjäämääni. Kaikki muut ovat mitä lie kopan jämiä: My Boshia, Pirkkaa, Baby Dropsia, Novitan huopasta jne.

Hiiop ja Hupsis!

Tulin leikanneeksi tämän Liljan Hiiop! -jumpsuitin jo syyskuun alussa, suuressa sydäninnostuksessani, heti edellisen "sydämellisen" jumpsuitin valmistuttua. Tuolloin kaavoja kankaan päälle asetellessani touhu ympärilläni oli enemmän kuin riehakas ja keskittymiskykyni taisi olla enemmän ympäröivissä lapsissa, kuin ompelutyössä. Tämän totesin tokikin vasta viisi kuukautta myöhemmin pukua ommellessani. Olin nimittäin asettanut sekä etukappaleiden että hupun kaavat kankaalle väärin päin ja sen seurauksena puvun vetoketju vaihtoi puolta vasemmalta oikealle. Eipä siinä mitään, toimiihan se noinkin ja onnekseni olin ollut kaavojen "väärin" asettelussa johdonmukainen. Kömmähdyksen myötä annoin puvulle nimeksi Hupsis! 

Vetoketjun "vahinkomuokkauksen" ohella olen lisännyt pukuun, kaavan ohjeesta poiketen, jälleen painonepparin. Neppari tuo hupun reunaan tukea ja istuvuutta. Jumpsuitin kangas on joustocollegea ja se on jälleen tilattu Verson Puodista.

Innokkaan mallini päässä jo noin vuosi sitten itselleni virkkaama pipo. Lankana pipossa on My Boshi -lanka ja se on toteutettu puolipylväin.

Ihana Islanti ja villaneule

Oi ihana Islanti, sen maisemat ja kaikki ne villaneuleet ja langat!

Pääsin viikko sitten yhdeksän vuoden jälkeen jälleen ihastelemaan Islantia paikan päälle ja olen yhä enemmän rakastunut sen luontoon, maisemiin, voimakkaisiin kontrasteihin, lintukotomaiseen tunnelmaan, mustaan maahan, mustiin rantoihin, lampaisiin, hevosiin, perinneneuleisiin, villalankoihin, hieman uhkaavan tuntuiseen mereen ja ehkä vähän kaikkeen mihin turistin näkökulmasta voi nopeasti rakastua. 

Olin päättänyt ennen matkaamme saada keskeneräisen islanninvillaisen neulepaidan valmiiksi, sillä suunitelmanani oli tulla kuvatuksi pusero päällä upeissa aurinkoisissa maisemissa. Lisäksi halusin ottaa lämpiman neuleen mukaani Reykjavikin iltoihin.

Keskiviikkoinen päivä ja ilta ennen matkaa kului kuitenkin kolmea lasta hoitaen, laukkuja pakkaillen ja matkasta jännittynyttä Tomasta yömyöhään nukutellen. Paitani ei valmistunut, ei, vaikka yli puolen yön yritin. Unelma upeasta valokuvaussäästäkin karisi, sillä sääennustus lupasi paikan päälle jotain aivan muuta kuin auringonpaistetta. 

Kaikesta tästä huolimatta pidin kiinni päätöksestäni ja pakkasin viime hetkellä, juuri ennen lentokentälle lähtöä, paljon tilaa vievän villaneuleen laukkuuni muutaman lankakerän ja virkkuukoukun kera. Tunsin itseni tätä tehdessäni enemmän kuin hölmöksi, sillä olisimme paikanpäällä ainoastaan perjantain ja lauantain. Torstai ja sunnuntai olisivat kokonaan matkapäiviä.

Puolisoni ei tekemisiäni ihmetellyt, ilmaisi vain että kun olet jotain päättänyt niin sinun mieltäsi ei mikään muuta. Ja oikeassa hän oli. Siellä minä sitten autossa, tien päällä, takapenkillä, maisemia katsellen, auton nokka kohti Haukadurin geysireitä virkkasin neuleeni sellaisen jamaan että sain siitä otettua muutaman kuvan. Sää paikan päällä ei ollut todellakaan aurinkoinen ja puserosta puuttui vielä lähes kokonaan toinen hiha pyytäessäni kuvaushetkeä tienposkessa. 

Vaikka ottamani kuvat eivät vastaa asettamiani odotuksia laadullisesti tai määrällisesti, olen tyytyväinen siihen että sain niitä otettua edes muutaman.  

Puolikas hiha valmistui lauantai aamuna Reykjavikissa, hotellihuoneessa, Liljan aamupäiväunta valvoessani. Pääsin siis toteuttamaan myös suunnitelmani toisen osan, puseron käytön Reykjavikin illassa.

Pusero on neulottu ja virkattu kahdeta langasta: Hjärtegarnin Alpacasta ja Alafoss Lett-Lopista. Ohje on omani. Alpakan lisäsin islanninvillan oheen ihan siitä syystä, että sain sillä puserooni pehmeyttä. Pelkkä lampaanvilla kun on yksinään melko karkea ja kutiava pidettävä.

Projekti Onnela - Eevan kammari

"Eevan kammariksi" nimetty alkovi sai nimensä kummityttöni mukaan, sillä hänellehän minä kammarin kalustin heti 1,5 vkoa sitten mökille saavuttuamme.

Kaapissa jo useamman vuoden pyörinyt virkkaamani päiväpeite löysi vihdoin paikan itselleen. Kys. virkkuutyön tekeminen kesti käytännössä vuosia ja Eeva oli aika pieni tyttö ihan ensimmäisiä neliöitä tehdessäni. Muistan kuinka virkkaamani neliöt viehättivät väriensä puolesta tekovaiheessa tyttöä. Meillä kyläillessään tyttö asetteli keskeneräisen peiton neliöitä usein rinnakkain lattialle ja jo siitä syystä peiton kuului päätyä hänen vierassänkyynsä koristeeksi.

Alkovi oli tähän saakka ollut meillä melko vähäisellä käytöllä ja poikien huoneen remontin myötä kerrossängyn tieltä talteen varastoitu sänky sijoitettiin nyt "Eevan kammariin" Eevaa odottamaan. Vuoden-kahden kuluttua kammarista tulee varmasti Henrin kammari, mutta siihen saakka se olkoon vierashuoneenamme niille jotka tuohon 170 cm pitkään sänkyyn mahtuvat. Todennäköisesti sänky kyllä muuttaa meille kotiin takaisin heti kun Lilja tarvitsee matalalaidallista sänkyä. Sänky on meillä lainassa ystävältäni, jolle olen luvannut ilmoittaa kun sängyn tarve päättyy.

Kammarin harmaa seinä on käsitelty Tikkurilan Zen petsivahalla, väri Samurai ja päätyseinä Osmo Colorin puuvahalla, sävy Kuusi. Alkovin katto on maalattu Tikkurilan Panelikattomaalilla ja lattia on maalattu Tikkurilan Betolux -lattiamaalilla, sävy TVT 0230 (Peltikattomaalit -värikartta, laivasto 0230).

Ampiaissukat ystävälle

Minulla on ollut jo vuosia tapana antaa ystävilleni lahjaksi villasukkia. Tässä taas yksi tuleva lahjapari. 

Sukkien musta lanka on Novitan Isoveli -lankaa ja keltainen jotain jonka merkki ei ole ollut enää vuosiin tiedossani. Virkkasin sukat Novitan sukkalehden virkattujen sukkien ohjetta mukaellen.

Mummon neliöitä pienen tilkkupeiton verran

Tässäpä mummon neliöitä virkattuna pinnasängyn pituudelta ja hieman leveämpänä kuin kyseiseen sänkyyn olisi tarpeen. Ommeltuani Liljan sänkyyn uuden päiväpeitteen Laina Koskelan Elefanttikuosista löytänee tämä tekele paikkansa mökin lastensängystä.

Pipoja herkullisissa väreissä

Sää ei ole vielä liian lämmin näiden pipojen käyttöön! Puolipylväin ja pylväin virkatut väriläiskät eivät ole niin kuumia etteivätkö vielä löytäisi paikkaansa kevään säistä. 

En yleensä osta akryylilankoja lainkaan, mutta näiden my boshi lankojen suhteen tein poikkeuksen niiden herkullisten värien vuoksi (sekä siksi että ne pyörivät Prisman alelaarissa). Poikani oli lisäksi onnellinen kun kerrankin päässä oli pipo, joka ei kutita. Tässä kohtaa äidin ajatus paremmin kestävästä 100% villapiposta siis toimii erinomaisesti: sitä kun ei lapsi päässään edes pidä. Toivotaan että näitä nyt pitää. Vaaleanpuna-vihreänpipon vihreä lanka on kyllä 100% Iglo villaa, joka omaan ihooni ainakin on "kutittamaton". 

Sukkahousuja ja kalastajanlankaa

Muutama viikko sitten palapeliä 2-vuotiaan Tomas -poikani kanssa tehdessäni innostuin samaan aikaan leikkelemään kaapistani pois vanhat sukkahousut, joille ei enää löydy käyttöä. Kustakin sukkahousun lahkeesta syntyi neljä kudekappaletta, jotka virkkasin yhteen valkealla kalastajalangalla. Lopputuloksena syntyi kori, jota voi vaikka käyttää ruukunsuojuksena.

Kuvan seinä on muuten tehty Tikkurilan Tunto Hieno -struktuuripinnoitteella tasoituslastalla suoraan seinään "sivellen". 

Retrohenkinen villatakki

Matkustimme vuonna 2008 islantiin puolisoni, veljeni ja hänen vaimonsa kanssa. Matkan aikana hypistelin jos jonkin kerran Islantilaisia lankakeriä kauppojen hyllyillä saamatta kuitenkaan ostoksia tehtyä. Kotiin palattuani en päässyt ajattelemasta lankoja ja innostuin lopulta tilaamaan niitä nettikaupan kautta useamman kilon verran. Aika ei kuitenkaan tuolloin tuntunut riittävän itse käsitöiden tekemiseen ja avaamattomat lankakerät ovat maanneet kaapissani vuosikausia. Nyt ryhdistäydyin ja sain viimein virkattua luonnovalkoisesta Alafoss Lopi Lett -langasta itselleni retrohenkisen villatakin. Takin piti alunperin noudattaa yhtä Novita -lehden neulemallia, mutta työn edetessä ryhdyin suunnittelemaan takkia itse ja lopputulos on kuvan mukainen. "Somistuskankaana" Verson puodin paratiisi velour.

Kummitytön Happypotamus

Kummitytölleni ensitapaamislahjaksi antamani Happypotamus. 

Ohje on  Heidi Bearsin ja se on ostettavissa Ravelry verkkokaupasta.