Oi ihana Islanti, sen maisemat ja kaikki ne villaneuleet ja langat!
Pääsin viikko sitten yhdeksän vuoden jälkeen jälleen ihastelemaan Islantia paikan päälle ja olen yhä enemmän rakastunut sen luontoon, maisemiin, voimakkaisiin kontrasteihin, lintukotomaiseen tunnelmaan, mustaan maahan, mustiin rantoihin, lampaisiin, hevosiin, perinneneuleisiin, villalankoihin, hieman uhkaavan tuntuiseen mereen ja ehkä vähän kaikkeen mihin turistin näkökulmasta voi nopeasti rakastua.
Olin päättänyt ennen matkaamme saada keskeneräisen islanninvillaisen neulepaidan valmiiksi, sillä suunitelmanani oli tulla kuvatuksi pusero päällä upeissa aurinkoisissa maisemissa. Lisäksi halusin ottaa lämpiman neuleen mukaani Reykjavikin iltoihin.
Keskiviikkoinen päivä ja ilta ennen matkaa kului kuitenkin kolmea lasta hoitaen, laukkuja pakkaillen ja matkasta jännittynyttä Tomasta yömyöhään nukutellen. Paitani ei valmistunut, ei, vaikka yli puolen yön yritin. Unelma upeasta valokuvaussäästäkin karisi, sillä sääennustus lupasi paikan päälle jotain aivan muuta kuin auringonpaistetta.
Kaikesta tästä huolimatta pidin kiinni päätöksestäni ja pakkasin viime hetkellä, juuri ennen lentokentälle lähtöä, paljon tilaa vievän villaneuleen laukkuuni muutaman lankakerän ja virkkuukoukun kera. Tunsin itseni tätä tehdessäni enemmän kuin hölmöksi, sillä olisimme paikanpäällä ainoastaan perjantain ja lauantain. Torstai ja sunnuntai olisivat kokonaan matkapäiviä.
Puolisoni ei tekemisiäni ihmetellyt, ilmaisi vain että kun olet jotain päättänyt niin sinun mieltäsi ei mikään muuta. Ja oikeassa hän oli. Siellä minä sitten autossa, tien päällä, takapenkillä, maisemia katsellen, auton nokka kohti Haukadurin geysireitä virkkasin neuleeni sellaisen jamaan että sain siitä otettua muutaman kuvan. Sää paikan päällä ei ollut todellakaan aurinkoinen ja puserosta puuttui vielä lähes kokonaan toinen hiha pyytäessäni kuvaushetkeä tienposkessa.
Vaikka ottamani kuvat eivät vastaa asettamiani odotuksia laadullisesti tai määrällisesti, olen tyytyväinen siihen että sain niitä otettua edes muutaman.
Puolikas hiha valmistui lauantai aamuna Reykjavikissa, hotellihuoneessa, Liljan aamupäiväunta valvoessani. Pääsin siis toteuttamaan myös suunnitelmani toisen osan, puseron käytön Reykjavikin illassa.
Pusero on neulottu ja virkattu kahdeta langasta: Hjärtegarnin Alpacasta ja Alafoss Lett-Lopista. Ohje on omani. Alpakan lisäsin islanninvillan oheen ihan siitä syystä, että sain sillä puserooni pehmeyttä. Pelkkä lampaanvilla kun on yksinään melko karkea ja kutiava pidettävä.
