Juhannusunelma -yöpaita

Suoraan Mekkotehtaan Amalia - yöpaitamekon ohjetta ja kaavaa seuraillen syntyi tämä yökkäri kesäkuumia öitä varten. 

Meillä on kotona kesäisin hyvin kuuma ja nukkuminen vaatii sekä ohuet peitot että yöasut. Prinsessa-Liljalle syntyi tähän tarpeeseen ihanan kevyt 100% puuvillainen unelma. Tyttö tykkäsi taas ja minun sydämeni hypähtää aina yhden ylimääräisen kerran, kun näen miten onnellinen tyttö on tekeleistäni. Tällä on hyvä nukkua ja ehkä myös liljamaisesti viettää puoli päivää!

Kaava on Mekkotehdas kirjasta malli Amalia ja kangas Eurokankaan ohuinta alushamepuuvilla. Pitsit sekä kanttinauhan tilasin Karnaluksista Virosta. 

Juhannusviikon alkamisen kunniaksi nimesin yöpaidan Juhannusunelmaksi. 

Salsahame kolmella röyhelöllä

Jos tyttäreni on aina pitänyt mekoista ja hameista, niin nyt niille on tilausta enemmän kuin koskaan. 4,5 vuotias neiti ei halua pukeutua mihinkään muuhun. Housut ovat välttämätön pakko, jos ilman niitä ei tarkene ja sukkahousut hameen tai mekon kanssa toivotumpi vaihtoehto. 

Mahdollisia kesäisiä säitä etukäteen silmälläpitäen ostin viime syksyn Tampereen käsityömessuilta muutaman puuvillakankaan kaupasta, jonka nimi ei jäänyt mieleeni. Kankaat oli mitä todennäköisimmin tarkoitettu ensisijaisesti tilkkutöihin, sillä ne myytiin valmiiksi pieniin määrämittoihin leikattuina. Ihastuin myymälän muutamaan kuosiin sekä edullisin hintoihin ja ostin mm tämän 100% puvillaisen kukkakankaan kahtena 50 cm määrämittaan leikattuna palana. Näistä kahdesta palasta ompelin tänään aamupäivällä Liljan mittojen mukaisen salsahameen kolmella rimssulla ja pitsikoristeella. 

Mekko oli kuvattava heti, sillä hetki ompelun jälkeen lienee se ainut hetki, kun vaate on vielä puhdas. 10 min kuvaustuokion päättymisen jälkeen tyttö lähti se päällään ajamaan polkupyörällä ja rivakka lähtö hiekkapihalla johti kaatumiseen ja itkuun. Hameen kuntoa en ole tarkastanut, enkä tarkasta. Se on tehty käyttöön, ei mitään juhlia odottamaan ja ilmeisesti se säilyi ensimmäisessä rytäkässä ehjänä, kun surua rikkoutumisesta ei kantautunut korviini.

Sarjan "minulla on liian vähän mekkoja" vol.5

Viides ja toiseksi viimeinen tämän syksyn mekkosarjan mekoista. Tyttäreni vaatekaappi alkaa olla täytetty seuraavaan kesään saakka ja voin siirtyä muihin projekteihini. 

PaaPiin Kielo -trikoo taipui tässä ompelutyössä Jujunan Timantti -mekoksi sillä muutoksella että ompelin hihoiksi lyhyet frillat. Minulla oli kangasta ostettuna metrin verran ja halusin tehdä siitä määrästä kaksi mekkoa, toisen tyttärelleni ja toisen kummitytölleni joululahjaksi. Pitkiä hihoja en kummankaan tytön mekkoon saanut kangasmäärän vähyyden vuoksi ja päätin ommella molempien mekkoihin sitten frillat. 

Leggarit on toteutettu Verson Puodin "Kuhan pussitin" -yllätyspussista saapuneesta raitakuosista, jonka nimeä en millään ota löytääkseni. 70 cm pätkästä leggareita syntyi kahdet ja toivoa sopii että niille löytyy käyttöä.

Tulkitsen ompelutyöni tuloksen onnistuneeksi, sillä tyttö jätti molemmat vaatekappaleet päälleen kuvaustuokion päätteeksi ja se lupaa hyvää.

Raksu -taskumekko

Syksyn mekkosarjan mekko vol.4: Raksu -taskumekko.

Näihin mekkoihin ei paljon tunnetta ehdi siirtää, kun niitä ompelee sarjatuotantona. 

Kangas on tilattu jo muutama vuosi sitten PaaPiiltä ja kaavana mekossa on Jujunan taskumekko. Mekon koko on 104 cm ja hyvinkin reilu, kuten tulin jo timanttimekon julkaisussa maininneeksi. Meidän tyttö on niin siro kirppu, että 98 cm olisi ollut olkapäistä tähän hetkeen istuvampi, vaan laitan tämän kaappiin hetkeksi odottamaan. 

Lilja ei jostain syystä tunnu olevan kovin ihastunut tähän kuosiin. Luulin että pinkki pohjaväri toisi taatun suosion, vaan niin ei käynyt. Tyttö totesi muutama päivä sitten että "äiti, minä en pidä mustasta väristä" ja se lienee nyt syynä tämän mekon matalaan suosioon. Harmi sinänsä, sillä tulin ommelleeksi jämäpaloista leggarit. Meillä on nyt sitten jälleen kaksi vaatekappaletta, jotka vaativat käyttösuostuttelua. 

Merenneito -trikoosta Timantti -mekko

Mekkosarjan mekko vol. 3: Jujunan timantti kaavalla tehty ja Ainolan Merenneito -trikookankaasta toteutettu mekko Liljalle. Tällä kertaa pitkähihainen ja aika näyttää pakottaako pakkanen tytön pukemaan päälleen muuta kuin lyhythihaisia vaatteita.

Kaava oli itselläni ensi kokeilussa ja osoittautui aika reiluksi. Leikkasin mekkoja koko sarjan ja kaikki kokoa 104 cm, jotka nyt osoittautuivat meidän tytölle edelleen reiluiksi. Kasvunvaraa siis löytyy ja se nyt ei tietysti haittaa käyttöiän kannalta. 

Kuvaushetkeen houkuttelu vaati tällä kertaa lupauksen huulipunasta. Kynsilakat jätettiin sitten toiseen kertaan. Ehkä esittelemme niitäkin tulevaisuudessa.

Mummolan tuntua ja prinsessapitsejä

104 cm mekkojen sarja, vol2: Mummolantuntu trikoomekko pitsikoristein. Minulla on kirjaimellisesti mekkotehdas kotona nyt, sillä tässä on viikon toinen Orelma -kaavalla ommeltu mekko Liljalle. 

Lisäsin pitsikoristeet tuomaan vähän lisää prinsessatuntua ja tyttö ihastui niihin ikihyviksi. Edellinen mekko kuulemma muuttui pitsivajaaksi hänen nähtyään tämän.

Kangas on Veson Puodista ja pitsit olen ostanut Eurokankaasta. 

Värivalikoima tässä mekkosarjassa tulee olemaan hyvin vaaleanpunainen ja pinkki, sillä tyttäreni elää vahvasti vaihetta "en pukeudu kuin vaaleanpunaiseen".

Liian vähähän mekkoja

Liljalla on kuulemma liian vähän mekkoja, näin hän ilmoitti minulle muutama päivä sitten. Erityisesti kuulemma t-paitamekkoja uupuu. Äitiinsä tullut, sanon minä ja silläpä nyt sitten leikkasin läjän kankaita mekoiksi ja aloitin mekkojen ompelusarjan.

Tässä sarjan ensimmäinen, Steinbeckin Woody metsätrikoosta ommeltu mekko, jonka kaavassa hyödynsin Mekkotehtaan Orelma-kaavaa. 

Taskujen reunat ja helma saivat päälletikkikoneen sanottua itsensä irti itselleen rullapäärmereunuksen, joka ei trikoohelmassa välttämättä toimi parhaalla tavalla reunan rullautuessa liikaakin. Tyttöä tämä ei haittaa ja se riittää. Kauluksen kanttasin noin 30 vuotta vanhalla joustamattomalla vinokanttinauhan pätkällä, joka istui sävyllisesti kankaan pöllön pään väritykseen. Koristenapit ovat myös löytö nappilaatikosta, jonka lienee laittanut alulle isäni äiti.

Kiitos mummulle mekkokankaasta, toivoo Lilja! Tällä mekolla on nyt tassahdeltu ja leikitty viikon ajan.

Hei Hoi Hauki - koko serkkukatraalle

Hei Hoi Hauki ja sama kuusi kertaa. Niin monta ompelutyötä sain viidestä metristä PaaPiin kangasta, jonka tulin tilanneeksi heti kuosin julkaisuhetken jälkeen. Sain ajatuksen haukipaidoista heti nähtyäni ensimmäiset "vedokset" kyseisestä kuosista.  

Hauki on tärkeä kala koko meidän perhekunnallemme. Mummun haukipullat ovat parasta mitä hauesta meidän mielestämme voi tehdä. Hauet ovat puolestaan useimmiten vaarin kalastamia. Jokusen hauen saattaa joku meistä muistakin nostaa, mutta pääsääntöisesti ne ovat vaarin ongesta. Kalareissut kuuluvat olennaisena osana isovanhempien Kuusamon -mökin kesätekemisiin ja tänä tämä kesä oli esikoiselleni siitä erityinen, että hän sai elämänsä ensimmäisen virvelihauen. Viime kesänä sama ensi hauki nousi Lauri -serkulle. Onkireissujen tavoitteena on itse kalastuksen riemun ohella "tyhjentää" mökin läheistä järveä sekä jokea hauista niille "jalommille" kaloille. Sama pätee mato-ongintaan ja särkiin.

Tavoitteenani oli ommella kangas joululahjoiksi, vaan kun en sitä ehtinyt tehdä, työllistin itseni näin muuttomme kynnyksellä. Viidestä metristä sain siis leikattua kaksi pitkää yöpaitaa tytöille ja neljä pitkähihaista puseroa pojille. Serkkukatraan lisäksi kummipoika Oskar sai myös oman kappaleensa. 

Ompelutöiden kuvausta varten järjestin lapsille krokettikisat ja tässä otoksia siitä tapahtumasta. Kaikki poikien puserot ompelin jälleen Noshin -ilmaiskaavalla ja tyttöjen yöpaidat puolestaan piirsin paitakaavoja hyödyntäen, helmaa pidentäen ja leventäen. Vain  teemaan sopiva Ultra Bran musiikki puuttui, muutoin täydellinen kesäilta ja riemu!

Lähtötilanne, mallikuvat takaa

Radan rakentelua

Mailan haltuunottoa

Pientä mielipahaa havaittavissa

Seurustelua pelin lomassa

Saako palloa liikuttaa heittämällä?

Kohti maalia yhteistyöllä, pojat vastaan tytöt

Nemo, ylin tuomari. Farkkupäiväpeitto by Liljan Lumo

Yhteispalkinto

Joko saa ottaa?

Kaikki saaliin kimppuun!

Kauaa ei nokka tuhise näiden herkkujen tuhoamisessa.

Sokeripommin jälkeistä energianpurkua

Sama homma! Onni on kesä!

Pajunkissa -leggarit

Meinasi tyttö kasvaa ulos näistä leggareista ennenkuin sain ne kuvattua. Onneksi on kesäaika ja vähän lyhyt lahkeenmitta ei haittaa.

Kangas on Poutapukimon Pajunkissa -trikoota 1,5 vuoden takaa. Tulin ostaneeksi 70 cm kangasta 2017 tammikuisesta kankaiden yöstä ja ompelin siitä kahdet leggarit kokoa 80 cm ja 86 cm. 

Liljan neuletakki tulevia kesäiltoja ajatellen

Ihastuin kaksi vuotta sitten ystäväni tyttären Idan päällä olleeseen neuletakkiin ja siitä lähtien olen kirjaimellisesti tuottanut tätä Liljan neuletta. Olen tullut neuloneeksi neuleen kahdella värillä puoleen väliin, purkanut sen silmääni sopimattomana ja aloittananut uudelleen vain yhtä väriä käyttäen. Muistaakseni purin yksivärisenkin jo kerran. "Synnyttämisen tuska" oli minulle epätavallisen suuri, osittain siksi että lankani oli ohuena hidasta neuloa ja osittain kait vain siksi, että istun harvoin nykyisin aloillani neulomassa. Lopulta neule syntyi Venäjälle suuntautuneen työmatkan, joulun väliipäivien sekä Jari Tervon Kekkonen -dokumentin ansiosta.

Ohjeen löysin ystäväni opastuksella Drops Designin ilmaisten neuleohjeiden joukosta. Ilman ystäväni tyttären kaunista neuletta en olisi mallikuvan perusteella ikinä tullut valinneeksi tätä Little fern -mallia. Onni siis että näin neuleesta ystäväni version.

Oma neuleeni on tehty Drops Baby Merino langasta ja sen sävy on vanhanajan roosa. Sain pussillisen kyseistä lankaa lahjaksi Liljan synnyttyä ja olen iloinen että voin vihdoin näyttää lahjan antajalle tuotokseni. 

Napit tuosta takista vielä puuttuvat, sillä kuvaushetki iski päälle yllättäen Liljan kaivettua takin kaapistaan ja innostuttua sen sovittamisesta yhdessä äitienpäivä lounaalle valitun mekon kanssa. Tyttö opetteli pukemaan itse päälleen ja minä hyödynsin tilannetta kameran kanssa. Näyttää tuo neule jääneen höyryttämättä kokoamisen jälkeen, mutta kaunis se on omaan silmääni jo noinkin. Jahka ne napit vielä saan paikalleen, niin voimme ottaa neuleen käyttöön kesän tulevien juhlien iltahetkiin.

Viimeinen mekko kummityttöjen mekkosarjaan

Tässä kesäinen Mona -mekko Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kaavakirjan ohjetta mukaellen toteutettuna. Sekä helma että helmaröyhely ovat kirjan mekkoa runsaammat, mutta muuten noudatin ohjetta kerrankin orjallisesti.

Päätin tammikuussa ommella kullekin kummitytölleni kukkamekon syntymäpäivälahjaksi ja nyt on Viivin vuoro. Kankaaksi valitsin keveän ja Espanjan helteisessä auringossa toivottavasti myös viileän viskoosin. Kangas löytyi Eurokankaan tulevan kesän kangasvalikoimasta. Olkainnauha on letitetty lankakopasta löytyneestä vähintäänkin 25 -vuotta vanhasta Cottonella langasta ja napit taitavat olla vähintäänkin yhtä vanhat.  Yksi ompelun suurimpia iloja nykyisin on löytää käsityötarvikevarastoista käyttöön sopivia asioita ja vältää kaupassa käynti!

Nyt täytyy vain taas toivoa kahta asiaa: että mekko on mieluisa ja sopiva. Jälkimmäistä asiaa jännitän enemmän.