Hiiop ja Hupsis!

Tulin leikanneeksi tämän Liljan Hiiop! -jumpsuitin jo syyskuun alussa, suuressa sydäninnostuksessani, heti edellisen "sydämellisen" jumpsuitin valmistuttua. Tuolloin kaavoja kankaan päälle asetellessani touhu ympärilläni oli enemmän kuin riehakas ja keskittymiskykyni taisi olla enemmän ympäröivissä lapsissa, kuin ompelutyössä. Tämän totesin tokikin vasta viisi kuukautta myöhemmin pukua ommellessani. Olin nimittäin asettanut sekä etukappaleiden että hupun kaavat kankaalle väärin päin ja sen seurauksena puvun vetoketju vaihtoi puolta vasemmalta oikealle. Eipä siinä mitään, toimiihan se noinkin ja onnekseni olin ollut kaavojen "väärin" asettelussa johdonmukainen. Kömmähdyksen myötä annoin puvulle nimeksi Hupsis! 

Vetoketjun "vahinkomuokkauksen" ohella olen lisännyt pukuun, kaavan ohjeesta poiketen, jälleen painonepparin. Neppari tuo hupun reunaan tukea ja istuvuutta. Jumpsuitin kangas on joustocollegea ja se on jälleen tilattu Verson Puodista.

Innokkaan mallini päässä jo noin vuosi sitten itselleni virkkaama pipo. Lankana pipossa on My Boshi -lanka ja se on toteutettu puolipylväin.

Sydämellisesti tervetuloa!

Tällä kertaa neitokaiseni toimi ompelemassani vaatteessa aidosti vain mannekiinina ja tuntui jälleen nauttivan tehtävästään!

Mietin pitkään mitä antaisin heinäkuussa syntyneelle serkkuni pojalle lahjaksi ja päädyin lopulta tällaiseen sydämelliseen tervetulotoivotukseen.

Puvun kaavana on Jujuna Jumpsuit ja kankaana Verson Puodin joustofrotee. Puvun huppu on vuorattu Marimekon valkoisella trikookankaalla ja resorit tilattu myös Verson Puodista. Puku on kooltaan 80cm, sillä meidän suvun lapsoset eivät kokemukseni mukaan ole kauaa pieniä.

Edellisen ompelu- ja käyttökokemuksen myötä (ks. "Valoköynnös" -jumpsuit) lisäsin puvun kaulukseen painonepparin. Nepparin tehtävänä on estää puvun putoaminen päältä, mikäli käyttäjänsä on yhtä innokas vetoketjun avaaja kuin meidän Lilja Valoköynnös -jumpsuitinsa kanssa. Se tuo myös istuvuutta puvun melko painavaan huppuun. 

En tiedä miksei minulle ole aiemmin tullut mieleen korjata Liljankin puvun huppua nepparilisäyksellä?! Sen sijaan että olisin naputellut pukuun kiinni pienen nepparin, olen jokaisella käyttökerralla tukenut kaulusta suurehkolla hakaneulalla ja pelännyt sen aukeamista kesken leikkien. Ehkä syy on se, että koin rimakauhua noiden nepparien kiinnittämiseen. En ole käyttänyt niitä sitten 90-luvun ompeluiden (miltä ajalta nuo nepparit muuten ovat) ja muistin että niiden kiinnittäminen on hankalaa. Vaan eipä ole hankalaa, hankalampaa on sen hakaneulan kiinnittäminen!

Niin tuli omaan silmääni nätti, että taidan ommella kaapissa odottavasta vastaavasta kuosista keltaisin pohjin puvun myös Liljalle. Täytyy toivoa että lahjan saaja mieltyy pukuun yhtälailla kuin tekijänsä.

Liljan "Valoköynnös" -jumpsuit

Olen koko kevään katsellut ihastellen muskarissamme erään pienen tytön jumpsuitteja ja niistä innostuneena tilasin itselleni Jujunan HIIOP! -jumpsuitin kaavan. 

Piirsin kaavasta heti kolme kokoa 80, 86 ja 92 cm ja leikkasin ensimmäisen (yllä kuvatun) Pouta Pukimon Valoköynnös -joustocollegesta jo noin kuukausi sitten. Ennen ompelutyön aloittamista saumurini sanoi työsopimuksensa irti ja jouduin toimittamaan sen huollettavaksi (syksyinen farkkupäiväpeitto -projektini hajotti koneen liian paksuja saumoja ommellessani). Leikattu kangas seisoi ainakin kuukauden päivät odottamassa tekijäänsä ja kun sen tänään vihdoin ompelin, on hyvinkin selvää että vaatetta täytyy käyttää urakalla. Puku on enemmän kuin sopiva Liljalle!

En ole poikien kanssa ollut järin innostunut näiden jumpsuitien käytöstä, sillä en oikein koskaan keksinyt milloin niitä olisi pitänyt käyttää. Ne tuntuivat aina kuumilta ja vaipan kannalta kovin hankalilta ja kun viimein tilasin Tomakselle aikanaan yhden Me&I:n alennusmyynnistä, ei poika suostunut pukemaan sitä ikinä päällensä. Täytyy siis testata tämän vaatteen pidettävyys ennen kuin ompelen seuraavan koon. Äskeisessä kuvaushetkessä tyttö ainakin huoli vaatteen päällensä ja ärsyyntyi kun se piti riisua pois.

Jumpsuitin vetoketjun tilasin Majapuulta. Kangasta pukuun kului juuri sen verran kun Jujunan ohjeessa mainitaan, eli tässä tapauksessa 1m 155 cm leveää joustocollegea. Innostuin tilaamaan kankaan alkuvuodesta Kankaiden yön alennusmyynnistä. Kangas ei ole kuosiltaan oikein "minun näköiseni", enkä oikein tiedä miten innostuin sitä edes tilaamaan. Nyt valmiissa asussa Liljan päällä se kuitenkin on oikein nätti! 

Kaava itsessään oli helppo ommella vinosta vetoketjusta huolimatta. Puku ja kaava toimisivat varmasti paremmin, jos hupun alavaran (vasen puoli hupusta) saisi jotenkin piilonapitettua siististi kauluksen oikeaan puoleen. Tällöin vetoketjun alavara ja siihen kiinnitetty huppu asettuisivat käytössä paremmin. Nyt ne tahtovat vähän vetää vasemmalle, mutta tuskinpa se käyttöä haittaa.

Malliltaan puku näyttää toimivalta. Siinä on riittävästi tilaa lapsen leikille ja liikkelle, kuten ae. kuvista näkyy. 

Kokojen puolesta kaava on myös kiitollinen, sillä niitä riittää kokoo 158 cm saakka. Yritin ehdottaa Henrille (vähän vitsaillen) puvun ompelemista ja sain vastineeksi epäilevän katseen, joka kertoi että "äiti älä!". Ja Tomakselta lienee turha edes kysyä, hänen jumpsuitkautensa alkoi ja loppui jo kaksi vuotta sitten. Hän ei ylipäätään ole haalarimiehiä: toppahaalarikin on roikkunut koko talven naulakossaan ja keväthaalaria hän suostui sovittamaan kerran.