Huopatohvelit, joista tulee mieleen tiikerijäätelö

Innostuin kaksi vuotta sitten Taito Helskyn märkähuovutuskurssin aikana hamstraamaan epämääräisen värivalikoiman huovutusvilloja. Kotona vallitsevan tila-ahtauden seurauksena kuljetin villat jo vuosi sitten Nuuksion mökille varastoon ja siellä ne ovat levänneet kahdessa muovisäkissä vailla tekijäänsä. Ajan puute ja taidottomuuden tunne ovat estäneet minua tarttumasta villoihin sitten syksyn 2015, vaikka tuolloin vannoin "huovutus on minun juttuni" nimiin. 

Lestien puute on ollut kolmas innostustani latistava tekijä ja nämä "tiikerijäätelötohvelit" omaan jalkaani jälleen huovutettuani, kaipaan lestejä entistä enemmän. Huovutusergonomia on tossuja omaan jalkaan huovuttaessa aivan kammottava ja työasennon huonous tuntuu vuorokausi tossujen valmistumisen jälkeen koko kehossa. 

Villat esiin kaivettuani jouduin muistin virkistämiseksi turvautumaan omiin ohjeisiini ks. Liljan Lumo, Helsky: märkähuovutetut saumalliset harmaat tossut. 

Etenin tossujen valmistuksen suhteen omaa ohjettani seuraten sillä erotuksella, että tein pohja- ja päälikappaleista paksummat. Halusin tohveleista todella napakat ja paksut huopikkaat ja kaksi vuotta sitten tekemäni "viiden villakerroksen tossut" olivat tähän tavoitteeseen aivan liian ohuet.

Kahdeksan villakerrosta paksut "levyt" olivat hankalat huovuotettavat. Ohensin reunoja aivan liian vähän ja sen seurauksena molempien tossujen kohdalla villalevyt luiskahtivat toistensa päältä ja saumat jäivät repsottamaan avonaisina. 

Onneksi olin kohdannut vastaavan ongelman syksyllä 2015 ja sain avonaiset saumat korjattua neulaamalla niiden väliin uutta villaa. Paikkaneulauksen jälkeen jatkoin märkähuovutusta ja onnistuin loihtimaan saumattomat tohvelit. 

Nyt kolmet märkähuovutetut tohvelit tehtyäni totean, etten edelleenkään tunne tahi hallitse villan luonnetta. Sillä on minun käsissäni edelleen aivan oma tahtonsa. 

Pahimman epätoivon hetkellä, repsottavat saumat kiinni neulattuani, jalassani roikkui vähintäänkin koko 54 oleva villasäkki, jota olin jo tarjota puolisoni jalkaan sovitettavaksi. Tuntui ettei jättimäinen säkki huovu ikinä oman jalkani kokoiseksi ja juurikin tämän tunteen hetkellä villa kutistui käsieni alla kolmasosan. Yllättyneenä tapahtuneesta vedin tarjousajatukseni takaisin ja lopputuloksena sain itselleni oivat mökkitohvelit.  

"Piparkakkukukka" -avaimenperät

Aloitin toissa kesänä huopapallojen pyörittelyn mökkisaunassa Tomaksen päiväunien aikaan ja luulin jatkavani hyvin alkuvaiheessa kesken jäänyttä työtäni myöhemmin. Toisin kävi, intoa ei sen koommin ole työhön löytynyt. 

Pallojen tekeminen puhtaasti käsien välissä pyöritelemällä oli työlästä ja sain pyörittelyllä ihon käsistäni rikki. Työlläni ei myöskään ollut mitään päämäärää. En tiennyt mitä olisin näistä pienistä "lihapullista", kuten lapset niitä kutsuivat, tehnyt ja siksi koko projekti jäikin kesken. 

Jälkeenpäin huovutuksen saloihin hieman kurkistaneena olen antanut itseni ymmärtää että pallojen huovuttaminen pesukoneessa sukkahousujen avulla tai jopa käsin huovutusneulaa apuna käyttäen olisi jokseenkin helpompaa ja nopeampaa. Näitä 17 palloa mökkisaunassa pyöriteltyäni annan kyllä arvoa niille Nepalissa käsin tehdyille huopamatoille, joiden hinta hipoo taivaita. Ja syystäkin hipoo, vaikkakin epäilen ettei matoista maksettu raha missään tapauksessa tavoita tekijöitä siinä määrin kuin pitäisi.

Näin joulun alla pukinkonttiin on keksittävä lahjoja ja sinnepä nämä palloista vuodenmittaisen "ideahautomon" jälkeen tekemäni avaimenperät joutavat. Kauniita niistä tuli! Huovutusvillaa riittää vielä pari pussillista seuraaviin projekteihin. Nämä villat olivat Novitan huovutusvilloja, jotka olin tullut jonkinlaisessa huovutushuumassa ostaneeksi vuosia sitten Novitan tuodessa sellaiset markkinoille huovutusneulan ja tyynyn kera.

Pallojen yhteenneulaamiseen käytin 15-säikeistä kalalankaa, jotta se kestäisi riittävän hyvin käytössä ja puupallot olivat ylijäämiä edellisistä töistäni. Metallirenkaat on kierrätetty vanhoista hajonneista avaimenperistä.

Sinikellotohvelit äidilleni

Ehdin vihdoin eilen viimeistellä syksyllä Helsky:n toisella märkähuovutuskerralla valmistamani tohvelit neulahuovuttamalla tossuihin muutamat "sinikellot". 

Näiden tossujen valmistuksessa apuna olivat puiset kenkälestit. Tossujen huovutus oli hankalampaa kuin edellisellä kerralla, sillä jostain tuntemattomasta syystä saumojen huovutus kiinni ei onnistunut kertayrittämällä ja jouduinkin opettelemaan saumojen paikkaamista neulahuovutustekniikalla. Lopputulos on kuitenkin onnistunut ja saumoista sekä tossuista tuli huomattavasti paksummat ja tukevammat kuin aiemmin tekemistäni harmaista. Nahkapohjalliset näistä vielä puuttuvat ja minun täytyy löytää aikaa Kinaporin suutarilla käymiseen. Sieltä saa opettajamme mukaan parhaan ja asiantuntevan palvelun tällaisiin tarpeisiin. 

Tossut annan myöhästyneenä syntymäpäivälahjana äidilleni. 

Helsky: Nunohuovutettu orvokkihuivi 13-14.12.2015

Viikonlopun teemanamme oli nunohuovutuksen perusteiden opettelu. 

Ajatuksenani oli alunperin tehdä jotakin jouluista ja punaista, mahdollisesti joululiina, mutta toisin kävi. En raskauteni loppuväsymyksen vuoksi jaksanut osallistua perjantain opetukseen ja lauantaina paikalle saavuttuani jäljellä oli enää vain rajattu materiaalivalikoima käytettävissä. Tuijotin hetken valtaosaltaan sinisiä merinovillavyyhtejä sekä muutamia lilan ja vaaleanpunaisen sävyjä samalla inspiraatiota etsien. Tarjolla olevat sinisen sävyt toivat mieleeni orvokit ja tuon ajatuksen löydettyäni ryhdyin työhön. Huivi ei väreiltään ja ulkonäöltään vastaa yhtään sitä mitä itse pukisin päälleni mutta sen sijaan kukat ja niiden näköisyyden etsiminen eri materiaaleilla innostivat minut työhön. En ollut eläissäni tehnyt orvokkeja millään tekniikalla, mutta villojen sommittelu silkkisifonkihuiville olikin yllättävän helppoa ja itsensä haastaminen näköisyyden löytämiseksi innostavaa!

Orvokkihuivi; nunohuovutuksen työvaiheet

Rakensin orvokit Pirkanmaan Kotityö Oyn huovutushahtuva merinovillalla Tetridesignista hankitun vaaleansinisen silkkisifonkihuivin päälle hahtuvat kerrallaan ja täytin lopulta orvokkien väliin jäävät tilat raikkaan vihreällä hyvin vapaamuotoisesti asetelluilla villasäikeillä. Ensimmäisen huivin tekemisen haaste monen haasteen joukossa oli se, ettei minulla ollut käsitystä miten täyteen huivi tulisi villalla täyttää. Etenkin orvokkien "välitilojen" täyttäminen tuntui vaikealta, jottei huivin ulkonäkö jäisi liian vajaaksi tai huopuisi liian tukkoiseksi. 

Villojen asettelun jälkeen huivi nostettiin riittävän suuren kuplamuovin päälle ja huivin kostutus aloitettiin kuumalla marsalasaippualiuoksella. Huivin toisesta päästä kuplamuovi käännettiin kaksinkerroin huivin päälle ja huivi käärittiin tiukasti puutukin ympärille. Puutukki-kuplamuovi-huivi -pötkön päälle käärittiin vielä riittäävän suuri pyyhe ja huovutus aloitettiin kyynärvarsien voimin pöydän muovialustaa vasten. Huovutusrullausta jatkettiin noin 15 min, jonka jälkeen rulla avattiin ja huopuminen tarkastettiin. Lisäsin joihinkin kohtiin muutaman hantuvavillasäikeen ja jatkoin huovuttamista edelleen toiset 10-15 min siten että huivi rullattiin tukin päälle vastakkaisesta suunnasta tasaisemmen huopumistuloksen saamiseksi. 

Koska halusin huivin ulkonäön jäävän vähemmän huopuneen näköiseksi orvokkien "herkkyyden" säilyttämiseksi en jatkanut huovusta tämän enenmpää, vaan siirsin huivin pois tukilta ja huuhtelin saippuaveden pois kylmällä juoksevalla vedellä. 

Lopputulos oli itsenikin yllättävä: huivi on hyvin kaunis ja yksityiskohtainen kahden eri materiaalin yhdistelmä, jossa huovutustulos tulee esiin herkempänä kuin tähän astinen kokemukseni märkähuovutuksesta pelkällä villalla olisi antanut olettaa. Tokikin lopputulokseen vaikuttaa tekijän taitavuus kaikissa tekniikoissa. Viikonlopun työn tuloksena opin että nunohuovutuksella voi saada aikaan hyvin kauniita yksityiskohtaisia teoksia, tekniikka itsessään on hyvin helppo ja antaa rajattomat mahdollisuudet luovuudelle. 

Helsky: Märkähuovutetut saumalliset harmaat tossut 25-26.9.2015

Viikonlopun teemana oli opetella märkähuovutusta ja etenkin sauman huovutusta. Valitsin tehtäväkseni sisätossut ja ajatuksenani oli saada aikaa väriltään kaksiväriset tohvelit, joiden sisäosa olisi musta ja päällinen tumman harmaa. Näin jälkeenpäin voin sanoa että vähänpä tiesin ja että materiaali on tunnettava ennenkuin voi luoda suureellisia suunnitelmia lopputuloksesta! 

Värivalintaani vaikutti mieltymykseni mustan ja harmaan sävyihin vaatetuksessa ja lisäksi se, että harmaata villaa ei ole värjäysprosessin vuoksi jouduttu ensin valkaisemaan, minkä seurauksena villa on säilyttänyt alkuperäisen rasvaisuutensa ja sen huopuvuus olisi näin ollen erinomainen. Oletukseni oli että helpottaisin näin omaa työtäni ensimmäisiä tossuja valmistaessani. 

Kuvakollaasi työn etenemisestä

Työ aloitettiin piirtämällä omasta jalasta ensin kaava. Lestejä meillä ei tämän viikonlopun aikana ollut käytettävissä ja siten oma jalka sai toimia lestinä. Piirretyn kaavan päkiän kohta mitattiin ja leveyteen lisättiin 30%. Laskettu cm määrä lisättiin edelleen kauttaaltaan kaavaan, joka siirrettiin kuplamuoville ja leikattiin irti. Tossuja varten kaavoja tarvitaan kaksi kpl. 

Villojen valinnan jälkeen villat aseteltiin syiden suhteen ristiin: 5-kerrosta pohjaan ja 5-kerrosta kanteen. 

Ylimääräinen villa revittiin kaavan ympäriltä siten että pohjakaavan ympärille jätettiin 3 cm leveät saumanvarat ja kansikaavan villa revittiin kaavan myötäisesti. Tämän jälkeen muotoon revityt reunat ohennettiin nyppimällä villaa edelleen reunasta pois. 

Työtä jatkettiin kostuttamalla pohjavilla kuumalla Marsalasaippuavedellä kaavan alueelta. Villan reunat eivät saaneet kastua! Kaava asetettiin paikalleen kostutetulle alueelle ja paineltiin villaan. Tämän jälkeen kuivat villareunat käännettiin kaavan päälle ja kansivilla asetettiin pohjavillan päälle. Huovutettavan tossun päälle asetettiin tämän jälkeen harso, tulevan tossun saumareunaa kostutettiin saippuavedellä pieni pätkä kerrallaan ja huovutus aloitettiin hieromalla reunaa sormin aina sisäänpäin. Kostutusta jatkettiin tossun ympäri, minkä jälkeen työstö eteni kaavan keskelle. Huovutusta jatkettiin kunnes saumojen oletettiin huopuneen kiinni. Huopuminen tarkastettiin tutkimalla saumat huolella. Itselläni kävi näiden tossujen kanssa tuuri, sillä sain saumat huopumaan, eikä ns. paikkausneulausta tarvinnut tehdä. Tämän jälkeen tossu vietiin juoksevan veden alle ja se huuhdeltiin ensin kuumalla ja sitten kylmällä vedellä. 

Tossun kanteen leikattiin reikä (tässä vaiheessa on oltava huolellinen, jottei pohja tule leikatuksi vahingossa) ja sen sisältä poistettiin kaava. 

Vastaava työ tehtiin myös toiselle tossulle. 

Tämän jälkeen vati täytettiin saippuavedellä ja tossujen huovutus työstö jatkui omaa jalkaa lestinä käyttäen. Muotoilua jatkettiin  sekä jalassa että ilman "lestiä" kunnes työn tulos, tossun koko ja muoto, vastasi tekijänsä odotuksia. Lopuksi tossut huuhdeltiin sekä kuumalla että kylmällä vedellä ja jätettiin kuivumaan.

Omat tohvelini jäivät lopulta melko ohuiksi. Olin irroittanut villakerrokset niitä valitessani niin huolella että tossuista jäi uupumaan kulutusta kestävä paksuus. Mikäli tossuista haluaa paksummat pitää vastaisuudessa kerroksia lisätä ja yksittäisten kerrosten paksuuskin voisi olla suurempi. Materiaalin käyttäytyminen myös yllätti itseni: kaksi väriä eivät pysyneetkään erillisinä, kuten olin alunperin olettanut, vaan ne huopuivat kauniisti toistensa lomaan ja lopputuloksena olikin tohvelit joiden villat ovat huopuneet kauniisti toisetensa lomaan. En ole vielä ottanut tossujani käyttöön, sillä mietin edelleen haluanko koristella niitä lisää neulahuovuttaen. Lisäksi niihin pitää vielä laitattaa suutarilla nahkapohjalliset. Luomistyöni siis jatkuu edelleen.

Helsky: Taso- ja neulahuovutus 12.9.2015

Tutustuimme huovutusmateriaaleihin ja niiden työstämiseen sekä huovutuksessa käytettävään välineistöön. Tehtävänä oli huovuttaa perinteisellä märkätekniikalla ensin tasohuopa ja laatia tämän jälkeen huovutettulle tasolle väriympyrä siten, että päävärit sekä ensimmäisen ja toisen polven sekoitukset löytyvät väriharjoituksesta. Väriympyrän mallin sai kukin luoda itse ja väriympyrä toteutettiin tasohuopaan neulaamalla. 

Tekniikat joita harjoittelimme olivat: rullaaminen, vanuttaminen, karstaaminen, neulaaminen ja hierominen. 

Harjoitus perustui Johannes Itten'in: Värit taiteessa, kirjassa olevaan väriympyrään.

Tasohuopaa varten asettelin viisi kerrosta Pirtin kehräämön huovutusvillaa ristikkäin tasoon. Villan asettelu vuorokerroksin poikittais ja pitkittäis -suuntaan on tärkeää, jotta tasohuopaan saadaan lujuutta. Samaan suuntaan asetellut villan syyt tuottaisivat hauraan lopputuloksen. Asettelemani kerrokset olivat jokseenkin paksuhkoja. Mikäli huovan lujuutta haluaa lisätä, tulee villakerrokset erotella toisistaan tarkemmin ja ristikkäisiä syykerroksia lisätä. 

Ristikkäin asettelun jälkeen villat nostettiin riittäävän suuren kuplamuovin päälle, villa kostutettiin tulikuumalla Marsalasaippuavesiseoksella, kuplamuovin reuna käännettiin villan päälle ja koko komeus rullattiin "tukin" ympärille. Tukin ympärille rullattiin lisäksi pyyheliina, jonka jälkeen varsinainen rullaus eli huovutus aloitettiin. Tukkia rullattiin käsivarsien avulla pöytää vasten noin 15 min, minkä jälkeen rulla avattiin ja huovutuksen etenemistä tarkasteltiin visuaalisesti. Mikäli villa oli omasta ja mielestä huopunut riittävän kokoiseksi otettiin "huopa" pois kuplamuovista ja vietiin tiskialtaaseen huuhdeltavaksi ensin kylmällä vedellä ja sen jälkeen kuumalla vedellä sekä edelleen paiskottavaksi. Altaan pohjaan paiskonta toi huopaan lisää lujuutta.  Lämpimällä vedellä huuhdeltua huopaa paiskottiin altaan pohjaan, kunnes huovan koko ja lujuus miellyttivät tekijää. Tämän jälkeen huopa huuhdeltiin vielä kylmällä vedellä, puristettiin kuivaksi ja asetettiin narulle kuivumaan.

Väriympyrää varten kunkin tuli karstata itselleen päävärejä hyödyntäen ensimmäisen ja toisen polven sekoitukset. Karstaus oli yllättävän työläs prosessi, etenkin kun eri värit käyttäytyivät karstatessa hyvin eritavoin. Sininen väri tuntui olevan erityisen hankala, syystä ettei se tahtonut sekoittua karstatessa vaan jäi pieniksi paakuiksi karstattavan väriyhdistelmän joukkoon. Onnistuin kuitenkin mielestäni oikein hyvin "välivärien" tuottamisessa.

Karstatuista villoista aseteltiin tämän jälkeen tekijänsä maun mukainen väriympyrä. Itse halusin värit mahdollisimman lähelle toisiaan, jotta ns. liukuväriefekti tulisi riittävästi esille. Asetelma neulattiin huovutusneulan avulla aiemmin valmistettuun tasohuopaan kiinni siten että neulausalustana toimi paksu tukeva patjan pala. Neulauksen jälkeen kuvio kiinnitettiin vielä huopaan hieromalla. Kuviota kostutettiin jälleen Marsalavesisaippuaseoksella ja kuviota hierottiin ohuen harson läpi, kunnes lopputulos oli riittävästi huopunut. Viimeinen vaihe oli omasta mielestäni lopulta se hankalin, sillä oma kuvioni ei ottanut huopuakseen niin hyvin kuin olisin halunnut. Lopputulos on kuitenkin omalle värisilmälleni oikein onnistunut! Itse huovan käyttökohdetta en ole ihan vielä keksinyt. Ehkä se sopii laavulle istuma-alustaksi jonakin päivänä.