Taistelu harmautta vastaan -villasukat/ Color against the grayness -woolen socks

"Värillä harmautta vastaan" -tämä ajatus oli näiden neulomieni sukkien taustalla niitä tehdessäni. Värit antavat voimaa ja voiman tarve on tänä talvena ollut suurempi kuin aikaisemmin. Lumi ei ole hellinyt Etelä-Suomea ja satunnaiset joulukuiset ja tammikuiset auringonvalon pilkahdukset ovat jääneet nekin vähäisiksi.

Värejä hyväksi käyttävänä tunneihmisenä käsitöittenikin tekoa ohjaavat sisäiset tarpeet ja vuoden taittumisen hetkellä käteni tarttuivat lankavarastoni väripilkkuun. Kirkkain värein värjäämäni Nalle -lanka muuntui käsissäni välipäivien aikana kuvan sukiksi.

Sukat matkaavat Ouluun veljelleni myöhästyneenä joululahjana. Sukan varren lyhyyden suunnittelin veljeäni ajatellen. Varren punainen lanka on sekin käsin värjättyä ja sen värjäyksen on puolestani tehnyt viime talvena 3-vuotias Lilja. Liljan värjäyshetkestä kerron tarinaa lisää myöhemmin.

In Eglish:

With color against the darkness! That was my thought when I decided to take this yarn coil under work. 

This winter has been awfully dark in the Eastern Finland and it has been difficult to find energy to oneself in the middle of it. As a person who uses colors to express feelings and getting energy, I found myself to catch this "color bomb" after snowless Christmas. 

I have hand dyed the yarn during winter 2015 and it has been waiting an inspiration since. The yarn is Novita's Nalle -wool yarn and the hand dyeing has been done by using Semitone reactive colors and microwave as a heeting power.

The red stripe in rib was dyed by my girl, Lilja. More about that story later when I have bigger work to present from the yarn dyed by her.

These ready socks I will mail to my brother as late Christmas present! Hope he will like them. At least the length of the rib is designed by thinking him.

Aallokko -villasukat/ Aallokko - hand knitted woolen socks

Valokuva-arkistoani selatessa huomasin että jo keväällä valmistuneet sukat näyttävät jääneen vaille blogikirjoitusta ja muistojen ylläpitämiseksi suon niille nyt myöhäisen sellainen. 

Nämä Aallokko -nimen saaneet villasukat neuloin sukkalangaksi soveltuvasta sekoitelangasta, jonka valmistajaa en ikävä kyllä muista. Langan tulin ostaneeksi hätäpäissäni Taito Etelä-Suomen käsityökoulun mikrovärjäystunneille vain sillä perusteella, että se oli lähes ainoa Lankamaailman valmiiksi vyyhdillä ollut lanka. 

Kipaisin tuolloin talvella 2015 ennen koulun alkua Lankamaailmaan ja kiire saneli ostostani pikemmin kuin suunnitelma siitä mitä langasta aioin valmistaa.

Aikansa otti, mutta vyyhti tuli neulottua viime keväänä ja sukat ovat olleet jalkoja lämmittämässä kuluneen talven. 

Lankavyyhdin värjäsin käsin maalaamalla etikalla esipuretetun langan Semitone reaktiiviväreillä. Värin kiinnitin lankaan mikroaaltouunissa lämmön avulla.

In English:

I noticed that I have forgotten to make a blog post about these hand knitted woolen socks which yarn I dyed by hand during winter 2015.

During that time I was still a student at Taito Etelä-Suomi adults craft school and we did have a dyeing lecture about how to dye fabrics and yarns in the microwave with a help of reactive colors. 

I did not have any plan what to prepare from the yarn I dyed. It was just a matter of learning and trying at that time, as it was the first time I was involved with the topic.

I did love the painting of yarn and since then I have been dreaming of having a dyeing place at my home. Some day that will happen, but before that, I am trying to knit "away" the wool coils I already own.

The wool yarn was dyed with Semitone reactive dyes and attached to fibre with a help of heat in microwave oven.

Ruska -sukat itsevärjätyistä langoista

Näiden sukkien oli tarkoitus valmistua joululahjaksi, vaan muiden joulukiireiden tähden toimitus tulee tapahtumaan jälkikäteen.

Neuloin Ruska -nimeä kantavat sukat Novitan Nalle -langan perusohjetta seuraten puikoilla nro 3 ja itse reaktiivivärein värjäämistäni langoista. 

Isäni ihastui lankaan viime keväänä pyydettyäni häntä avuksi vyyhdin kerintään. Toiveissa oli villapusero vastaavista väreistä, vaan niihin eivät nämä langat riittäneet ja koska värjäämöni ei ole vielä ns. reaktiivivärien osalta aloittanut toimintaansa, päädyin käyttämään langat pienempään neuletyöhön. Sukkiakin hänellä kuulemma on liian vähän.

En tullut ottaneeksi värjäysprosessista lainkaan kuvia ja alunperin työtä varten varaamani langatkin olivat ylimitoitettuja. 150g oli liian paljon koon 45 sukkiin ja alla esitetyn kuvan keltainen kerä jäi odottamaan seuraavan sukkaparin neulontaa.

Parasta näiden itse värjäämieni lankojen neulomisessa on yllätyksellisyys: värjäysprosessini kun oli hyvin luova, mitään suunnittelematon. Pyrkimyksenäni ei ollut värjätä lankoja suunnitellusti jotain työtä varten, vaan puhtaasti nauttia itse värjäämisestä, langan maalaamisesta ja värien yhdistelystä. Tämän työskentelytavan myötä myös neulominen on yllätyksellistä. Vasta mallin valinta ja neulonnan eteneminen paljastavat minkälainen lopputulos niistä syntyy. 

Sukupolvien silmukat ja saariston lumo -lapaset

Tasan kaksi vuotta sitten, joululoman alettua ajelin lasten kanssa kohti Keski-Suomea ja pysähdyin matkalla Heinolan ABC:lle. Sieltä Kirjakauppa.comista mukaani tarttui Sukupolvien Silmukat -kirja, joka on ihastuttanut minua siitä lähtien niin kirjana, kuin käsityökulttuurisena tekona. 

Kirjan ovat koonneet käsityöharrastajaryhmä (Pia Ketola, Eija Bukowski, Leena Kokko, Anne Bäsklund ja Sari Suuronen), joka ryhtyi etsimään Suomen museoista menetetyn Karjalan alueen sukkia ja lapasia. Kirja on mielenkiintoinen käsityön historia- ja perinnematka kauniine kuvineen.

Taannoinen joululomani poiki lankahyllyyni kirjan ohella useamman lankakerän ja suunnitelman perinnelapasten neulonnasta. Loman loputtua suunnitelmani kuitenkin jäi muiden ideoiden ja arjen jalkoihin. Yhtään lapasta tahi sukkaa en saanut kirjasta neulottua ennen tätä syksyä, jolloin kaivoin kirjan uudelleen esiin ja päätin neuloa nämä Saariston Lumo -kappaleesta löytyvät Suursaaren lapaset. 

Lapaslankoina yhdistin Novita Venlaa (75% villaa, 25% polyamidia, sininen)sekä Baby dropsin merinovillalankaa (harmaa). Puikkojen nro oli 2 ja malli on lopulta sovitettu sekä kuvioon että käteni kokoon. Koko ns. naisten lapaskoko, mikä ikinä se sitten käytännössä onkaan. Omaan käteen sopivat siis ja toivottavasti myös saajansa, sillä kääräisen nämä vielä lahjakääröön ja annan joululahjaksi.

Itse neulontatyönä kirjoneulelapasten neulominen oli aika työläs ja hidas prosessi. Yllätyin itsekin miten kauan näiden tekemiseen meni, vaan ovat ne omaan silmääni niin kauniit että kannatti. Tämän työn jälkeen osaan jälleen arvostaa asteen enemmän kauniita perinnekirjoneuleita.

Pride -villaneule itse värjätyistä Sateenkaari -langoista

Kuusamon korvessa, Helsinki Pride -viikon aikana, valmistui tämä merino/nylon (75/25) superwash -villasekoitelangasta neulomani Pride -nimeä kantava neule. 

Tilasin värjäykseen sopivat langat kevät-talvella Silmu&Solmu -verkkokaupasta ja värjäsin ne mikroaaltouunissa reaktiivivärein käsityökouluni loppumetreillä. Meille oli kevään aikana varattu kolme viikonloppua lopputyömme valmisteluun Malmin -työtilasta ja käytin aikaa ja paikkaa hyödykseni mattokudevärjäilyn päätteeksi. Langat nimesin Sateenkaari -langoiksi ja sen johdannaisena Pride on mitä oivallisin nimi puserolle ja samalla se on myös kannanotto asian puolesta.

Ajatuksenani oli neuloa aivan toisenlainen pusero itselleni ja aloittelinkin sen tekemistä maaliskuisen työmatkani aikana, vaan se jäi lopulta neulomatta. Värjäämäni lankamäärä, 4*100 g (yht. 1700m), ei riittänyt alunperin suunnittelemaani neuleeseen ja kun tunsin tämän ylhäältä alas neulottavan puseron langankulutuksen edellisen projektini myötä, päädyin neulomaan vastaavan uudelleen. 

Langankulutus oli lopulta karkeasti arvioiden noin 1400m, sillä lankaa jäi yli lähes vyyhdillinen. Puikkokokoni oli 4mm (US6)ja neloin paidan kokonaisuudessaan pyöröpuikoin saumattomana.

Sen verran vilisevä on neuloksen jälki, ettei kamera näytä tallentaneen sitä tarkasti yhteenkään puolisoni ottamaan kuvaan. Pusero on neulottu, resoreja lukuunottamatta, kokonaan oikeaa silmukkaa toistaen. Neuleen valmistuttua käänsin ns. nurjan puolen oikeaksi puoleksi ja päättelin langat.

Neulottu villashaali nimeltään Leikki

Hieman yli kaksi vuotta tämän eilen valmiiksi saamani villashaalin neulomiseen meni. Aloitin sen jouluna 2017 ja siirsin sivuun monta kertaa tekemiseen tympääntyneenä. Kaksi viikkoa sitten tein uuden päätöksen sen loppuunsaattamisesta ja nyt se on valmis, kuvattu ja käytössä.

Neule syntyi vähitellen lasten kanssa pelaillessani, sillä otin sen esiin aina muistipelin, palapelin, afrikan tähden jne. lomassa. Sen tähden annoinkin sille nimeksi Leikki. Peitossa yhdistyvät lasteni leikki, värien leikki ja langan leikki. Siihen on neulottu yhteiset hetket lasteni kanssa, heidän naurunsa ja yhteinen ilomme. Muutaman riidan ja pettymyksenkin se taitaa sisältää.

Aloitin peiton aikanaan tympääntyneenä sukkien kutomiseen ja tavoitteenani oli hukuttaa peittoon kaikki lankavarastoni seitsemät veljekset. Pois pyörimästä -projekti oli siis vahvin motivaatiotekijäni, vaan nyt kun peitto on valmis, olen tulokseen niin tyytyväinen että yritän neuloa sen kaveriksi vielä jäljellä olevista langoista muutaman tyynyn.

Kooltaan peitto on 150*200 cm ja lankaa siihen meni paljon. Miten paljon - se jää arvoitukseksi, sillä minulla ei ole vaakaa jolla sitä punnita. Olen neulonut peiton ainaoikein ja raidat on pääsääntöisesti neulottu aina kahdella vuorotellen vaihtuvalla värillä.

Konjakkineule luksusulangoista

Näin kesän korvalla on hyvä saada itselleen valmiiksi villaneule, ties vaikka sille olisi tarvetta, vaikka sää tällä hetkellä helliikin epätavallisen lämpöisenä.

Vierailin syysloman aikaan vanhempieni luona Keski-Suomessa enkä Lankakauppa Titityyssä vierailtuani voinut vastustaa käsinvärjättyjen lankojen lumoa. Tässä lopputulos.

Lankana neuleessa on Mad Tos/ Madelinetos Co. käsinvärjäämä merinovillalanka, fingering vahvuus. Malli on neulottu ylhäältä alas ympyräneuleena. Lankaa kului 3,5 vyyhdin verran eli noin 1400m.

Aivan ihana lanka neuloa ja pukea päälleen!

Luonnonväreillä värjätyistä langoista neulottu villashaali "Sunset"

Käsityökouluni viimeinen kevät on alkanut ja kevät kuluu sekä lopputyötä että omaa työportfoliotani rakentaessa. 

Tammikuun alussa portfolioni sisältöä suunnitellessani huomasin että minulla on enemmän värjättyjä lankoja, kuin niistä neulottuja töitä. Tämä ei sinänsä portfolion kannalta ole ongelma, sillä koulu ei ole edellyttänyt värjätyttyjen lankojen neulomista. Korkealle asetettujen tavoitteiden ihmisenä en kuitenkaan halua esittää porfoliossani vain erivärisiä lankakeriä ja siitä viime hetkellä havahtuneena tilasin toissa syksynä Sirinä-Desingin kurssilla Tarvossa luonnonväreillä värjäämilleni langoille neulemallin Ravelrystä.

Tässä esittelyssä kuukauden työskentelyn tulemana versioni Andrew Mowryn/ Drea Renee knits neulemallista "Nightshift". 

Neule noudattaa "Nightshift" -ohjetta toistuvan neulekuvion puolesta. Värit, värien vaihtumisen ja huivin koon suunnittelin itse. 

Huivin keltasauramolla, värimataralla, sinipuulla, kotimaisilla luonnonkasveilla (pietaryrtti, kadanpiisku) ja kielon lehdillä värjättyjen lankojen värjäysprosesseja kuvailin syksyllä 2017 blogitekstissäni Mistä on kauniit värit tehty? Sinipuusta, Keltasauramosta, Värimatarasta ja vaikka mistä muusta.

Koska oma värisuunnitteluni muistuttaa enemmän auringonlaskua, kuin yövuoroa, annoin huivilleni työnimeksi "Sunset". 

Luonnonvärien oheen liitin myös muutaman raidan verran tummanharmaata ikivanhaa Florica villalankaa. 

Huivi on kooltaan 223cm x 183cm x 150cm ja lankaa siihen kului 410g. Lanka on Sirinä-Design/ Ritu Kokkoselta ostettua Norjalaista karstavillalankaa, jonka tarkempaa alkuperää en tunne. Käyttämäni puikon vahvuus oli 4 mm. 

Saana ja Olli sisustustyyny vol 2.

Tässä toinen viime kesänä neulomistani Saana ja Olli taiteilijapariskunnan suunnittelemista sisustustyynyistä. Malli on jälleen lehdestä Novita Talvi 4/2015 ja malli nro 26, tosin pienin tekijävapauksin toteutettuna. 

Halusin neuloa tyynyt pyöröpuikolla ympyränä ja sen vuoksi muokkasin mallin alareunaa. Alkuperäisen mallin kuviot olivat niin etäällä toisistaan, että turhauduin lankahävikkiin ja päätin muuttaa kuviota.

Värit eivät myöskään noudata mallia orjallisesti, sillä korvasin vaaleanpunaisen värin okrankeltaisella langalla ja lankana käytin myös tässä tyynyssä Alafoss Lettlopi -lankaa. 

Yläkuvan makramee ei ole itseni tekemä, vaan kuvausrekvisiittaa. Vastaavan makramee -seinätekstiili tarvikepaketin voi tilata halutessaan Taito shopin verkkokaupasta.

Saana ja Olli sisustustyyny vol 1.

Vuoden aloittajaisiksi yritän aktivoitua blogirintamalla. Iso joukko tekemistäni töistä on jo tullut julkaistua Instagram tilini kautta, vaan kovin on ollut hankalaa päivittää niitä tänne blogin puolella.

Nyt yritän ryhdistäytyä ja portfolioajattelun nimissä päivitän työni myös tähän foorumiin.

Tässä kesällä neulomani Saanan ja Ollin suunnittelema sisustustyyny, jonka toteutin ohjeen Isoveli -lankasuosituksen sijaan Alafoss Lettlopi langalla. Langan vaihtoa lukuunottamatta työ on toteutettu Novita -lehden nro 4/2015 ohjetta orjallisesti seuraten. Tyyny valmistui mukavasti automatkan aikana Helsingistä Kuusamoon. Oikein sopiva aika istua autossa, enkä kertaakaan tuntenut matkantekoa pitkästyttäväksi. Takapenkki oli muistaakseni hieman eri mieltä ja kuski, vaan itse nautin! Kerrankin sain lähes taukoamatta keskittyä neulomiseen.

Alemmassa kuvassa sitten lähinnä kuvausassistenttini Nemo lempipaikallaan lattiatyynyllä. 

Vertices Unite ja virkattu pipo itsevärjätyistä langoista ja langanpätkistä

Sivistykseni neulonnan saralla on lisääntynyt huimasti sitten viime kevättalven, jolloin kuulin vasta ensimmäisen kerran Steven Westistä. En ole, enkä ole yrittänyt olla millään tavoin aallon harjalla neulonnan ajankohtaisista asioista, sillä päätin jo Tomaksen synnyttyä, kohta viisi vuotta sitten, etten saa ostaa yhtään uutta lankakerää ennenkuin olen neulonut vanhat pois. Noh, näinhän ei ole käynyt. Olen hillinnyt ostamistani, mutta täysin en ole voinut olla uutta hankkimatta.  Edes vähän päätöksessä pysyäkseni olen sentään yrittänyt pysytellä erossa kalliista luksuslangoista ja täydentänyt lankavalikoimaani vain ns. ehdottomasti kokonaisuudesta puuttuvilla kerillä ja käsityökoulun myötä luonnon värein tai mikrossa värjätyin langoin. Lankaohjeiden seurantakin on ollut kovin jäissä, osittain kai siksi että neulontaan ei lopulta käsityökoulun ja ompeluinnotukseni vuoksi ole juuri löytynyt aikaa.

Steven West tuli ajankohtaiseksi nähtyäni käsityökoulun kurssikaverini Tean kaulassa kauniin huivin. Olin jo tuolloin tovin etsinyt sopivaa mallia pienehköille koulun aikana värjätyille lankakerille ja Tean huivimalli oli mitä sopivin tarkoitukseen. Tilasin mallin heti Ravelrysta, vaan toteutus ontui syyskuun alkuun saakka, jolloin vihdoin ilta-auringon valossa aloitin huivin. Ja tässä lopputulos: valmis huivi, jota rohkenen kutsua Westin Vertices Unite -malliksi. Hieman epäilevä sävy sen vuoksi, että neuloin huivin pitkälti ohjeen valmista huivikuvaa mukaellen. Neulomisinnostuksen alettua en jaksanut opetella englanninkielisiä neulomislyhenteitä ja vaikka taidan englannin hyvinkin, en ymmärtänyt ohjeesta juurikaan mitään. Kavennukset ja silmukkamäärät lienevät vähän mitä sattuu, mutta väliäkö tuolla, hyvä tuli ja tarpeeksi näköinen.

Moniväriset osiot on neulottu itse reaktiivivärein mikroaaltouunissa värjäämistäni merinolangoista. Kaikki kolme osaa ovat lankkuvärjäyksen tuloksia. Värjättyjen lankojen sävyihin sopivat yksiväriset lohkot sen sijaan ovat Pirkka -lankaa ja jotain Drops Baby merinoa lankakopasta löytyneenä.

Huivin valmistuttua torstaina sain sitten vielä eilen perjantaina päähäni ettei kuvausta voi suorittaa ilman huiviin sopivaa pipoa ja virkkasin sellaisen lankakopan sinisistä ja mustista langanjämistä. Valkoinen monivärinen lanka on jälleen mikroaaltouunissa reaktiivivärein itse värjäämääni. Kaikki muut ovat mitä lie kopan jämiä: My Boshia, Pirkkaa, Baby Dropsia, Novitan huopasta jne.

Liljan neuletakki tulevia kesäiltoja ajatellen

Ihastuin kaksi vuotta sitten ystäväni tyttären Idan päällä olleeseen neuletakkiin ja siitä lähtien olen kirjaimellisesti tuottanut tätä Liljan neuletta. Olen tullut neuloneeksi neuleen kahdella värillä puoleen väliin, purkanut sen silmääni sopimattomana ja aloittananut uudelleen vain yhtä väriä käyttäen. Muistaakseni purin yksivärisenkin jo kerran. "Synnyttämisen tuska" oli minulle epätavallisen suuri, osittain siksi että lankani oli ohuena hidasta neuloa ja osittain kait vain siksi, että istun harvoin nykyisin aloillani neulomassa. Lopulta neule syntyi Venäjälle suuntautuneen työmatkan, joulun väliipäivien sekä Jari Tervon Kekkonen -dokumentin ansiosta.

Ohjeen löysin ystäväni opastuksella Drops Designin ilmaisten neuleohjeiden joukosta. Ilman ystäväni tyttären kaunista neuletta en olisi mallikuvan perusteella ikinä tullut valinneeksi tätä Little fern -mallia. Onni siis että näin neuleesta ystäväni version.

Oma neuleeni on tehty Drops Baby Merino langasta ja sen sävy on vanhanajan roosa. Sain pussillisen kyseistä lankaa lahjaksi Liljan synnyttyä ja olen iloinen että voin vihdoin näyttää lahjan antajalle tuotokseni. 

Napit tuosta takista vielä puuttuvat, sillä kuvaushetki iski päälle yllättäen Liljan kaivettua takin kaapistaan ja innostuttua sen sovittamisesta yhdessä äitienpäivä lounaalle valitun mekon kanssa. Tyttö opetteli pukemaan itse päälleen ja minä hyödynsin tilannetta kameran kanssa. Näyttää tuo neule jääneen höyryttämättä kokoamisen jälkeen, mutta kaunis se on omaan silmääni jo noinkin. Jahka ne napit vielä saan paikalleen, niin voimme ottaa neuleen käyttöön kesän tulevien juhlien iltahetkiin.