Kesän 2019 muistoja - järviruokon röyhyillä vihreää

Näin ennen uutta alkavaa värjärikesää on hyvä muistella viime kesän tekemisiä, joita en tullut kirjoittaneeksi muistiin. Värjäysinto oli kesällä muistiinpanojen tekemistä kiehtovampaa ja liemien keskellä usko siitä että tekemiset ovat muistettavissa myöhemmin on suuri. Jo pelkkä ammatillinen kokemukseni pitäisi ohjata toisenlaiseen toimintaan, mutta "maanisessa" vaiheessa pysähtyminen olisi ollut viime kesänä mahdotonta. Kuvat näytän kuitenkin napanneen ja hyvä niin.

Tässä kirjoituksessa kertaan järviruokon kukinnoilla eli röyhyillä tekemääni värjäyskokeilua. Värjäykseen käyttämieni röyhyjen määrää en punninnut. Tämä oli ihan tietoista, sillä en viitsinyt. Keräsin niitä juuri auenneina 20 L:n kattilallisen puolilleen ja siinä se. Kukinnon ympärillä olleet vihreät lehtiosat poistin kyllä parhaani mukaan.

Peitin röyhyt vedellä, niin että ne peittyivät kunnolla ja nostin veden lämpötilan kiehuvaksi. Keittelin röyhyjä tunnin verran ja tutkin irronnutta väriä valkoisella kertakäyttömuovilusikalla. Pettymyksekseni väri oli ruskean kellertävää ja odotukseni vihreästä väristä koki pettymyksen.

Onneksi olin jo aikaisemmin ymmärtänyt pHn merkittävän vaikutuksen värjäystulokseen. Keitoksen pH oli seitsemän ja muuttamalla sitä pienellä ripauksella soodaa emäksisempään suuntaan, pH8, sain liemen värin muuttumaan upean kirkkaan vihreäksi. 

Tämän jälkeen jäähdytin liemen lämpötilan 80 C-asteeseen ja laskin sinne 100g etukäteen alunapuretettua lankaa. Annoin lankojen olla yhden tunnin ajan 80-asteessa ja nostin vyyhdin pois, minkä jälkeen sijoitin toiseen kastoon jälleen 100g esipuretettua fingering merinoylonsekoitelankaa (75/25). 

Sekä ensimmäisen että toisen kaston väri oli upea kirkas vihreä.

Sitä en muista, minkä vuoksi en jatkanut kirkkaitten jälkivärien ottamista liemestä. Ehkä into kokeilla värin muuttumista rautavihtrillin eli rautasulfaattijauheen avulla kiehtoi niin paljon että lisäsin sitä neuvotun määrän 1% langan kuivapainosta keitokseen.

Tämän jälkeen laitoin jälleen alunalla esipuretetun 100g:n merinonylon lankavyyhdin liemeen ja pidin sitä väriliemessä 15 min. Samoin tein toiselle vastaavalle vyyhdille ja lopputuloksena minulla oli kaksi tummempaa ja väriltään maanläheisempää vihreää lankavyyhtiä.

Alla kuva viime kesäinen kuva märistä värjätyistä vyyhdeistä kastojärjestyksessään vasemmalta lukien: 

- 1. vyyhti, 1. kasto, alunapuretus

- 2. vyyhti, 2. kasto, alunapuretus

- 3. vyyhti, 1. kasto 1% FeSO4 lisäyksen jälkeen. Lanka, alunapuretus

- 4. vyyhti, 2. kasto 1% FeSO4 lisäyksen jälkeen. Lanka, alunapuretus

Kuvasin kaikki neljä kerittyä vyyhtiä vielä tänään ja kauniisti olivat värit säilyneet pimeässä säilytettynä. En ole vielä tarkastanut syksyllä viherhuoneeseemme laittamaani lankojen valonkestokokeilua tarkemmin. Pikaisella vilkaisulla röyhyvihreät näyttävät säilyneen sielläkin.

Luonnonvärit krappi ja kokenilli - kuinka herkullisia värejä niillä saakaan aikaiseksi!

Pimeyden helliessä meitä marraskuisella voimallaan on mitä oivin tilaisuus ryhtyä muistelemaan mennyttä kesää. 

Krappivärjäyksen motivaattorina minulla oli tuleva indigovärjäyskokeiluni ja saadakseni siihen reaktioon kerran käytettyä krappia katalyytiksi, piti minun ensin tehdä värjäykset pelkällä krapilla. 

Kiitos naapuriavun, olin saanut haltuuni pienen määrän krappijuurta ja päätin yhdistää sen Sirinä Designing indigokurssin aikana Ritulta ostamaani kokenillijauhevärjäykseen. Tämä kirjoitus pitää siis sisällään sekä krappijuurella että kokenilli -kirvalla värjäilykokemuksiani ja sitä miten toteutin ne käytännössä.

Kaikki käyttämäni langat olivat Silmu&Solmu -verkkokaupasta tilaamiani fingering merino-nylonsekoitelankoja (75/25), jotka olin esipurettanut Alunalla ja viinikivellä. Alla ohje lankojen esipurettamiseen.


Tarvikkeet:

• alunaa 10% langan painosta eli 10g/100g lankaa
• Viinikiveä 5% langan painosta eli 5g/100g lankaa
• vaaka
• lämpömittari
• Iso kattila, ruostumatonta terästä, tilavuus oli vain 2,5l/100g lankaa
• kuumaa vettä kestävä vanha taikinakuppi
• kumikäsineet
• puukeppi sekoittamiseen

Työvaiheet:

• Aseta villalankavyyhdit (pasmalangat paikoillaan) kädenlämpöiseen veteen.
• Lisää isoon kattilaan riittävästi vettä. 5L/100g lankaa olisi suositus, mutta minä tein puretukseni 2,5L/100g ja se riitti. Ohuilla langoilla oli riittävästi tilaa liikkua kattilassa ja käytännössä puretin 10L:n kattilassa aina 400g lankaa.
• Aloita veden lämmittäminen.
• Kiehauta esim. litra vettä vedenkeittimessä
• Kaada vesi astiaan, jonne olet punninnut alunan ja viinikiven. Sekoita kunnes ovat liuenneet kuumaan  veteen.
• Kaada liuenneet aluna ja viinikivi kädenlämpöiseen veteen isoon kattilaan
• Nosta kastellut villalankavyyhdit puretekattilaan
• Nosta kattilan nesteen lämpötila 80 C-asteeseen
• Pidä lämpötila 80 C-asteessa 1h ajan, minkä jälkeen sammuta lämmitys kattilan alta ja jätä langat pureteveteen 24h ajaksi.
• Nosta jäähtyneet langat kattilasta kuivumaan ilmavaan tilaan ja anna niiden kuivua mielellään viikko. Itselläni langat olivat 24h-1vkon ajan kuivuneita aloittaessani niillä värjäämisen

Leena Riihelän blogista löytyy paljon hyödyllistä tietoa lankojen purettamisesta ja sitä tietoa hyödynsin itse. 

VÄRJÄYS KRAPPIJUURELLA ELI VÄRIMATARALLA

Aloitin krappijuurella värjäystyön värjäystä edeltävänä päivänä kaatamalla kuivien nylonsukkaan laittamieni krappijuurenpalojen päälle runsaasti kädenlämpöistä vettä. Annoin värin irrota kannella suljetussa ämpärissä seuraavaan aamuun, minkä jälkeen kaadoin liotetut krapit nylonsukassa väriliemineen värjäyskattilaan ja lisäsin kattilaan vielä lisää kylmää vettä.

Tavoitteenani oli tehdä liukuvärjäystä 400g lankaa ja koska krappijuurimääräni oli hyvin pieni, vain 30g, tiesin että lopputulos olisi vaaleahko oranssi. Halusin kuitenkin että väri taittaa mahdollisimman vähän ruskeaan ja täten valitsin tehdä värjäyksen hitaasti matalassa lämpötilassa.

Laitoin tulen kattilan alle ja nostin kuvien mukaisesti 400g esipuretettuja kostutettuja lankavyyhtejä väriliemeen. Tämän jälkeen nostin väriliemen lämpötilan 50 C-asteeseen.

Liikuttelin lankoja 2h ajan kattilassa huolehtien samalla ettei veden lämpötila noussut yli 50 C-asteen. 

Tämän jälkeen nostin väriliuoksen lämpötilan 60 C-asteeseen ja annoin lankojen värjäytyä siinä lämpötilassa yhden tunnin ajan. Tämän jälkeen nostin langat pois väriliemen joukosta ja otin krappijuuren palat talteen indigovärjäystä ajatellen. Alla kuvassa värjäyksen lopputulos.

VÄRJÄYS KOKENILLIJAUHEELLA

Kokenillijauheella värjäyksen aloitus oli loppua ennen alkuaan, sillä opiskellessani netistä värjäystä tulin ymmärtäneeksi etten saisi hienoa kokenillijauhetta ikinä huuhdeltua pois villalangan joukosta, jos laittaisin sen sellaisenaan kattilaan. Ymmärsin lukujeni perusteella ettei villalangan värjäystä suositella jauheella. Pohdittuani ongelmaa tovin, päätin kokeilla värjäystä hyödyntämällä 60 denierin sukkahousun lahjetta.

Aloitin työn siis kaatamalla 10g kokenillijauhetta 60 denierin sukkahousun sukkaan, suljin sukan suuaukon tiukasti narulla ja laitoin sukan pienen värjäyskattilan pohjalle. Tämän jälkeen kaadoin kattilaan kuumaa vettä ja annoin jauheen liota seuraavaan aamuun.

Seuraavana päivänä nostin kattilan liedelle ja keitin kokenillijauhe-vesiseosta 20 min, jonka jälkeen kaadoin väriliuoksen värjäyskattilaan ja lisäsin pienempään kattilaan kokenillijauheen päälle uudestaan noin litran vettä. Toistin 20 min keiton ja kaadoin jälleen väriliuoksen värjäyskattilaan. Tämän jälkeen siirsiin myös nylonsukan kokenillijauheineen kattilaan ja aloitin varsinaisen värjäyksen. 

Nostin värjäysliemen lämpötilan 80 C-asteeseen ja asetin 100g kostutettua ja esipurettettua villalankaa lämmityksen alkuvaiheessa liemeen. Värjäysaika oli 1h ja liemen lämpötila oli siinä 80C-astetta tai jopa hieman yli.

Lopputuloksena oli 100 tumman purppuran väristä lankaa, jonka sain hyvinkin huuhdeltua, eli nylonsukka menetelmäni toimi.

1. Jälkiliemivärjäyksen toteutin kuten edellä. Tunnin kuluttua minulla oli 100g alla esitettyä väriä.

Tämän jälkeen aloitin kokenillilla värjäämieni 400g:n liukuvärjäämisen ja nostin vyyhtien värjäämättömät päät värjäyskattilaan, missä pidin niitä jälleen 80 C-asteen lämpötilassa yhden tunnin ajan lankoja välillä liikutellen ja värilientä sekoittaen.

Liukuvärjäyksen jälkeen jatkoin värjäystä edelleen, sillä väriä oli jäljellä ja minä kaipasin myös värivakkaani vaaleampia sävyjä. Seuraavaksi värjäysliemeni antoi 300g kauniin vaaleanpunaista sävyä.

Illan koittaessa jäähdytin liemen ja jatkoin värjäystä jälleen seuraavana päivänä. Viimeisestä jälkiliemestä nousi vielä hennon vaaleanpunaisia vyyhtejä 400 gramman edestä. 

Jatkoin värjäilyjä ns. loppuun saakka silläkin uhalla että kokenillin jälkiliemille ei lupailla kummoisia valonkestoja. Halusin testata minkälaisia värejä saisin aikaiseksi ja päätin tehdä langoilleni sitten myöhemmin valonkestotestaukset saadakseni niistäkin käytännön kokemusta.

Leena Riihelän blogi oli koko värjäysprosessin paras tukeni ja suosittelenkin sekä hänen krappi että kokenilli kirjoituksiaan kaikille kasvivärjäyksestä kiinnostuneille. 

Pride -villaneule itse värjätyistä Sateenkaari -langoista

Kuusamon korvessa, Helsinki Pride -viikon aikana, valmistui tämä merino/nylon (75/25) superwash -villasekoitelangasta neulomani Pride -nimeä kantava neule. 

Tilasin värjäykseen sopivat langat kevät-talvella Silmu&Solmu -verkkokaupasta ja värjäsin ne mikroaaltouunissa reaktiivivärein käsityökouluni loppumetreillä. Meille oli kevään aikana varattu kolme viikonloppua lopputyömme valmisteluun Malmin -työtilasta ja käytin aikaa ja paikkaa hyödykseni mattokudevärjäilyn päätteeksi. Langat nimesin Sateenkaari -langoiksi ja sen johdannaisena Pride on mitä oivallisin nimi puserolle ja samalla se on myös kannanotto asian puolesta.

Ajatuksenani oli neuloa aivan toisenlainen pusero itselleni ja aloittelinkin sen tekemistä maaliskuisen työmatkani aikana, vaan se jäi lopulta neulomatta. Värjäämäni lankamäärä, 4*100 g (yht. 1700m), ei riittänyt alunperin suunnittelemaani neuleeseen ja kun tunsin tämän ylhäältä alas neulottavan puseron langankulutuksen edellisen projektini myötä, päädyin neulomaan vastaavan uudelleen. 

Langankulutus oli lopulta karkeasti arvioiden noin 1400m, sillä lankaa jäi yli lähes vyyhdillinen. Puikkokokoni oli 4mm (US6)ja neloin paidan kokonaisuudessaan pyöröpuikoin saumattomana.

Sen verran vilisevä on neuloksen jälki, ettei kamera näytä tallentaneen sitä tarkasti yhteenkään puolisoni ottamaan kuvaan. Pusero on neulottu, resoreja lukuunottamatta, kokonaan oikeaa silmukkaa toistaen. Neuleen valmistuttua käänsin ns. nurjan puolen oikeaksi puoleksi ja päättelin langat.

Pihlajan lehdet ja ranta-alpi värjärin raaka-aineina

Olen nimennyt tämän kesän Värjärikesäksi. Kahden vuoden suunnittelun jälkeen olen vihdoin päässyt käytännön toteutukseen ja kaikki aika tuntuukin kuluvan hyvin Viikin pellonlaitoja kävellessä ja kasveja keräillessä. Muutaman värjäyksen olen jo myös mökkimaastossa tehnyt ja värjäilyni näin loman alettua jatkuvatkin tulevina viikkoina siellä. Siltä varalta että suunnitellut värjäilyt eivät vie kaikkea vapaa-aikaani kerin mökille mukaan pakattavaksi 11 kerän neulotapaketin. 

Yllä esitetyssä kuvassa vasemmalta löytyvä vaalean keltainen on pihlajanlehdistä saadun värilimen tulos ja neljä harmaata saman liemen jälkiväri rautasulfaatti -puretuksella.

Kuvassa oikealla kaikki kirkkaan keltaiset olen värjännyt ranta-alpin kukinnoilla ja lehdillä. 

Ranta-alpilla värjäämäni langat olin esipurettanut alunalla Leena Riihelän blogin ohjetta seuraten ja vaaleankeltainen pihlaja tuli puretettua samalla kun itse värjäys. Tarkemmat kuvaukset värjäysprosesseista löytyvät myöhemmin tästä tekstistä.


Merino-nylon (75/25) villasekoitelangan värjäys pihlajanlehdillä:

Kokeilin kesäkuun alussa mökkimaastossa nuorilla pihlajanlehdillä värjäystä melko hätäpäisesti. Olimme viettämässä sunnuntaipäivää mökillä ja lupiinien loputtua ryhdyin etsimään jotain muuta, millä värjätä. Koivunlehtiä en raaskinut pihan harvoista koivuntaimista riipiä ja ajatukseni siirtyi lukuisiin pihlajantaimiin, joita pihapiirissämme oli turhaksi asti. 

Keräsin lehtiä 10 l:n kattilan täyteen (löyhästi) ja lisäsin vettä päälle niin että lehdet peittyivät. Tämän jälkeen keittelin väriä irti tunnin ajan reippaassa kuumuudessa.

Ennen alunan ja viinikiven lisäystä jäähdyttelin värilientä hetken, tosin ei kovin kauaa, sillä kiire mökiltä pois lähtöön painoi jo päälle. Alunan (10g) ja viinikiven (5g) punnitsin vaa'alla erilliseen astiaan ja kaadoin niiden päälle kuumaa värilientä. Kun molemmat aluna ja viinikivi olivat liuenneet veteen kaadoin liuoksen väriliemen joukkoon ja nostin etukäteen lämpimässä vedessä kostuttamani lankavyyhdin (100g) kattilaan. Tämän jälkeen keittelin lankaa noin 80 C-asteessa 1 h ajan ja tunnin kuluttua nostin langan pois väriliemestä valumaan. Lankani oli värjäytynyt kauniin vaalean keltaiseksi.

Koska suunnitelmiini ei ollut tuottaa vaaleankeltaista väriä suuria määriä, päätin kokeilla minkälaiseksi väri muuttuisi rautasulfaatti (rautavihtrilli) jälkipuretuksella. 

Punnitsin rautasulfaattia 1g (1%) ja lisäsin liuokseen. Väri näytti vihertävältä mutta lisättyäni liuoksen joukkoon lankavyyhdin, ei siihen tarttuva väri näyttänyt oikein muulta kuin hailakan likaiselta. 

Tumman vihreästä alkuväristä innostuneena päätin testata rautasulfaattiylimäärän lisäystä veteen, silläkin uhalla että rauta haurastuttaa villalankaa. Kaikenkaikkiaan tulin lisänneeksi veden joukkoon 7g FeSO4, minkä seurauksena sain värjättävään lankaan aikaiseksi kauniin helmenharmaan sävyn.

Harmaasta innostuneena värjäsin lankaa lopulta yhteensä 400g. Väri olisi riittänyt suurempaankin määrään, vaan ajattelin että yhden puseron langat saavat riittää minulle. 

Kutakin vyyhtiä pidin jälkipureteliuoksessa aina 15 min, jottei lanka haurastuisi liuoksessa, jossa epäilemättä oli rautaylimäärä. Tulin siis tuottaneeksi näin villalankaan samankaltaisen sävyn, kuin puupinnoissa jotka käsitellään rautasulfaatilla.

Kaikki viisi vyyhtiä huuhtelin etikkavedessä värin kiinnittymistä parantaakseni ja lopulta pesin ne kotona neutraalilla villapesuaineella pesukoneessa taas sukkahousun puntteihin pujotettuina. Värit säilyivät muuttumattomina värjäysprosessin jälkeen. Jahka ehdin, niin laitan kustakin vielä pätkän valonkestokokeiluun.

Ye. kuvan vasemmanpuoleiset vyyhdit olen värjännyt lupiinilla ja siitä sitten oma tekstinsä jahka ehdin.

Merino-nylon (75/25) villasekoitelangan värjäys ranta-alpilla:

Ranta-alpivärjäystä valmistelin lukemalla jälleen Leena Riihelän blogia ja hänen ohjeitaan kultapiiskulla värjäämisestä. Olin löytänyt kaapistani pussillisen kalsinoitua soodaa, jota oli jäänyt ylimäärin taannoisista reaktiivivärikokeiluistani, ja ajattelin käyttää sitä hyödyksi väriä irroittavana emäksenä.

Keräsin ranta-alpeja läheisen pellon laidalta (varmistettuani että minulle on lupa tehdä niin) yhden ison Ikea kassillisen ja revin kasvin varsista lehdet ja kukinnot irti 20 l:n kattilaan.

Tämän jälkeen kaadoin kasvimateriaalini päälle kuumaa vettä kunnes ne peittyivät ja lisäsin summamutikassa useamman ruokalusikallisen kalsinoitua soodaa liemen joukkoon. Mittasin pH:n ja kun se oli siinä 10 testasin valkoisella kertakäyttölusikalla väriliemen väriä.

Väri näytti irtoavan hienosti. Suljin kattilan kannen ja jätin tekeytymään seuraavaan päivään klo 17 saakka, jolloin jatkoin värin irrottamisprosessia nostamalla kattilan liedelle ja kohottamalla kasvi-vesiseoksen lämpötilaa 80 -asteeseen tunnin ajaksi.

Keiteltyäni tunnin nostin kattilan pois ja mittasin pH:n joka oli noin 9. Leenan blogin ohjetta seuraten säädin pH:n etikkahapolla neutraaliksi pH 7, jäähdytin liuoksen ja lisäsin alunalla + viinikivellä esipurettamani 100g villasekoitelankaa kattilaan. 

Langan lisäyksen jälkeen aloin jälleen nostaa väriliuoksen lämpötilaa kohti 80 C-astetta, vaan lämmön nosto jäi puutteelliseksi huomattuani että lankani värjäytyi hailakan ruskeaksi ja koko liuos oli keltaisen sijaan ruskeaa. Kauhistuin syystä että minulla on muutaman epäonnistuneen värjäyksen myötä varastossa jo tympeää sukkahousunruskeaa, enkä missään nimessä halunnut sitä lisää.

Ilmeisesti neutraali pH oli liikaa liuokselleni ja päätin kokeilla värin palauttamista emäksen lisäyksellä. Onnekseni ajatukseni toimi ja lisättyäni muutaman ruokalusikallisen kalsinoitua soodaa liuoksen joukkoon väri muuttui kirkkaan keltaiseksi ja samoin lankani. Langan väri oli kaikkea muuta kuin hailakka! Se oli upea tummanpuhuva keltainen ja pH paperi näytti lukua 8. Uskomaton muutos!

Lisäsin kattilaan samantien toisen 100g esipuretetun lankavyyhdin, joka sai itselleen yhtä tumman keltaisen sävyn.

Kahden tumman vyyhdin jälkeen kolman 100g sai värikseen hyvin kirkkaan sävyn (ye. kuvan oikea kirkas keltainen) ja neljäs 100g lähes yhtä kirkkaan (ye. kuvan toinen vasemmalta).

Värjäysaika kullekin 100g langalle oli vain 15-30 min, sillä jotenkin emäksen lisäys sai minut epäilemään langan sietoa sille. Saa siis nähdä kuinka hyvin väri pysyy ajanmyötä langassa. Väriliemen lämpötila värjätessä oli siinä 60 C-astetta.

Värin kiinnitin heti etikkahappovesiliuoksella ja huuhtelin lankoja kunnes niistä ei irronnut enää väriä. Kaikenkaikkiaan väriä irtosi hyvin vähän.

400g värjäyksen jälkeen jätin väriluoksen seisomaan yön yli ja laitoin esipurettumaan lisää lankaa jatkovärjäystä varten. 

Puretin vast. Silmu&Solmu lankakaupasta tilaamaani fingering lankaa jälleen 400g Leenan ohjetta seuraten, siten että tunnin 80 C-Asteisen keiton jälkeen jätin langat liuokseen seuraaviksi 12h ajaksi.

Seuraavana päivänä tarkistin väriliemen pH:n joka oli 8 ja jatkoin märillä esipuretetuilla langoilla värjäystä. 200 g esipuretettua lankaa värjäytyivät jälleen hyvin tumman keltaisiksi noin 80 C-asteessa ja tämän jälkeen lykkäsin kattilaan pari epäonnistunutta vyyhtiäni, jotka eivät siitä paremmaksi juuri muuttuneet.

Olen aivan ihastunut ranta-alpiin tämän värjäyskokeilun jälkeen ja ajattelinkin seuraavaksi kokeilla liukuvärjäystä. Tänään ostamani luomapuut saavat minut suunnittelemaan villashaalien kutomista tulevaisuudessa. Nähtäväksi jää saanko sellaisen toteutettua.