Taito Etelä-Suomen käsityö- ja muotoilukoulun tämän syksyn ensimmäinen työni on kudontakehyksessä puuhelmistä helmikudonnalla valmistettu pannunalunen, jonka nimesin Ketuksi.
Koko syksy ja tuleva kevät keskittyvät kudonnan alkeisiin ja tavoitteenamme on oppia lukuvuoden aikana ymmärtämään mikä loimi- ja kudelankajärjestelmä on, yksinkertaisia sidoksia sekä rakentamaan kangaspuut kudontakuntoon. Tavoitteena on oppia kutomaan yksinkertaisia kankaita sekä suunnittelemaan töitä. Lisäksi opettelemme pirtanauha- ja kehyskudontaa, mistä nyt valmistamani pannunalunen onkin esimerkki.
Odotan kudontatöitä innolla, ihan jo siksi että vaikka olen kutonut noin 50 m mattolointa viimeisien vuosien aikana, en ole tullut perehtyneeksi niinkään kudonnan teoriaan.
Työ aloitettiin rakentamalla puiset kudontakehykset ja suunnitelemalla pannunalusen väritys sekä kuviot koulusta löytyviä puuhelmiä käyttäen. Helmien laskemisen ja nopean mietinnän tuloksena sain aikaan suunnitelman, jonka lopputulokseen olen oikein tyytyväinen.
Niin tyytyväinen että posti tuo minulle lähipäivinä lähemmäs 1000 puista helmeä. Naurattaa jo valmiiksi se show, kun helmet pyörivät pitkin pöytää ja neuvottelen poikien kanssa siitä saavatko he osallistua askarteluuni. Tomas toki jo auttoi minua tänään, kun viimeistelin työtä kotona. Poika ojensi pyytämiäni värejä ja laski palloja samalla kun minä neulasin niitä kiinni. Puunvärinen pallo tuotti ongelmia. Sellaista väriä kaksi vuotias ei vielä tuntenut. Oman työni sujuvuuden kannalta lienee parasta että valmistan myös pojille pienet kudontakehykset, hankin tylppäkärkisiä neuloja ja opetan heitä tekemään omat pienet alusensa.
Niin se vierähti elokuu ohitse ilman käsityön käsityötä. Muutto mökiltä kotiin, kotona muuttolaatikoiden purku ja mökin talvikuntoon pakkaaminen kolmen pienen lapsen kanssa ei käy ihan jouhevasti. Päivät täyttyivät käsitöitä tärkeämmistä asioista ja kaiken muun ohella Lilja oppi elokuun myötä liikkumaan. Uteliaisuus ja päättäväisyys vievät tyttöä lujasti eteenpäin ja minun pääasiallinen tehtäväni onkin tällä hetkellä suojella jo seisomista harjoittelevaa pientä.
Syyskuun vaihduttua löysin muutaman vapaan hetken ja pyhitin ne tulevien mattojen materiaalityöstöihin. Lakanoiden keräämiseen, värjäämiseen ja repimiseen saa hukattua ihan loputtoman määrän aikaa ja vaikka räsyjen repiminen on itsessään terapeuttista ja luovaa touhua, ei sitä silti tule miellettyä varsinaiseksi käsityön tekemiseksi. Väriterapiasta se kyllä käy, kuin myös luovuuden meditatiivisesta tilasta missä värit, väriyhdistelmät, mahdolliset kuviot, mattojen käyttökohteet jne. virtaavat mielessä.
Kiitos äitini ja isäni lastenhoitoavun uusista räsyistä syntyi eilisen ja tämän päivän aikana ensimmäinen matto. Matto on loimensa viimeinen ja siihen tuli kudottua 90 -luvun Keravan Raketti -Anttilan pussilakanaa, talonpoikaismekon helmoja, muutamaa vauvalakanaa, 70 -luvun verhoja ja lakanoita sekä joukko räsyä joiden tarinaa en tunne. Loimen loputtua huominenkin on jo suunniteltuna: ohjelmassa on uuden 30 metrisen loimen laitto.
