Tasatoimikas nimeltään Korpi ja ohje kuinka katkennut loimilanka korjataan

Tässä kudontavuoden kunniaksi ensimmäinen työni: suoratoimikasmatto nimeltään Korpi. 

Matto on kudottu yhdistelemällä erilaisia kuteita, laareistani löytyneiden perusteella ja värejä yhteen sovittaen.

Mustat raidat on kudottu yhdistelemällä pesukoneessa värjäämääni vanhaa froteepyyhettä, Lankavan Eco-puuvillasta valmistamaa Frotee-pörrökudetta, trikookudetta sekä Novitan virkkaukseen ensisijaisesti tarkoittamaa Tuubi-ontelokudetta.

Valkoiset raidat on puolestaan kudottu vanhaa kuteeksi revittyä lakanaa ja trikookudetta yhdistellen ja vihreät edelleen pesukoneessa vihreäksi värjättyä vanhaa revittyä lakanakudetta sekä kahta eri väristä trikookudetta käyttäen. 

Maton malli on omani ja se syntyi kudontatyön edetessä. En laskenut kuteiden menekkiä etukäteen ja suunnittelin mattoa sen mukaan miten käytäntö osoitti kuteiden riittävän. Lähtövisio minulla toki oli ja paikka matolle valmiiksi suunniteltuna. Työskentelen hyvin usein juuri niin, että piirrän kuvan valmiista tuotteesta väreineen mieleeni ja ohjaan omaa työskentelyäni sen mukaan. Tämä tapa on osoittautunut itselleni toimivaksi. Monimutkaisemmissa töissä toki kynät ja paperi sekä laskin ovat välttämätön apu. 

Kudontamateriaalien joustavuuden poiketessa paljolti toisistaan, tärkeää oli jakaa materiaalit niin, että raidat eivät poikenneet toisistaan. Joustamaton lakanaraita yksinään ja pelkkä trikookude puolestaan seuraavassa raidassa eivät ole toimiva yhdistelmä, siitäkään huolimatta että pingotin on kudottessa jatkuvasi käytössä. Tukilta poiston jälkeen matto hakee aina lopullista muotoaan ja mikäli materiaalit vaihtelevat pitkinä kudontajaksoina suuresti toisitaan, saattaa matto muuttua käytössä "kiemuraiseksi". Trikooraidat vetäytyvät sisään ja lakanaraidat puolestaan pullistuvat ulospäin.

Maton sidos on tasatoimikas ja pirta 25/1. Maton kokonaispituus on 250 cm ja sen loppuleveys on 78cm.

Tästä on hyvä jatkaa! Tavoitteenani on kutoa tämän vuoden aikana läheisessä kudontamahdollisuuden tarjoavassa asukastalossa useampi matto ja sen ohella luoda ja laittaa loimi omiin puihini. Asukastalon neljät kangaspuut tarjoavat mahdollisuuden kokeilla erilaisia sidoksia ja näillä näkymin oman pirtani määrämänä laitan mattoloimen ruusukas-sidokselle. Vaan aika näyttää miten se onnistuu.

Alla lähikuva Frotee-pörrökuteen ja froteepyyhkeestä leikkaamani kuteen yhdistelmästä. Froteepyyhe pölisee leikattaessa ja kudottaessa melko paljon, vaan siihen se sitten jää. Lattialla matto ei ole enää pölissyt.  

Molemmat raidat, valkoinen ja vihreä, kudottu trikookuteen ja revityn lakanakuteen yhdistelmänä.

Katkenneen loimilangan esiintulo tukilta oli syödä kudontamotivaationi, sillä en olisi millään halunnut mattooni näkyviin langanpäättelykohtaa. Ensimmäinen ajatukseni oli jättää matto pituudeltaan suunniteltua lyhyemmäksi, mutta sittemmin päätin jatkaa ja samalla harjoitella tekniikkaa, jolla langan saa jatkettua ilman mattoon jäävää ikävää solmua.

Alla kuvasarja katkenneen loimilangan jatkamisesta.

Katkenneen ja yhteen solmitun loimilangan korjaus aloitetaan avaamalla solmu. 

Maton puoleisen loimilangan pään annetaan tippua alas ja pirran läpi tulevaan lankaan solmitaan uudelleen irrallinen pitkä "paikkalanka". Solmittavan langan tulee olla niin pitkä, että sen vapaa pää voidaan kiinnittää nuppineulalla mattoon. Solmupään solmulankojen päiden on puolestaan oltava riittävän pitkät, jotta ne voidaan maton valmistuttua päätellä parsinneulan avulla.

Itse tulin kutoneeksi maton niin lähelle loimen katkeamiskohtaa, että jouduin vetämään paikkalangan solmitun pään pirran ja niisien läpi niisivarsien toiselle puolelle.

Paikkalangan vapaan pää kiinnitetään nuppineuloin mattoon siten että sen tiukkuus vastaa loimen tiukkuutta.

Tämän jälkeen kutomista jatketaan normaalisti.

Paikkalangan solmitun pään tullessa uudelleen eteen solmu avataan jälleen ja paikkalangan pään annetaan vuorostaan pudota alas. Tukilta tulevan loimilangan pää kiinnitetään yllä esitetyn tavoin jälleen mattoon ja kudontaa jatketaan. 

Kaikki korjauskohdan roikkuvat langat päätellään loimilankojen suuntaisesti sen jälkeen kun matto on otettu pois tukilta ja viimeistellään.

Saana ja Olli sisustustyyny vol 2.

Tässä toinen viime kesänä neulomistani Saana ja Olli taiteilijapariskunnan suunnittelemista sisustustyynyistä. Malli on jälleen lehdestä Novita Talvi 4/2015 ja malli nro 26, tosin pienin tekijävapauksin toteutettuna. 

Halusin neuloa tyynyt pyöröpuikolla ympyränä ja sen vuoksi muokkasin mallin alareunaa. Alkuperäisen mallin kuviot olivat niin etäällä toisistaan, että turhauduin lankahävikkiin ja päätin muuttaa kuviota.

Värit eivät myöskään noudata mallia orjallisesti, sillä korvasin vaaleanpunaisen värin okrankeltaisella langalla ja lankana käytin myös tässä tyynyssä Alafoss Lettlopi -lankaa. 

Yläkuvan makramee ei ole itseni tekemä, vaan kuvausrekvisiittaa. Vastaavan makramee -seinätekstiili tarvikepaketin voi tilata halutessaan Taito shopin verkkokaupasta.

Saana ja Olli sisustustyyny vol 1.

Vuoden aloittajaisiksi yritän aktivoitua blogirintamalla. Iso joukko tekemistäni töistä on jo tullut julkaistua Instagram tilini kautta, vaan kovin on ollut hankalaa päivittää niitä tänne blogin puolella.

Nyt yritän ryhdistäytyä ja portfolioajattelun nimissä päivitän työni myös tähän foorumiin.

Tässä kesällä neulomani Saanan ja Ollin suunnittelema sisustustyyny, jonka toteutin ohjeen Isoveli -lankasuosituksen sijaan Alafoss Lettlopi langalla. Langan vaihtoa lukuunottamatta työ on toteutettu Novita -lehden nro 4/2015 ohjetta orjallisesti seuraten. Tyyny valmistui mukavasti automatkan aikana Helsingistä Kuusamoon. Oikein sopiva aika istua autossa, enkä kertaakaan tuntenut matkantekoa pitkästyttäväksi. Takapenkki oli muistaakseni hieman eri mieltä ja kuski, vaan itse nautin! Kerrankin sain lähes taukoamatta keskittyä neulomiseen.

Alemmassa kuvassa sitten lähinnä kuvausassistenttini Nemo lempipaikallaan lattiatyynyllä. 

Itseommellut Marimekko Tasaraita- trikoolakanat

Tätä ompeluprojektia voisi kuvata usealla perinteikkäällä suomalaisella sanonnalla, jotka viittaavat ahneuteen, laiskuuteen ja huonoon loppuun. Mikä projekti! Vaiken ompelutöistäni ikinä! 

Näitä huudahduksia on varmasti vaikea uskoa, kun katsoo työn vaikeusastetta: suoraa saumaa metritolkulla. Ei voi olla vaikeaa väittäisin, vaan kyllä oli. Pesukoneessa kutistamani kangas rullautui ja neuloksena veti kieroon. Reunojen yhteen sovittaminen oli aivan mahdotonta raitakohdistuksineen ja reunapäärmeiden siistiksi ompelu vaati lopulta peitetikkikoneen, jonka toimivuuden kyseenalaistin projektin alussa. Mittanauhan käyttö työn alkuvaiheessakin olisi auttanut. Mutta kun lähtee tekemään työtä ajatuksella tästä vain suit sait vähän untuvapeittoon sovitan ja ompelen suorat saumat yhteen, niin hyvä tulee, sitä saakin todeta päinvastaista. Ensimmäiset versiot lakanoista olivat liian suuret ja epäsiistit. Rullapäärmäykset eivät toimineet ja päätysaumat römpsöttivät rumasti. Ompelin siis käytännössä lakanat kahteen kertaan: ensin laiskasti ja sitten tarkkaan mitaten ja suunnitellen. 

Tulin muutama vuosi sitten ostaneeksi Herttonimen Marimekon Outlet-myymälästä tasaraita trikoota pari pakkaa hävyttömän halpaan 15 €/ 3 m:n pakka hintaan. Ajatuksenani oli tuolloin ommella niistä joulupukin konttiin yöpaitoja koko suvun naisille. Ompelumotivaationi ei vain ollut yöpaitojen suhteen aivan kohdallaan ja olin haudannut kankaat yhteen lukuistista kangaslaatikoistani. Näitä laatikoita sitten muuton myötä purkaessani havahduin kangaspaljouteen ja päätin ratkaista ongelmani hankkimalla lisää kangasta. Erinomainen logiikka, eikö? Vain kangasholisti voi ymmärtää tämän. 

Ideastani innostuneena hankin siis Outlet myymälästä kaksi pakkaa lisää ja päätin ommella kankaista nämä lakanat ajatuksella "halvalla ja helposti itselle Tasaraita -lakanat, jotka valmiiksi ommeltuina ovat minulle liian arvokkaat." 

Sanan helppo olen jo alussa kumonnut ja sanan halpa voi myös vetää yli. Yksi lakana ja kaksi tyynyliinaa tulivat maksamaan 50€ ts. Satanen näihin upposi. Voisin sanoa että puoleen hintaan hankitut, kun unohtaa koko kammottavan työmäärän. Ei enää tällaisia projekteja!

Onni on että lakanat ovat vallan mukavat nukkua. 

DIY - Marimekon kankailla tuunattu 70-luvun vanha sohva

Tämä ilmeisesti 70-luvulta peräisin oleva sohva välisijoitettiin kymmenen vuotta sitten ystäviemme talouteen sillä sopimuksella, että minä päällystän punaviiniä läikehtivän vakosamettikuosisen raukan puolisoni Intiasta tuomalla kankaalla. Puolisoni mukaan sohvaan liittyi niin paljon muistoja, että sen piti ns. klassikkona jäädä omistukseemme ja sen vuoksi sille oli tuolloin etsittävä uusi koti. Näin jälkeenpäin olen iloinen että teimme niin!

Intiakankaalla tuunattu sohva muutti sittemmin takaisin meille, kolme vuotta sitten, ystävien esikoisen synnyttyä ja sen jälkeen se toimitti viherhuoneemme sohvan virkaa. Ajatukenani oli päällystää sohva jo tuolloin uudelleen, vaan tyydyin silloin pika pikaa sovittamaan sen silloiseen sisustukseemme muutamalla Ikean valkealla tyynyliinalla ja pellavalakanalla, jonka värjäsin pesukonevärein mustaksi. 

Uuteen kotiin kesällä muutettuamme totesin lasten leikkien tehneen tehtävänsä valkeisiin tyynyliinoihin ja auringon polttaneen mustan lakanan lähes harmaaksi. Oli aika uusia sohva ja tässä tulos, Voilà!

Lopputulos on loistava esimerkki siitä miten helpolla vanhan huonekalun saa uudistettua! Ompelin Ikeasta ostettujen untuvatäytteisten sisustustyynyjen päälle Marimekon kankaista päälliset ja uudelleen värjäsin pellavalakanan Dylonin mustalla pesukonevärillä. Kaipasin kotiin väriä ja nyt meillä on sitä. Lapset rakastavat tätä sohvaa ja rakentavat tyynyistä majoja, leikkivät siinä kioskia ja taitaa Nemokin pitää sitä lepopaikkanaan. Istuinpäällisen uusiminen tukevampaan kankaaseen on edessä, vaan niin kauan kun sohva on em. kulutuksen kohteena en jaksa nähdä vaivaa. 

Tältä sohva näytti ilman päällisiä. Mieleni teki kuvausaineistoa rikastaakseni (ts. tuoda läikehtivä punaviiniunelma esiin) irrottaa 10 vuotta sitten tekemäni päällyste irti, vaan eipä siinä olisi ollut järkeä. Sinistä kangasta on vielä iso pala jäljellä ts. jos sinisen sohvan hinku tulee, niin ompelen siitä seuraavat tyynynpäälliset. 

Rottinkia ja puupalloja syksyn pimeyteen

Voihan rottinki! En tuntenut yhtään viehätystä materiaalia kohtaan käsityökoulun ensimmäisenä rottinkiviikonloppuna, enkä kyllä vielä toisenakaan sen alkaessa. Vaan niinpä muuttui taas mielipiteeni toisen viikonlopun kuluessa ja viimeisteltyäni tämän rottingista ja puupalloista punomani seinäkoristeen/ varjostimen olin lauantain päättyessä hiljaa itsekseni ylpeä aikaansaannoksestani. Iso kiitos tästä muutoksesta kuuluu valloittavan positiiviselle ja osaavalle opettajallemme Tarja Hentilälle!

Rottinki ei tahdo olla aina esteettisesti silmääni sopiva. Jostain syystä se näytti vielä kurssin alussa minusta hieman muoviselta, eikä luonnolliselta puumateriaalilta mitä se todellisuudessa on. Tässä myös yksi syy siihen miksi suhtauduin Helskyn rottinkikurssiin hieman penseällä asenteella sen alkaessa. Lisäksi olin ns. erikseen päättänyt olla hurahtamatta materiaaliin, ihan vain siksi että estäisin itseäni hamstraamasta materiaaleja kotiin. Hukun edelleen ainakin neljä vuotta kestäneen "pois pyörimästä" -projektini lankoihin sekä kankaisiin joita en ole voinut vastustaa. Muutama pussillinen tuolla varastossa on myös mosaiikkipaloja ja entisöintityöt odottavat ilmeisesti keskeneräisinä ensi kesää ja mahdollisuutta työskennellä ulkona. Pirtanauhakin pitäisi punoa jne. Näillä ajatuksilla varustautuneena siis aloitin punontaprojektini, jonka alkaessa tarkoitukseni oli tehdä jotain ihan pientä. Ihan pientä ei työskentelyni tuloksena tälläkään kertaa syntynyt, sillä seinälle tekemäni koriste/ varjostin on halkaisijaltaan 40 cm ja sen tekemiseen kului kahden käsityöviikonlopun (perjantai ilta ja lauantai päivä) verran aikaa.

Alkupeäinen suunnitelmani punoa jouluvaloihin rottinkisia koristepalloja, eli sitä jotain pientä, kuoli osaamattomuuteen ja yrityksen puutteeseen. Kun ensimmäinen yritykseni pyöristää punottu rannerengas palloksi ei onnistunut, yritin tehdä palloa apinannyrkkiperiaatteella, epäonnistuen siinäkin. Sain tuhrattua näihin kahteen pallonpunontayritykseen aikaa lähes yhden perjantai-illan ja hitaudesta oppineena keskityin jäljellä olevan ajan suhteen varjostimeeni.

Aloitin varjostimen punonnan kuudella yhtä pitkällä 3 mm paksulla yrinrottinkiloimella. 

Itse punonnan tein 2 mm ydinrottinkia käyttäen. Punonta tapahtui kahden punoksella: kuteita oli kaksi ja ne kulkivat vuorotellen loimirottinkien edestä ja takaa. 

Puupallot, jotka itse suunnittelemaan työhön halusin lisätä (jälleen yksi pois kaapista pyörimästä ajatus), punoin kiinni rottingin avulla aina siinä vaiheessa, kun ne halkaisijansa puolesta istuivat työhön "saumattomasti". Tarkoitan tässä saumattomuudella sitä, että en halunnut pallojen väliin jäävän liian suuria rakoja.

Tämän tarkemmin en kudontaa osaa kuvata. Yhden työn tehtyäni en todellakaan voi sanoa taitavani tätä tekniikkaa ja esitinkin tuntemukseni opettajallemme ääneen, joka kuitenkin jälleen positiivisuudellaan valoi minuun uskoa siitä, että kyllä se osaamisen tunne edessä odottavalla pajunpunontakurssilla heräisi henkiin. 

Tässä kuitenkin pitkä kuvasarja itse työskentelystä. Tärkein oppi työskentelyssä oli olla kärsivällinen, uskoa itseensä ja pitää sekä rottinkiloimet että -kuteet riittävän kosteina!

  

Ilman opettajan apua ei varjostimeni olisi taitanut saada lopullista korimaista muotoaan, niin vaikeaa loimen kiristäminen ja reunakavennusten teko ensi kertalaiselle oli. Vaan niin vain sai varjostimeni reunat ja toivotun muodon sinnikkäällä tekemisellä ja kaventamisilla.  

Kolmen parin reunapäätöksen tekoa. Tarkkana tässä sai olla. Onnistuin ensimmäisellä yrittämällä unohtamaan yhden parin matkasta ja siirryin kesken kaiken kahden parin reunapäätökseen. Onneksi opettajan silmä oli tarkka ja neuvosta purin ensimmäisen päättelyn ja viimeistelin työn onnistuneesti toisella yrittämällä.

Rottinkiloimen kiristystyö vaati veronsa. Ensikertalaisena tulin käyttäneeksi voimaa enemmän kuin taitoa reunakavennusten teossa ja sain sormeni enemmän hajalle kuin koskaan mattoloimia solmiessani. Vaan eipä tuo työn viimeistelyä haitannut. Tekevälle sattuu, näin todettakoon.

Nyt vain varastoon jouluvaloja etsimään. Ajatuksenani on nimittäin täyttää varjostin valolla ja luoda syksyn pimeyteen hieman tunnelmaa.

Vesihyasinttitableteista kynnysmatto terassille

Tämän päivän päähänpisto oli kierrättää viherhuoneen nurkassa käyttämättömänä pyörivät Ikean Soaré ruokapöydän tabeletit. 

Ompelin tabletit toisiinsa kiinni kalastajan langalla, niin ettei ompeleita näe päällepäin ja tein näin melko huonoon kuntoon päässeistä tableteista kynnysmaton terassillemme. 

Ajatus on että tabletit murenevat kesän aikana lopullisesti ja voin sitten heittää ne hyvällä omallatunnolla roskikseen. 

Lastenhuoneen uusi ilme

Syksyllä aloittamani poikien huoneen remontti on vihdoin viime viikolla kutomani farkkuräsymaton myötä lopullisesti valmis. 

Aloitin remontin jo syksyllä sillä taustatavoitteella että pojat on opetettava nukkumaan omassa huoneessaan ennen vauvan syntymää. Lisäksi ajatuksenamme oli saada huoneeseen kerrossängyn avulla myös aikuisen nukuttava varavuode, niiden öiden varalle, kun jompikumpi meistä vanhemmista tarvitsisi vähemmän katkonaista yöunta. Näin puoli vuotta remontin aloittamisesta voinen todeta että molemmat tavoitteet on tavoitettu jossain määrin: pojat nukkuvat onneksemme öitään katkeamattomasti huoneessaan edes satunnaisesti ja varavuode on tarjonnut yösijan meille molemmille jo useamman kerran.

Lastenhuoneemme on kooltaan melko pieni ja malliltaan hieman hankala sen madaltuessa pohjoiseen avautuvaa ikkunaa kohden. Tuijotin huonetta lukuisia kertoja ennen remontin aloittamista miettien miten saan siitä toimivan kahden lapsen huoneen kerrossänkyineen, kirjoituspöytineen ja leluineen. Minuun on sisäänrakennettu kammo ahtaita tavarantäyteisiä tiloja kohtaan, enkä halunnut että huoneesta tulisi tunkkainen sokkelo siitäkään huolimatta, että esikoiseni mielestä sellainen olisi ollut nykyistä lopputulosta jännittävämpi. 

Kysellessäni remontin suunnitteluvaiheessa lapseni toiveita, Henri ilmoitti haluavansa sinisen huoneen. Syystä että olin aloittamassa pitkälti sinisen huoneen remontointia valoisampaan suuntaan, kunnioitin poikani toivetta kutomalla sinne sinisen maton, hankkimalla siniset tyynyt, siniset yövalot ja ripustamalla ikkunaan sinisen Marimekon "Karkuteillä" -verhon. Muiltaosin huone sai luvan "värittyä" mustalla ja valkealla.

Jotta Muuramen Jungmanni -kerrossänky saatiin mahdutettua huoneeseen, piti sen tieltä purkaa yksittäinen vaatekaappi. Omaan silmääni jo tunkkainen maitokahvin värinen seinä sai väistyä valkean tieltä ja maalasin huoneen seinät yhtä tapetoitavaa seinää lukuunottamatta sävyttämättömällä Tikkurilan Nova7 sisämaalilla. Kattoa en tällä kertaa maalannut lainkaan, sen ollessa edellisen maalauksen jäljiltä edelleen siisti. 

Toinen huoneen pitkistä sivuseinistä tapetoitiin Annikki ja Ilmari Tapiovaaran 2+3 -tapetilla, joka kävin ostamassa Tapettitalosta. Tapetti oli osuva valinta tuolloin 4-vuotiaalle Henrille, jolle oli vielä syksyllä erityisen tärkeää laskea joka ikinen asia mihin pojan  huomio kiinnittyi. Nyttemmin kaiken laskeminen on hieman vähentynyt kirjainten opettelun myötä, mutta iloksemme vastaava innostus on siirtymässä pikkuveljeen. Tapetti on kaunis ja kestää poikien huoneessa uskoakseni hyvin aikaa.

Kävin ostamassa tapetit siinä uskossa että "ripustan" ne näppärästi seinään itsekseni, aivan kuten olin aiemmin "ripustanut" non woven tapetetit yläkerran kahteen muuhun huoneeseen (tapetointikokemukseni koko elämäni aikana kattoi siis syksyllä kokonaisuudessaan kaksi non woven -tapettia). Tapettitalon asiantuntevan myyjän kanssa keskusteltuani tulin jo kuitenkin heti siihen tulokseen että "suitsait" yksin seinälle laitto ei onnistu ja saan kiittää tapetin seinällä olosta pikemminkin Tomaksen kummeja kuin itseäni! Onnekseni he ovat osaavia remontoijia, joilla oli ennestään kokemusta kostutettavan tapetin laitosta. 

Marimekon "Karkuteillä" -kangas löytyi kaappini uumenista ja koska sitä ei tällä erää ole Marimekon valikoimissa saatavilla, piti minun tyytyä yhteen verhoon. Olin ostanut verhon muutama vuosi sitten ns. heräteostona ja hylännyt sen kaappiin silloisen huoneen värimaailmaan sopimattomana. Marimekko myy tällä hetkellä kyllä vastaavaa kuosia pikkukuvin nimellä "Karkumatka" ja olenkin pohtinut onnistuisiko sen sovittaminen nykyisen verhon viereen. 

Poikien sänkyihin ompelin itse päiväpeitteet päällystämällä Ikean Indira -päiväpeitteet Finlaysonin/ Laina Koskelan Elefantti -kankaalla. Finlayson oli harmikseni lopettanut kys. kuosin päiväpeitteet ja päädyin sen vuoksi itse ompelemaan ne. 

Näin jälkeenpäin on todettava tosiasia jonka jo tiesin peitteitä ommellessani, mutta josta silloin päätin olla välittämättä: kerrossänkyihin ei pidä tehdä tavallisia päiväpeittoja! Niitä ei tule ikinä käytettyä ja ainoa toimiva ratkaisu kys. sänkyyn lienee zipit -päiväpeiton kaltainen ratkaisu. En vain tuolloin peittoja ommellessani tullut ajatelleeksi asiaa, ollessani niin harmistunut valmiiden peitteiden myynnin loppumisesta. 

Nyt sänkyjä harvakseltaan pedattuani odotan lähinnä sitä, koska päätös ompelemieni peitteiden purkamisesta ja kankaan uudelleen ompelusta muuttuu toiminnaksi. Siihen saakka jatkan kuitenkin harvakseltaan petailua!

Farkkumatto nimeltään Meri/ A rag rug made from old jeans

Olen kerännyt jo jonkin aikaa vanhoja farkkuja kahteen eri projektiin: päiväpeittoon ja farkkuräsymattoon. Päiväpeitto odottaa edelleenkin tekijäänsä, mutta farkkumatto on nyt vihdoin valmis!

Henrin kastamana matto sai nimekseen Meri. Poika ilmoitti onnellisena sen huoneeseensa saatuaan että nyt hänellä on meri, jossa voi leikkiä Lego City poliisi ja rosvo -legoilla vankilasaarelta pakoa. Poika haaveilee kaupassa myytävän Lego City vankilasaaren perään ja luin rivien välistä että matto olisi jälleen yksi uusi hyvä syy hankkia kyseinen paketti hänelle. Meidän vanhempien mielipide kun on ollut uutta isoa legopakettia kohtaan kielteinen legomäärien ylittäessä jo nyt lastenhuoneen säilytystilat.

Omasta mielestäni maton voisi kastaa vielä tarkemmin muistojen mereksi, sillä tulin kutoneeksi tähän mattoon kirjaimellisesti osan muistojani. Maton materiaali on pitkälti leikattu yhteisiltä Aasian reppumatkoitamme ostetuista farkuista sekä omista äitiysfarkuistani. Ilokseni sain lisää materiaalia mattoon myös naapurista FB:n kautta farkkumateriaalitarvetta kuuluteltuani.  

En tullut laskeneeksi kuinka monien fakkujen lahkeet mattoon leikkasin, mutta kudetta kului 2,1 m pitkään ja 80 cm leveään mattoon noin 4 kg. 

Useiden valmistusvaiheiden ohella farkkukangas osoittautui hyvin pölyäväksi materiaaliksi. Leikkasin keräämieni farkkujen lahkeet noin 2,5 cm leveiksi suikaleiksi, jotka sitten ompelin koneella yhteen pitkiksi kudottaviksi kudenauhoiksi. Valitsin yhteenommaltavat suikaleet jo ompeluvaiheessa niin että kuteesta tuli kirjavaa, jolloin itse kutominen oli hyvin helppoa. Housujen vyötärö ja taskuosat säästin päiväpeitettä varten.

In English:
I have been collecting old jeans for a while for two different projects: for a rag rug and bed cover. The bed cover is still waiting for final inspiration, but the rag runner I did finally finish!

Henri, my oldest, gave it a name Meri (the sea) and was glad that finally he have a sea in his room! The boy has been dreaming of the sea since seeing the Lego City jail island at one shops toy section and I think this is his way of saying, that now when he is having a sea in the room, there should also be the jail iseland lego.

From my point of view this runner is a sea of memories as I cut and handweaved in it big amount of them. Quite many of the jeans were bought from our Asian trips done before the kinds, in addition with the maternity jeans I weared when I was expecting our three kids. Few pairs I also received from the neighbours and it is a nice to think of them and remember of their helpfulness also. 

The runner size is l*w 210cm*80cm and it contains 4 Kg of old jeans. Unfortunately I don't remember how many pairs did I actually cut for it.

All the jeans were cut for stripes, 2,5cm width, which I then sewed togeher as a long rag/ string. Handweaving I did by using the loom described for example in this wikipedia info: https://en.wikipedia.org/wiki/Loom


A link to the denim bed cover I referee in the beginning of the text: http://liljanlumo.blogspot.fi/2016/11/farkkupaivapeitto.html

Those who are interested in to see other denim recycling items I have made, please do check the following links which show my recycled jeans gloves for winter:
https://liljanlumo.blogspot.fi/2017/12/kierratysfarkuista-viela-kahdet-lapaset.html

https://liljanlumo.blogspot.fi/2017/12/1978-farkkulapaset.html