Tähkä -perinnematto

Tämä kirkonkaari -sidoksella kutomani matto valmistui jo helmi-maaliskuun aikana käsityökouluni lopputyönä. En vain ole ehtinyt päivittää kaiken lopputyö-, portfolio- ja näyttelykiireen keskellä esittelemään sitä ja tekoprosessia täällä blogin puolella. Nyt pieni hetki tälle kokonaisuudelle.

Aloitin lopputyöni suunnittelun vuoden vaihteessa ja kuten niin monta kertaa aikaisemmin, tavoitteenani oli tehdä tuote hyödyntämällä varastoissani jo olevia materiaaleja, sen sijaan että lähtisin ostoksille. 

Syksyllä Keski-Suomesta kotiin muuttamieni kangaspuiden mukana muuttivat myös kaikki edellisistä mattoprojekteista ylijääneet trikookuteet ja lakanaräsyt. Keltaisen kuteen tarjonta oli ylitse muiden ja silmiini sävyllisesti sopimaton osa soveltui erinomaisesti värjäykseen. Koulun asettama ehto lopputyölle oli se, että työn tuli sisältää kahta eri tekniikkaa ja jotta tämä täyttyisi päädyin kudonnan ohella värjäykseen.

Alla kuvia värjäysprosessista, jonka tein kylmävärjäystekniikalla reaktiivivärejä hyödyntäen. Näin sain värjättyä valmiiksi revityt räsy- ja trikookudevyydit sävyiltää elävimmiksi.

Värjäysliemissä noudatin luovaa tekniikkaa. Sekoittelin keltaisia Semitone reaktiivivärejä veteen, joka sisälsi jo glaubersuolan ja kevytsoodan, ja muuntelin väriliemen väriä sen mukaan miltä tulos siveltimellä kangaspalalle siveltynä näytti. Halusin pikemminkin sinapinkeltaiseen taittavaa sävyä, kuin kirkasta keltaista.  

Kylmävärjäysaika vyyhdeille oli noin neljä tuntia (määräytyi puhtaasi ajan mukaan joka minulla oli sinä lauantaina käytettävissä), minkä jälkeen nostin vyyhdit muovipusseihin. 
Vyyhdit seisoivat muovipusseissa seuraavaan vuorokauteen, jolloin kiinnitin värin lopullisesti pesukoneessa 60-asteisessa pesussa. 

Uskon loppuminen projektiin oli lähellä sykkyröitä koneesta kuivumaan nostellessani. Nippusiteiden käyttö pasmoina oli hyvä ajatus ja vaikka olin vetänyt ne tiukalle, olivat räsyt silti koneen pyörityksessä päässeet liukumaan ja sotkeutumaan.

Tiesin kyllä jo värjäystä aloittaessani, että teen sen vaikeimman kautta käyttäessäni valmiiksi räsyksi repimääni lakanaa. Lakana luonnollisesti rispautui sykkyräksi pesukonevärikiinnityksen aikana ja sykkyröiden aukirepiminen oli oma työnsä. Sinnikkäästi sen kuitenkin lopulta tein ja sain kuteeni kerittyä. Suunnitelmaan sopimaton oranssi sävykin muuttui räsyn kuivumisen myötä hyväksyttäväksi.

Valitsin keltaisten rinnalle vielä sävyiksi hieman tummempaa Liina ontelokudetta, väri 21, Tube-ontelokudetta (keltainen) ja harmaita trikookuteita sekä yhden mustan vanhan lakanan jämät. Kuteiden kokonaiskulutusta en tullut koskaan laskeneeksi tai punninneeksi.

Loimen sidos oli Kirkonkaari ja lankaluku 297. Tiheys oli 3 lankaa/ cm ja loimilankana minulla oli 15 säikeinen kalalanka, tex 30*15.

Maton koko on valmiina 89 *295cm ja paikkansa se löysi keittiöstämme.

Tasatoimikas nimeltään Korpi ja ohje kuinka katkennut loimilanka korjataan

Tässä kudontavuoden kunniaksi ensimmäinen työni: suoratoimikasmatto nimeltään Korpi. 

Matto on kudottu yhdistelemällä erilaisia kuteita, laareistani löytyneiden perusteella ja värejä yhteen sovittaen.

Mustat raidat on kudottu yhdistelemällä pesukoneessa värjäämääni vanhaa froteepyyhettä, Lankavan Eco-puuvillasta valmistamaa Frotee-pörrökudetta, trikookudetta sekä Novitan virkkaukseen ensisijaisesti tarkoittamaa Tuubi-ontelokudetta.

Valkoiset raidat on puolestaan kudottu vanhaa kuteeksi revittyä lakanaa ja trikookudetta yhdistellen ja vihreät edelleen pesukoneessa vihreäksi värjättyä vanhaa revittyä lakanakudetta sekä kahta eri väristä trikookudetta käyttäen. 

Maton malli on omani ja se syntyi kudontatyön edetessä. En laskenut kuteiden menekkiä etukäteen ja suunnittelin mattoa sen mukaan miten käytäntö osoitti kuteiden riittävän. Lähtövisio minulla toki oli ja paikka matolle valmiiksi suunniteltuna. Työskentelen hyvin usein juuri niin, että piirrän kuvan valmiista tuotteesta väreineen mieleeni ja ohjaan omaa työskentelyäni sen mukaan. Tämä tapa on osoittautunut itselleni toimivaksi. Monimutkaisemmissa töissä toki kynät ja paperi sekä laskin ovat välttämätön apu. 

Kudontamateriaalien joustavuuden poiketessa paljolti toisistaan, tärkeää oli jakaa materiaalit niin, että raidat eivät poikenneet toisistaan. Joustamaton lakanaraita yksinään ja pelkkä trikookude puolestaan seuraavassa raidassa eivät ole toimiva yhdistelmä, siitäkään huolimatta että pingotin on kudottessa jatkuvasi käytössä. Tukilta poiston jälkeen matto hakee aina lopullista muotoaan ja mikäli materiaalit vaihtelevat pitkinä kudontajaksoina suuresti toisitaan, saattaa matto muuttua käytössä "kiemuraiseksi". Trikooraidat vetäytyvät sisään ja lakanaraidat puolestaan pullistuvat ulospäin.

Maton sidos on tasatoimikas ja pirta 25/1. Maton kokonaispituus on 250 cm ja sen loppuleveys on 78cm.

Tästä on hyvä jatkaa! Tavoitteenani on kutoa tämän vuoden aikana läheisessä kudontamahdollisuuden tarjoavassa asukastalossa useampi matto ja sen ohella luoda ja laittaa loimi omiin puihini. Asukastalon neljät kangaspuut tarjoavat mahdollisuuden kokeilla erilaisia sidoksia ja näillä näkymin oman pirtani määrämänä laitan mattoloimen ruusukas-sidokselle. Vaan aika näyttää miten se onnistuu.

Alla lähikuva Frotee-pörrökuteen ja froteepyyhkeestä leikkaamani kuteen yhdistelmästä. Froteepyyhe pölisee leikattaessa ja kudottaessa melko paljon, vaan siihen se sitten jää. Lattialla matto ei ole enää pölissyt.  

Molemmat raidat, valkoinen ja vihreä, kudottu trikookuteen ja revityn lakanakuteen yhdistelmänä.

Katkenneen loimilangan esiintulo tukilta oli syödä kudontamotivaationi, sillä en olisi millään halunnut mattooni näkyviin langanpäättelykohtaa. Ensimmäinen ajatukseni oli jättää matto pituudeltaan suunniteltua lyhyemmäksi, mutta sittemmin päätin jatkaa ja samalla harjoitella tekniikkaa, jolla langan saa jatkettua ilman mattoon jäävää ikävää solmua.

Alla kuvasarja katkenneen loimilangan jatkamisesta.

Katkenneen ja yhteen solmitun loimilangan korjaus aloitetaan avaamalla solmu. 

Maton puoleisen loimilangan pään annetaan tippua alas ja pirran läpi tulevaan lankaan solmitaan uudelleen irrallinen pitkä "paikkalanka". Solmittavan langan tulee olla niin pitkä, että sen vapaa pää voidaan kiinnittää nuppineulalla mattoon. Solmupään solmulankojen päiden on puolestaan oltava riittävän pitkät, jotta ne voidaan maton valmistuttua päätellä parsinneulan avulla.

Itse tulin kutoneeksi maton niin lähelle loimen katkeamiskohtaa, että jouduin vetämään paikkalangan solmitun pään pirran ja niisien läpi niisivarsien toiselle puolelle.

Paikkalangan vapaan pää kiinnitetään nuppineuloin mattoon siten että sen tiukkuus vastaa loimen tiukkuutta.

Tämän jälkeen kutomista jatketaan normaalisti.

Paikkalangan solmitun pään tullessa uudelleen eteen solmu avataan jälleen ja paikkalangan pään annetaan vuorostaan pudota alas. Tukilta tulevan loimilangan pää kiinnitetään yllä esitetyn tavoin jälleen mattoon ja kudontaa jatketaan. 

Kaikki korjauskohdan roikkuvat langat päätellään loimilankojen suuntaisesti sen jälkeen kun matto on otettu pois tukilta ja viimeistellään.

Saunaterassin penkkimatot

Tässäpä saunaterassimme penkeille kutomani kaksi mattoa. Räsykuteeksi revityt lakanat värjäsin Dylonin pesukonevärein ja trikookuteet on osittain jälleen hankittu Lankamaailmasta. Osa trikookuteesta on niin vanhaa etten edes muista sen hankintapaikkaa.

Kudoin matot Juhannusta ja juhannussaunaa silmälläpitäen. Ikävä kyllä Juhannusta ei tässä perheessä noroviruksen vuoksi vietetty ja matot odottavat vielä ensimmäistä saunojaansa.