Juhannusunelma -yöpaita

Suoraan Mekkotehtaan Amalia - yöpaitamekon ohjetta ja kaavaa seuraillen syntyi tämä yökkäri kesäkuumia öitä varten. 

Meillä on kotona kesäisin hyvin kuuma ja nukkuminen vaatii sekä ohuet peitot että yöasut. Prinsessa-Liljalle syntyi tähän tarpeeseen ihanan kevyt 100% puuvillainen unelma. Tyttö tykkäsi taas ja minun sydämeni hypähtää aina yhden ylimääräisen kerran, kun näen miten onnellinen tyttö on tekeleistäni. Tällä on hyvä nukkua ja ehkä myös liljamaisesti viettää puoli päivää!

Kaava on Mekkotehdas kirjasta malli Amalia ja kangas Eurokankaan ohuinta alushamepuuvilla. Pitsit sekä kanttinauhan tilasin Karnaluksista Virosta. 

Juhannusviikon alkamisen kunniaksi nimesin yöpaidan Juhannusunelmaksi. 

Sarjan "minulla on liian vähän mekkoja" vol.5

Viides ja toiseksi viimeinen tämän syksyn mekkosarjan mekoista. Tyttäreni vaatekaappi alkaa olla täytetty seuraavaan kesään saakka ja voin siirtyä muihin projekteihini. 

PaaPiin Kielo -trikoo taipui tässä ompelutyössä Jujunan Timantti -mekoksi sillä muutoksella että ompelin hihoiksi lyhyet frillat. Minulla oli kangasta ostettuna metrin verran ja halusin tehdä siitä määrästä kaksi mekkoa, toisen tyttärelleni ja toisen kummitytölleni joululahjaksi. Pitkiä hihoja en kummankaan tytön mekkoon saanut kangasmäärän vähyyden vuoksi ja päätin ommella molempien mekkoihin sitten frillat. 

Leggarit on toteutettu Verson Puodin "Kuhan pussitin" -yllätyspussista saapuneesta raitakuosista, jonka nimeä en millään ota löytääkseni. 70 cm pätkästä leggareita syntyi kahdet ja toivoa sopii että niille löytyy käyttöä.

Tulkitsen ompelutyöni tuloksen onnistuneeksi, sillä tyttö jätti molemmat vaatekappaleet päälleen kuvaustuokion päätteeksi ja se lupaa hyvää.

Raksu -taskumekko

Syksyn mekkosarjan mekko vol.4: Raksu -taskumekko.

Näihin mekkoihin ei paljon tunnetta ehdi siirtää, kun niitä ompelee sarjatuotantona. 

Kangas on tilattu jo muutama vuosi sitten PaaPiiltä ja kaavana mekossa on Jujunan taskumekko. Mekon koko on 104 cm ja hyvinkin reilu, kuten tulin jo timanttimekon julkaisussa maininneeksi. Meidän tyttö on niin siro kirppu, että 98 cm olisi ollut olkapäistä tähän hetkeen istuvampi, vaan laitan tämän kaappiin hetkeksi odottamaan. 

Lilja ei jostain syystä tunnu olevan kovin ihastunut tähän kuosiin. Luulin että pinkki pohjaväri toisi taatun suosion, vaan niin ei käynyt. Tyttö totesi muutama päivä sitten että "äiti, minä en pidä mustasta väristä" ja se lienee nyt syynä tämän mekon matalaan suosioon. Harmi sinänsä, sillä tulin ommelleeksi jämäpaloista leggarit. Meillä on nyt sitten jälleen kaksi vaatekappaletta, jotka vaativat käyttösuostuttelua. 

Merenneito -trikoosta Timantti -mekko

Mekkosarjan mekko vol. 3: Jujunan timantti kaavalla tehty ja Ainolan Merenneito -trikookankaasta toteutettu mekko Liljalle. Tällä kertaa pitkähihainen ja aika näyttää pakottaako pakkanen tytön pukemaan päälleen muuta kuin lyhythihaisia vaatteita.

Kaava oli itselläni ensi kokeilussa ja osoittautui aika reiluksi. Leikkasin mekkoja koko sarjan ja kaikki kokoa 104 cm, jotka nyt osoittautuivat meidän tytölle edelleen reiluiksi. Kasvunvaraa siis löytyy ja se nyt ei tietysti haittaa käyttöiän kannalta. 

Kuvaushetkeen houkuttelu vaati tällä kertaa lupauksen huulipunasta. Kynsilakat jätettiin sitten toiseen kertaan. Ehkä esittelemme niitäkin tulevaisuudessa.

Kamelianainen

Kirpputorilta löytämäni Kaarina Kellomäen suunnittelema kuosi Kamelianainen taipui verhosta mekoksi viime kesänä.

Olin ostanut kankaan reilu vuosi sitten käsityötarvikkeiden kirpputorilta ja ostohetkellä myyjä esitti toiveen että tekisin siitä jotain muuta kuin matonkuteita. 

Repiminen ei käynyt mielessänikään ja ensimmäinen ajatukseni oli tehdä siitä suuri kankainen kassi, vaan en raaskinut pilkkoa kangasta siihenkään tarkoitukseen. Kuosi on niin upea kokonaisena että päädyin omepelemaan siitä Lotta Jansdotterin Lempivaatteita -kaavakirjasta ottamallani kaavalla itselleni mekon. Kaava on nimeltään Kiomi ja jouduin kyllä muokkaamaan sitä itselleni sopivammaksi. Kaava oli omiin mittoihini lähtökohtaisesti liian telttamainen, vaikka mekkon tarkoitus onkin olla "teltta". Lisäksi lisäsin kaavaan taskut ja jätin kaularypytykset tekemättä.

Hauras kangas oli aiheuttaa tuskastumista itse ommellessa, sillä kavennustarpeen tullessa eteen, kangasta ei ollutkaan ihan helppo purkkaa. Paikoittain hauras kangas hajosi jos purettavaa saumaa yritti käsitellä vähääkään vähemmän hellävaraisesti.

Helman ompelin käsin ja hihansuihin sekä kaula-aukkoon tein kanttinauhat kankaasta itsestään. Vetoketjua tämä ei vaatinut. Takakappaleen jouduin myös kankaan vähyyden vuoksi tekemään saumallisena. 

Verhoksi kankaasta ei muutamien reikien vuoksi enää ollut, mutta mekkona se jatkaa hyvinkin elämäänsä.

Mummolan tuntua ja prinsessapitsejä

104 cm mekkojen sarja, vol2: Mummolantuntu trikoomekko pitsikoristein. Minulla on kirjaimellisesti mekkotehdas kotona nyt, sillä tässä on viikon toinen Orelma -kaavalla ommeltu mekko Liljalle. 

Lisäsin pitsikoristeet tuomaan vähän lisää prinsessatuntua ja tyttö ihastui niihin ikihyviksi. Edellinen mekko kuulemma muuttui pitsivajaaksi hänen nähtyään tämän.

Kangas on Veson Puodista ja pitsit olen ostanut Eurokankaasta. 

Värivalikoima tässä mekkosarjassa tulee olemaan hyvin vaaleanpunainen ja pinkki, sillä tyttäreni elää vahvasti vaihetta "en pukeudu kuin vaaleanpunaiseen".

Liian vähähän mekkoja

Liljalla on kuulemma liian vähän mekkoja, näin hän ilmoitti minulle muutama päivä sitten. Erityisesti kuulemma t-paitamekkoja uupuu. Äitiinsä tullut, sanon minä ja silläpä nyt sitten leikkasin läjän kankaita mekoiksi ja aloitin mekkojen ompelusarjan.

Tässä sarjan ensimmäinen, Steinbeckin Woody metsätrikoosta ommeltu mekko, jonka kaavassa hyödynsin Mekkotehtaan Orelma-kaavaa. 

Taskujen reunat ja helma saivat päälletikkikoneen sanottua itsensä irti itselleen rullapäärmereunuksen, joka ei trikoohelmassa välttämättä toimi parhaalla tavalla reunan rullautuessa liikaakin. Tyttöä tämä ei haittaa ja se riittää. Kauluksen kanttasin noin 30 vuotta vanhalla joustamattomalla vinokanttinauhan pätkällä, joka istui sävyllisesti kankaan pöllön pään väritykseen. Koristenapit ovat myös löytö nappilaatikosta, jonka lienee laittanut alulle isäni äiti.

Kiitos mummulle mekkokankaasta, toivoo Lilja! Tällä mekolla on nyt tassahdeltu ja leikitty viikon ajan.

Viimeinen mekko kummityttöjen mekkosarjaan

Tässä kesäinen Mona -mekko Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kaavakirjan ohjetta mukaellen toteutettuna. Sekä helma että helmaröyhely ovat kirjan mekkoa runsaammat, mutta muuten noudatin ohjetta kerrankin orjallisesti.

Päätin tammikuussa ommella kullekin kummitytölleni kukkamekon syntymäpäivälahjaksi ja nyt on Viivin vuoro. Kankaaksi valitsin keveän ja Espanjan helteisessä auringossa toivottavasti myös viileän viskoosin. Kangas löytyi Eurokankaan tulevan kesän kangasvalikoimasta. Olkainnauha on letitetty lankakopasta löytyneestä vähintäänkin 25 -vuotta vanhasta Cottonella langasta ja napit taitavat olla vähintäänkin yhtä vanhat.  Yksi ompelun suurimpia iloja nykyisin on löytää käsityötarvikevarastoista käyttöön sopivia asioita ja vältää kaupassa käynti!

Nyt täytyy vain taas toivoa kahta asiaa: että mekko on mieluisa ja sopiva. Jälkimmäistä asiaa jännitän enemmän. 

Henkäys menneestä ajasta - Romanttinen pitsimekko

Muistatteko lapsuudesta sen hiljaisen koko kehon täyttävän onnen tunteen saatuanne lahjaksi, yllättäin, jotakin omasta mielestänne aivan valtavan ihanaa. Sen pakahtumisen tunteen. Sitä tavoittelen. En tiedä onnistunko, mutta yritän. Haluaisin saada sen tunteen aikaan mekkojeni avulla. Pienelle tytölle. Kummitytölleni. Veljeni tytölle. En tiedä tulenko onnistumaan, mutta toivon. 

Tässä mekkosarjan ensimmäinen: romanttinen pitsimekko. Tuulahdus menneestä, tuulahdus kartanoista, tuulahdus kesästä.

Kankaan löysin Eurokankaan palalaarista toissa kesänä. Samasta paikasta ostin myös puuvillaisen valkoisen vuorikankaan, josta alushame ja mekon yläosa on ommeltu. Pitsit löysin nekin Eurokankaan "pitsilaarista".

Mekon kaava on Mekkotehdas kirjasta. En jaksanut noudattaa kirjan kaavan kangassuhteita ja siten mekon helma on leveämpi ja runsaampi kuin kirjan ohjeissa. En nimittäin jaksanut mittailla, vaan revin kankaan poikittaissuunnassa koko leveydeltään ja leikkasin pituus suunnassa kahtia. Helmafrilla on puolestaan 2*kankaan leveyden (noin 130cm) mittainen. Mekko on ommeltu kokoon 122/126 cm.

Mekon pituus määräytyi visuaalisesti omaan silmään sopivaksi. Tarkoitan tällä sitä, että halusin alushameen helman pilkottavan hieman alempana kuin varsinaisen mekon ja tulin sen vuoksi ompeluvaiheessa lyhentäneeksi alunperin 62 cm pitkäksi leikkaamaani helmakappaletta noin 5 cm. Mekon ulkonäön tereineen, pitseineen ja frilloineen suunnittelin itse ompelutyön lomassa.

Aurinkoisia kesäpäiviä odotellessa - kukkamekko Eeville

Viimeisin muunnelmani Mekkotehtaan Katariina -mekkokaavasta. Kankaana on ohut puuvillakangas, jonka löysin Eurokankaan palalaarista jo muutama vuosi sitten. Kaula-aukkoon ja hihansuihin ompelin korstekuminauhan ja helmaan ulkonäöllisesti vastaavanlaisen koristenauhan. 


Täytyy toivoa että ensi kesä tarjoaisi mekon saajalle muutaman niin lämpimän päivän, että mekko pääsisi tuulettumaan oikein kunnolla. Näinen toiveneni kääräisen mekon lahjapakettiin ja vien yhdelle kummitytöistäni lahjaksi.

Hillaherkku -hupparimekko

Onneksi tämä Ottobre Designin lehdestä nro 1/2015 otettu hupparimekon (kaava nro 4) kaava on reilua mitoitusta, sillä muutoin mekko olisi joutanut heti valmistuttuaan lahjoitettavien vaatteiden säkkiin.

Leikkasin mekon Ainola -verkkokaupan Hillaherkku -joustocollegesta jo joskus syksyn alussa ja siirsin sen ompelua vetoketjutuskaa potien eiliseen aamuun. En tullut ostaneeksi mekkoon koko syksyn aikana sopivaa vetoketjua ja päätettyäni pyhittää eilisen päivän täysin ompelulle, valitsin vetoketjuvarastostani piilovetoketjun sijaan valkoisen 40 cm pitkän 4mm vetoketjun ja lyhensin sen mekkoon sopivaksi. Niin se sitten tämäkin ikuisuustyö valmistui!

Mekon kaavaa voisi tulevaisuudessa jalostaa piirtämällä siihen pitkät hihat. Saa nyt sitten taas nähdä miten tämä suunnitelma muuttuu tekemiseksi. Liljan vaatekaappi on tällä hetkellä niin täynnä, että keskityn seuraavaksi sekä Henrin että omien vaatteideni ompeluun.

Hunajainen Kamomillaheppa

Mekkoa pukkaa ja tällä kertaa koossa 98/104 cm. 

Lilja on aivan ihastunut heppoihin ja minua jäikin harmittamaan etten tehnyt tästä Majapuun Kamomillaheppa -luomutrikoosta pienempää kokoa. Ompelin mekkoa keskiviikko ja torstai-illat ja ompelun jäädessä keskiviikkona kesken, Liljan iltapesujen painaessa päälle, tyttö olisi halunnut pukea keskeneräisen koltun päälleen jo ennen sivusaumojen kiinni ompelua. 

Onneksi kaapista löytyy toinen pala vastaavaa kangasta harmaalla värityksellä. Täytyy ottaa kangas piakkoin työn alle ja tehdä siitä tähän hetkeen sopivampi koko. Tämän version laitan jälleen mekkolaatikkoon tulevia aikoja odottamaan.

Kaava on Mekkotehdas -kirjasta ja nimeltään Katariina.