Muistatteko lapsuudesta sen hiljaisen koko kehon täyttävän onnen tunteen saatuanne lahjaksi, yllättäin, jotakin omasta mielestänne aivan valtavan ihanaa. Sen pakahtumisen tunteen. Sitä tavoittelen. En tiedä onnistunko, mutta yritän. Haluaisin saada sen tunteen aikaan mekkojeni avulla. Pienelle tytölle. Kummitytölleni. Veljeni tytölle. En tiedä tulenko onnistumaan, mutta toivon.
Tässä mekkosarjan ensimmäinen: romanttinen pitsimekko. Tuulahdus menneestä, tuulahdus kartanoista, tuulahdus kesästä.
Kankaan löysin Eurokankaan palalaarista toissa kesänä. Samasta paikasta ostin myös puuvillaisen valkoisen vuorikankaan, josta alushame ja mekon yläosa on ommeltu. Pitsit löysin nekin Eurokankaan "pitsilaarista".
Mekon kaava on Mekkotehdas kirjasta. En jaksanut noudattaa kirjan kaavan kangassuhteita ja siten mekon helma on leveämpi ja runsaampi kuin kirjan ohjeissa. En nimittäin jaksanut mittailla, vaan revin kankaan poikittaissuunnassa koko leveydeltään ja leikkasin pituus suunnassa kahtia. Helmafrilla on puolestaan 2*kankaan leveyden (noin 130cm) mittainen. Mekko on ommeltu kokoon 122/126 cm.
Mekon pituus määräytyi visuaalisesti omaan silmään sopivaksi. Tarkoitan tällä sitä, että halusin alushameen helman pilkottavan hieman alempana kuin varsinaisen mekon ja tulin sen vuoksi ompeluvaiheessa lyhentäneeksi alunperin 62 cm pitkäksi leikkaamaani helmakappaletta noin 5 cm. Mekon ulkonäön tereineen, pitseineen ja frilloineen suunnittelin itse ompelutyön lomassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti