Tasatoimikas nimeltään Korpi ja ohje kuinka katkennut loimilanka korjataan

Tässä kudontavuoden kunniaksi ensimmäinen työni: suoratoimikasmatto nimeltään Korpi. 

Matto on kudottu yhdistelemällä erilaisia kuteita, laareistani löytyneiden perusteella ja värejä yhteen sovittaen.

Mustat raidat on kudottu yhdistelemällä pesukoneessa värjäämääni vanhaa froteepyyhettä, Lankavan Eco-puuvillasta valmistamaa Frotee-pörrökudetta, trikookudetta sekä Novitan virkkaukseen ensisijaisesti tarkoittamaa Tuubi-ontelokudetta.

Valkoiset raidat on puolestaan kudottu vanhaa kuteeksi revittyä lakanaa ja trikookudetta yhdistellen ja vihreät edelleen pesukoneessa vihreäksi värjättyä vanhaa revittyä lakanakudetta sekä kahta eri väristä trikookudetta käyttäen. 

Maton malli on omani ja se syntyi kudontatyön edetessä. En laskenut kuteiden menekkiä etukäteen ja suunnittelin mattoa sen mukaan miten käytäntö osoitti kuteiden riittävän. Lähtövisio minulla toki oli ja paikka matolle valmiiksi suunniteltuna. Työskentelen hyvin usein juuri niin, että piirrän kuvan valmiista tuotteesta väreineen mieleeni ja ohjaan omaa työskentelyäni sen mukaan. Tämä tapa on osoittautunut itselleni toimivaksi. Monimutkaisemmissa töissä toki kynät ja paperi sekä laskin ovat välttämätön apu. 

Kudontamateriaalien joustavuuden poiketessa paljolti toisistaan, tärkeää oli jakaa materiaalit niin, että raidat eivät poikenneet toisistaan. Joustamaton lakanaraita yksinään ja pelkkä trikookude puolestaan seuraavassa raidassa eivät ole toimiva yhdistelmä, siitäkään huolimatta että pingotin on kudottessa jatkuvasi käytössä. Tukilta poiston jälkeen matto hakee aina lopullista muotoaan ja mikäli materiaalit vaihtelevat pitkinä kudontajaksoina suuresti toisitaan, saattaa matto muuttua käytössä "kiemuraiseksi". Trikooraidat vetäytyvät sisään ja lakanaraidat puolestaan pullistuvat ulospäin.

Maton sidos on tasatoimikas ja pirta 25/1. Maton kokonaispituus on 250 cm ja sen loppuleveys on 78cm.

Tästä on hyvä jatkaa! Tavoitteenani on kutoa tämän vuoden aikana läheisessä kudontamahdollisuuden tarjoavassa asukastalossa useampi matto ja sen ohella luoda ja laittaa loimi omiin puihini. Asukastalon neljät kangaspuut tarjoavat mahdollisuuden kokeilla erilaisia sidoksia ja näillä näkymin oman pirtani määrämänä laitan mattoloimen ruusukas-sidokselle. Vaan aika näyttää miten se onnistuu.

Alla lähikuva Frotee-pörrökuteen ja froteepyyhkeestä leikkaamani kuteen yhdistelmästä. Froteepyyhe pölisee leikattaessa ja kudottaessa melko paljon, vaan siihen se sitten jää. Lattialla matto ei ole enää pölissyt.  

Molemmat raidat, valkoinen ja vihreä, kudottu trikookuteen ja revityn lakanakuteen yhdistelmänä.

Katkenneen loimilangan esiintulo tukilta oli syödä kudontamotivaationi, sillä en olisi millään halunnut mattooni näkyviin langanpäättelykohtaa. Ensimmäinen ajatukseni oli jättää matto pituudeltaan suunniteltua lyhyemmäksi, mutta sittemmin päätin jatkaa ja samalla harjoitella tekniikkaa, jolla langan saa jatkettua ilman mattoon jäävää ikävää solmua.

Alla kuvasarja katkenneen loimilangan jatkamisesta.

Katkenneen ja yhteen solmitun loimilangan korjaus aloitetaan avaamalla solmu. 

Maton puoleisen loimilangan pään annetaan tippua alas ja pirran läpi tulevaan lankaan solmitaan uudelleen irrallinen pitkä "paikkalanka". Solmittavan langan tulee olla niin pitkä, että sen vapaa pää voidaan kiinnittää nuppineulalla mattoon. Solmupään solmulankojen päiden on puolestaan oltava riittävän pitkät, jotta ne voidaan maton valmistuttua päätellä parsinneulan avulla.

Itse tulin kutoneeksi maton niin lähelle loimen katkeamiskohtaa, että jouduin vetämään paikkalangan solmitun pään pirran ja niisien läpi niisivarsien toiselle puolelle.

Paikkalangan vapaan pää kiinnitetään nuppineuloin mattoon siten että sen tiukkuus vastaa loimen tiukkuutta.

Tämän jälkeen kutomista jatketaan normaalisti.

Paikkalangan solmitun pään tullessa uudelleen eteen solmu avataan jälleen ja paikkalangan pään annetaan vuorostaan pudota alas. Tukilta tulevan loimilangan pää kiinnitetään yllä esitetyn tavoin jälleen mattoon ja kudontaa jatketaan. 

Kaikki korjauskohdan roikkuvat langat päätellään loimilankojen suuntaisesti sen jälkeen kun matto on otettu pois tukilta ja viimeistellään.

Kerrankin ajoissa joulusesongin suhteen

Tällä kertaa eivät suunnitelmani joulumattojen suhteen jääneet viime hetkeen, eikä minun ensi jouluna tarvitse harmitella mattojen sopimattomuutta muuhun joulusisustukseen. Ei sillä että olisin kummoinen joulusisustaja. Meidän joulukoristuksemme on hyvin pienimuotoinen, voisi sanoa että "lastenkokoinen": muutama tonttu kullekin aseteltavaksi ja kuusi silloin kun vietämme joulun kotona. Joulukoristeet eivät oikein ole minun juttuni. 

Jouluiset Marimekon patakintaat, käsipyyhkeet ja kivikynttilät sen sijaan ovat sitäkin enemmän minun juttuni. Kuin myös nyt nämä räsymatot, joiden väritys on lähtöisin Marimekon/ Maija Louekarin Kuusikossa patakintaista.

Halusin tarkoituksella kutoa kustakin matosta yksilöllisen ja epäilen että kärsivällisyyteni ei olisi edes riittänyt useamman täysin samanlaisen kutomiseen. Se olisi vaatinut liian tarkkaa räsyjen punnitsemista ja etukäteissuunnittelua, mikä ei vieläkään ole mattojen kudonnassa minun juttuni. Nautin kutomisesta eniten silloin, kun teen luomistyön kutomisen aikana. Toki mielessäni on käynyt Kiikalalaisen räsymaton kutominen, mutta vielä ei ole ollut sellaisen aika. 

Retroilua räsymaton verran

Edellisen kerran, maaliskuussa, kangaspuitten takana istuskellessani minut valtasi pakottava tarve kutoa vahvasti 70-luvun retrotunnelmainen matto. Mistä lie tämä tunne syntyi, sillä sitä jo tehdessäni pohdin maton mahdollista "kodittomuutta". 

Halusin yhdistellä vihreitten, ruskean, keltaisen ja oranssin sävyjä toisiinsa ja lopputuloksena syntyi noin 2 metriä pitkä "koematto". Ajatuksenani oli nimittäin kutoa sille kaveri, jos vain edes tämä yksittäinen retroilu löytäisi paikkansa. Vielä se ei ole löytänyt. 

Matto on odottanut sijoituspaikan ohella kuvaushetkeä. Sain ajatuksen kuvata "menneen ajan maton" mökkimme läheisyydessä sijaitsevien autiotupien luona ja pakkasin sen vihdoin eilen mökkireissullemme mukaan.

Mökkimme läheisyydessä on lukuisia autiotupia, jotka ovat saaneet rapistua itsekseen vuosikymmeniä. Sitä miksi ne on aikoinaan hylätty en tiedä. Suurin osa mökeistä on edelleen kalustettuja. Johinkin niistä on ollut mahdollista päästä sisään ovien ollessa auki, mutta tupaan jonka luona eiliset kuvaukseni suoritin ei ole ollut mahdollista kurkistaa kuin ikkunoista. Sen ovat ja ikkunat ovat olleet lukittuina ja hieman harmikseni huomasin että tupa oli sitten viime näkemän kohdannut ilkivaltaa. Talon ovet ja ikkunat repsottivat rumasti auki ja sen hylättyä irtaimistoa oli ilmiselvästi käyty tonkimassa. Itse en sisälle tohtinut ja kielsin Nemoltakin sisäänkulun vaarallisen näköisten luhistuneiden terassien kautta. Talon ympäristö on tunnelmaltaan hieman pelottavan pysähtynyt ja minusta tuntui kuin olisin häirinnyt käynnilläni sen yksinäisyyttä. 

Nemo, kuvausapulaiseni. 

Talon kulman takaa, terassilta, löytyi kirkonkaari -perinnemallilla aikanaan kudottu ja taloon unohdettu räsymatto. Jos vain se olisi ollut yhtään paremmassa kunnossa, olisin rohkaistunut käärimään sen mukaani, pessyt ja antanut sille uuden elämän oman mökkimme terassimattona. Nyt se sai kuitenkin jäädä sinne minne sen aikanaan joku oli jättänyt. 

Pidän maton Kirkonkaari -mallista. Olen suunnitellut toteuttavani seuraavat keittiön mattomme kyseisellä mallilla, jos vain löydän aikaa ja jos vain kotimme läheisen asukastalon mattopuista kyseinen malli löytyy siinä vaiheessa kun minulla olisi sille hetki. 

"Usva" matosta räsymattotyynyksi lattialle

Vielä viikko sitten viihdyimme lasten kanssa asuntomme terassilla auringon kuumuudesta nauttien ja jäätelöitä syöden. Kun nyt katson ikkunasta ulos, sitä on vaikea uskoa todeksi. Masentava raelumi on tuiskunnut auringon kanssa kilvan viimeiset kolme päivää ja intoni ommella kesämekkoja on täysin laantunut. 

Aloitin viime torstaina helteisellä terassilla räsymatto -lattiatyynyn kokoon ompelemisen. Terassi kaipasi mielestäni lisää istuinpaikkoja ja innostuin toteuttamaan suunnittelemani lattiatyynyn vuoden alussa kutomastani "Usva" räsymatosta. Nyt tyyny on valmis ja kirjaimellisesti täyttää olohuoneemme. 

Kivan näköinen siitä tuli, mutta näin tuoreeltaan en tiedä onko tuollaisella ihan oikeasti mitään käyttöä. Lapset innostuivat ensin kilvan kiipeämään sen päälle, mutta aika näyttää toimiiko se terassilla pienenä säkkituolina tai olohuoneessa television edessä makoiluun. 

Tyyny on kooltaan 80*96 cm ja ompelin sen sivusaumat käsin kalastajalangalla siten, että päät ovat noin 30 cm toistensa kanssa päällekkäin. Näin tyynyn toiselle puolelle jäi tasku, jonka kautta täytin tyynyn Ikeasta ostamillani neljällä 65*65 cm kokoisella FJÄDRAR -sisätyynyllä. 

Usva ja Kaamos

Siinä he istuvat Usva ja Kaamos toisiinsa nojaten ja uutta vuotta katsellen Tammikuisen auringon hellimänä -18 C-asteen pakkasessa. 

Kudoin nämä kaksi mattoa vuoden 2016 viimeisinä päivinä suunnattoman luovuustuskan päätteeksi. Tavoitteenani oli kutoa olohuoneeseemme lattiatyynyprojektia varten kelta-ruskea-valkea-musta räsymatto, mutta purettuani useamman aloitelman ja tuskailtuani tyytymättömyyttäni puuvärien ja paperin ääressä, päädyin hylkäämään kaikki värit ja keskityin harmaaseen, valkeaan ja mustaan kudesäkkiin. 

Mustienkaan kuteiden kanssa en ollut tyytyväinen, sillä pelkän tasaisen mustan maton kutominen tuntui liian helpolta ja tylsältä. Sukellus Äitini liinavaatekaapin perukoille tarjosi onnekseni ratkaisun tylsyyden poistoon ja päädyin värjäämään pesukoneessa kaksi vanhaa muotoon ommeltua froteealuslakanaa mustan ja grafiitinharmaan sävyillä. Näistä Froteelakanoista sain leikattua kudetta, joka poikkesi ulkonäöltään trikoo- ja ontelokuteesta. Kolmen erilaisen kudemateriaalin, muutaman mustanharmaan sävyn ja valkoisen lomen avulla sain lopulta leikiteltyä niin, ettei musta Kaamos -matto ollut enään tylsä kutoa, eikä silmiini ulkonäöllisesti tasaisen tylsä. Ainoa tylsä ajatus maton suhteen kohdistui enää pesukonevärjäykseen, sillä värjättyjen kuteiden käyttäminenhän käytännössä syö ekologisuuden räsymatoista. 

Valko-harmaa-mustan Usvan kudoin lattiatyynyajatuksella, mutta saa nyt nähdä teenkö siitä sellaista. Usva on kudottu lähes kokonaan trikookuteista. Värinvaihtelu on saatu aikaan kolmella sukkulalla osittain lyhyitä pätkiä hyödyntäen ja osittain kahden eri värisen kuteen kiertämisellä samalle kävylle, niin että ne kudottaessa kiertyivät epäsäännöllisesti toisiinsa. 

Suhtauduin maton kuosiin aluksi hieman epäillen, syystä että se toi mieleeni kirjavat neulelangat ja neuleet joita niistä tuli neulottua joskus 90-luvulla. Muisto neuleista ei tuntunut kovinkaan raikkaalta, mutta muutin mieltäni kuosin suhteen levitettyäni maton olohuoneeseemme. Olohuoneemme kaipaisi hyvinkin suurta mattoa, jota emme ole saaneet hankittua pitkälti siksi että tarvitsemassamme koossa maton hinta olisi päätähuimaava. Usvasta sain idean kutoa neljä noin 3 metristä ja 80 cm leveää mattoa ja ommella ne käsin kalalangalla yhteen. 

Olen jo pitkään suunnitellut suuren maton tekoa keittiöömme siten että jokainen matto olisi erilainen tai niin että matot ovat kuosiltaan toisiian muistuttavia, mutteivät identtisiä. Olen kuitenkin luopunut keittiömaton tekemisestä väliaikaisesti: niin kauan kun meillä on 1- ja 3-vuotiaiden sikaosasto pöydän toisella laidalla ruokailemassa, on pöydän alle aivan turha laittaa mitään mattoa.

Näine ajatuksineni toivotan Hyvää Uutta Vuotta 2017! 

Kallio -räsymatto ystävien keittiöön

Ensimmäinen tilaustyöni, siinä se on, ystävieni kauniissa keittiössä! 

Olin päättänyt hiljaa itsekseni kangaspuiden takana istuessani etten ota vastaan tilaustöitä ja kuuluttanut asiaa Facebookissakin niille, jotka ystävällisesti olivat asiaa minulta tiedustelleet. Syy haluttomuuteen ottaa vastaan tilauksia ei ollut siinä, ettekö olisi halunnut kutoa ja myydä mattoja niitä kyselleille, vaan siinä etten pysty lupaamaan matoille mitään tarkkaa toimitusaikaa. Kolmen pienen lapsen äitinä kudontahetkien löytäminen ei ole helppoa, etenkään kun kangaspuuni asuvat Keski-Suomessa. Tunnollisena ihmisenä tilauksen ottaminen vastaan etukäteen saisi minut vain harmittelemaan mahdottomuutta toimittaa mattoja nopeasti ja toisaalta minusta olisi kohtuutonta laittaa tilaajat odottamaan tilauksiaan avoimin aikatauluin. Huonoa businesta sellainen, eikä sovi minun menttaliteettiini!

Hiljaisena ajatuksenani oli että laitettuani uuden 30 metrin loimen puihin, voisin ilmoittaa omaan käyttöön tällä hetkellä tarvitsemattomat matot sitten myytäväksi, jos niille kiinnostusta vielä löytyisi.

Saatuani kuitenkin kyselyn ystäviltäni suunnitella ja kutoa heidän uuteen kauniiseen keittiöönsä maton, en voinut vastustaa kutsua ja toteutin tilauksen viikko sitten "kudontamatkallani". 

Matto on jälleen kudottu vanhoista lakanoista ja trikookuteesta. Tällä yhdistelmällä saan matoista huomattavasti napakammat, kuin pelkästä lakanaräsystä. Vanhat lakanat värjäsin harmaan, mustan ja vihreän sävyihin Dylonin pesukoneväreillä. 

Kudontatyötä edelsi suunnitteluprosessi, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että ronttasin ison kasan kutomiani mattoja ystävieni asuntoon ja levitin ne vuorotellen heidän keittiöönsä. Ajatuksenani ei ollut se että heidän pitäisi valita valmiista malleista se jokin, jonka kopioisin, vaan se että ystäväni saisivat hieman mielikuvaa millainen matto voisi värien ja raitojensa puolesta olla. Aikaisemmin kotiimme kutoma musta-valkea-harmaa matto sopi upeasti heidän keittiöönsä ja toteutin maton kuosin uudelleen hieman eri värityksin. Ystävieni toiveesta mattoon lisättiin vihreän sävyjä ja maton päät saivat vielä lisäksi valkeat raidat.

Nimesin maton Kallioksi, ihan siksi että sen värit toivat mieleeni Kallion kirjaston takaiset kalliot ja puiston, joiden vieressä asuin 10 vuotta sitten. 

Kehäkukka -räsymatot

Sain vihdoin viime viikon tiistaina viimeisteltyä syyskuun puolella aloittamani loimen laiton kangaspuihin ja ehdin vielä viikon loppupuolella kutoa kolme mattoa. Kiitos jälleen vanhempieni sekä puolisoni, jotka hoitivat lapsia niin että minä sain unohtua takahuoneeseen räsyjeni kanssa. 

Ihastuin alkuksesästä kutomaani oranssikeltamustaan mattoon niin, että päätin kutoa niitä muutaman lisää remontoidun keittömme lattialle. Oranssi on voimaannuttava väri ja erityisesti näin lokakuun pimeydessä se tuntuu oikein syöttävän energiaansa olkapäille istahtavaa harmautta ja pimeyttä vastaan. Värien kanssa leikkiminen ja maton suunnittelu kudonnan aikana on mitä parhainta väriterapiaa. Tämän kaksikon kanssa on hyvä elää läpi kaamoksen. 

Löysin vielä äskeisellä kuvausmatkallani talven tuloa vastustavia pieniä värinpilkahduksia ja nimesin mattoni niiden mukaan. 

Syksyn tullen -räsymatto

Niin se vierähti elokuu ohitse ilman käsityön käsityötä. Muutto mökiltä kotiin, kotona muuttolaatikoiden purku ja mökin talvikuntoon pakkaaminen kolmen pienen lapsen kanssa ei käy ihan jouhevasti. Päivät täyttyivät käsitöitä tärkeämmistä asioista ja kaiken muun ohella Lilja oppi elokuun myötä liikkumaan. Uteliaisuus ja päättäväisyys vievät tyttöä lujasti eteenpäin ja minun pääasiallinen tehtäväni onkin tällä hetkellä suojella jo seisomista harjoittelevaa pientä.

Syyskuun vaihduttua löysin muutaman vapaan hetken ja pyhitin ne tulevien mattojen materiaalityöstöihin. Lakanoiden keräämiseen, värjäämiseen ja repimiseen saa hukattua ihan loputtoman määrän aikaa ja vaikka räsyjen repiminen on itsessään terapeuttista ja luovaa touhua, ei sitä silti tule miellettyä varsinaiseksi käsityön tekemiseksi. Väriterapiasta se kyllä käy, kuin myös luovuuden meditatiivisesta tilasta missä värit, väriyhdistelmät, mahdolliset kuviot, mattojen käyttökohteet jne. virtaavat mielessä.

Kiitos äitini ja isäni lastenhoitoavun uusista räsyistä syntyi eilisen ja tämän päivän aikana ensimmäinen matto. Matto on loimensa viimeinen ja siihen tuli kudottua 90 -luvun Keravan Raketti -Anttilan pussilakanaa, talonpoikaismekon helmoja, muutamaa vauvalakanaa, 70 -luvun verhoja ja lakanoita sekä joukko räsyä joiden tarinaa en tunne. Loimen loputtua huominenkin on jo suunniteltuna: ohjelmassa on uuden 30 metrisen loimen laitto. 

Projekti Onnela - pönttöuuni

Siinä se on, pönttöuuni, omalla paikallaan ja vielä maalaamattomana. Ajattelin tuijottaa sinä nyt jokusen aikaa ilman maalia ja tuumailla millä värillä sen sitten joskus sutasen.

Kuvat tulevat vähän viiveellä, mutta halusin koota kaikki kuvat remontista ja nykytilanteesta yhteen ennen niiden julkaisemista täällä. Tällähetkellä pönttöuuni on jo käytössä ja toimii moitteettomasti. Olemme tyytyväisiä valintaan myös uunin ulkonäön puolesta, sillä meidän mökkitupaan ei mikään moderni uudennäköinen takka olisi sopinut. 

Pönttöuunin tilasimme peltiseppä Mika Häkkiseltä.

Takka ennen remonttia

Tämä "komistus" siis purettiin pois pönttöuunin tieltä. Edes takkasydämen laitto siihen ei auttanut lämmöntuottamisessa mökin sisälle, vaan kaikki katosi hormista ulos. 

Samaan aikaan takan purun kanssa mökistä revittiin auki kahden makuuhuoneen ja tuvan lattiat. Halusimme selvittää mistä tunkkainen ja vaatteisiin tarttuva haju johtui ja koska olimme jo lattianalusia lukuunottamatta remontoineet joka ikisen kulman mökistä, oletimme että hajunlähde on lattialankkujen alla. Se miksi tätä työtä ei tehty jo aikanaan massiivisen remontin keskellä on hyvä kysymys. En tiedä mitä ihmettä meidän päissämme liikkui, kun moisen asian jätimme tekemättä. 

Nyt lattiat on kuitenkin uusittu, villat vaihdettu ja lakut maalattu. Mitään suurta homeongelmaa emme onneksi kohdanneet. Yksi tuvan nurkista on kostunut ja rakenteet olivat siinä kohdassa lahonneet. Lahonneet puut vaihdettiin uusiin, lattia suoristettiin ja 40 vuoden aikaiset villat, jotka olivat hiirien mylläämät ja saastuttamat vaihdettiin. Hajuongelman kadottua voinemme todeta että ikävä pistävä haju johtui noista karmeista hiirien jätöksistä.

Pönttöuuni paikalleen muurattuna

Lopuksi maalasin lattian jälleen Tikkurilan Betolux -lattiamaalilla, sävy Laivasto TVT0230.