Taistelu harmautta vastaan -villasukat/ Color against the grayness -woolen socks

"Värillä harmautta vastaan" -tämä ajatus oli näiden neulomieni sukkien taustalla niitä tehdessäni. Värit antavat voimaa ja voiman tarve on tänä talvena ollut suurempi kuin aikaisemmin. Lumi ei ole hellinyt Etelä-Suomea ja satunnaiset joulukuiset ja tammikuiset auringonvalon pilkahdukset ovat jääneet nekin vähäisiksi.

Värejä hyväksi käyttävänä tunneihmisenä käsitöittenikin tekoa ohjaavat sisäiset tarpeet ja vuoden taittumisen hetkellä käteni tarttuivat lankavarastoni väripilkkuun. Kirkkain värein värjäämäni Nalle -lanka muuntui käsissäni välipäivien aikana kuvan sukiksi.

Sukat matkaavat Ouluun veljelleni myöhästyneenä joululahjana. Sukan varren lyhyyden suunnittelin veljeäni ajatellen. Varren punainen lanka on sekin käsin värjättyä ja sen värjäyksen on puolestani tehnyt viime talvena 3-vuotias Lilja. Liljan värjäyshetkestä kerron tarinaa lisää myöhemmin.

In Eglish:

With color against the darkness! That was my thought when I decided to take this yarn coil under work. 

This winter has been awfully dark in the Eastern Finland and it has been difficult to find energy to oneself in the middle of it. As a person who uses colors to express feelings and getting energy, I found myself to catch this "color bomb" after snowless Christmas. 

I have hand dyed the yarn during winter 2015 and it has been waiting an inspiration since. The yarn is Novita's Nalle -wool yarn and the hand dyeing has been done by using Semitone reactive colors and microwave as a heeting power.

The red stripe in rib was dyed by my girl, Lilja. More about that story later when I have bigger work to present from the yarn dyed by her.

These ready socks I will mail to my brother as late Christmas present! Hope he will like them. At least the length of the rib is designed by thinking him.

Ruska -sukat itsevärjätyistä langoista

Näiden sukkien oli tarkoitus valmistua joululahjaksi, vaan muiden joulukiireiden tähden toimitus tulee tapahtumaan jälkikäteen.

Neuloin Ruska -nimeä kantavat sukat Novitan Nalle -langan perusohjetta seuraten puikoilla nro 3 ja itse reaktiivivärein värjäämistäni langoista. 

Isäni ihastui lankaan viime keväänä pyydettyäni häntä avuksi vyyhdin kerintään. Toiveissa oli villapusero vastaavista väreistä, vaan niihin eivät nämä langat riittäneet ja koska värjäämöni ei ole vielä ns. reaktiivivärien osalta aloittanut toimintaansa, päädyin käyttämään langat pienempään neuletyöhön. Sukkiakin hänellä kuulemma on liian vähän.

En tullut ottaneeksi värjäysprosessista lainkaan kuvia ja alunperin työtä varten varaamani langatkin olivat ylimitoitettuja. 150g oli liian paljon koon 45 sukkiin ja alla esitetyn kuvan keltainen kerä jäi odottamaan seuraavan sukkaparin neulontaa.

Parasta näiden itse värjäämieni lankojen neulomisessa on yllätyksellisyys: värjäysprosessini kun oli hyvin luova, mitään suunnittelematon. Pyrkimyksenäni ei ollut värjätä lankoja suunnitellusti jotain työtä varten, vaan puhtaasti nauttia itse värjäämisestä, langan maalaamisesta ja värien yhdistelystä. Tämän työskentelytavan myötä myös neulominen on yllätyksellistä. Vasta mallin valinta ja neulonnan eteneminen paljastavat minkälainen lopputulos niistä syntyy. 

Luonnonvärit krappi ja kokenilli - kuinka herkullisia värejä niillä saakaan aikaiseksi!

Pimeyden helliessä meitä marraskuisella voimallaan on mitä oivin tilaisuus ryhtyä muistelemaan mennyttä kesää. 

Krappivärjäyksen motivaattorina minulla oli tuleva indigovärjäyskokeiluni ja saadakseni siihen reaktioon kerran käytettyä krappia katalyytiksi, piti minun ensin tehdä värjäykset pelkällä krapilla. 

Kiitos naapuriavun, olin saanut haltuuni pienen määrän krappijuurta ja päätin yhdistää sen Sirinä Designing indigokurssin aikana Ritulta ostamaani kokenillijauhevärjäykseen. Tämä kirjoitus pitää siis sisällään sekä krappijuurella että kokenilli -kirvalla värjäilykokemuksiani ja sitä miten toteutin ne käytännössä.

Kaikki käyttämäni langat olivat Silmu&Solmu -verkkokaupasta tilaamiani fingering merino-nylonsekoitelankoja (75/25), jotka olin esipurettanut Alunalla ja viinikivellä. Alla ohje lankojen esipurettamiseen.


Tarvikkeet:

• alunaa 10% langan painosta eli 10g/100g lankaa
• Viinikiveä 5% langan painosta eli 5g/100g lankaa
• vaaka
• lämpömittari
• Iso kattila, ruostumatonta terästä, tilavuus oli vain 2,5l/100g lankaa
• kuumaa vettä kestävä vanha taikinakuppi
• kumikäsineet
• puukeppi sekoittamiseen

Työvaiheet:

• Aseta villalankavyyhdit (pasmalangat paikoillaan) kädenlämpöiseen veteen.
• Lisää isoon kattilaan riittävästi vettä. 5L/100g lankaa olisi suositus, mutta minä tein puretukseni 2,5L/100g ja se riitti. Ohuilla langoilla oli riittävästi tilaa liikkua kattilassa ja käytännössä puretin 10L:n kattilassa aina 400g lankaa.
• Aloita veden lämmittäminen.
• Kiehauta esim. litra vettä vedenkeittimessä
• Kaada vesi astiaan, jonne olet punninnut alunan ja viinikiven. Sekoita kunnes ovat liuenneet kuumaan  veteen.
• Kaada liuenneet aluna ja viinikivi kädenlämpöiseen veteen isoon kattilaan
• Nosta kastellut villalankavyyhdit puretekattilaan
• Nosta kattilan nesteen lämpötila 80 C-asteeseen
• Pidä lämpötila 80 C-asteessa 1h ajan, minkä jälkeen sammuta lämmitys kattilan alta ja jätä langat pureteveteen 24h ajaksi.
• Nosta jäähtyneet langat kattilasta kuivumaan ilmavaan tilaan ja anna niiden kuivua mielellään viikko. Itselläni langat olivat 24h-1vkon ajan kuivuneita aloittaessani niillä värjäämisen

Leena Riihelän blogista löytyy paljon hyödyllistä tietoa lankojen purettamisesta ja sitä tietoa hyödynsin itse. 

VÄRJÄYS KRAPPIJUURELLA ELI VÄRIMATARALLA

Aloitin krappijuurella värjäystyön värjäystä edeltävänä päivänä kaatamalla kuivien nylonsukkaan laittamieni krappijuurenpalojen päälle runsaasti kädenlämpöistä vettä. Annoin värin irrota kannella suljetussa ämpärissä seuraavaan aamuun, minkä jälkeen kaadoin liotetut krapit nylonsukassa väriliemineen värjäyskattilaan ja lisäsin kattilaan vielä lisää kylmää vettä.

Tavoitteenani oli tehdä liukuvärjäystä 400g lankaa ja koska krappijuurimääräni oli hyvin pieni, vain 30g, tiesin että lopputulos olisi vaaleahko oranssi. Halusin kuitenkin että väri taittaa mahdollisimman vähän ruskeaan ja täten valitsin tehdä värjäyksen hitaasti matalassa lämpötilassa.

Laitoin tulen kattilan alle ja nostin kuvien mukaisesti 400g esipuretettuja kostutettuja lankavyyhtejä väriliemeen. Tämän jälkeen nostin väriliemen lämpötilan 50 C-asteeseen.

Liikuttelin lankoja 2h ajan kattilassa huolehtien samalla ettei veden lämpötila noussut yli 50 C-asteen. 

Tämän jälkeen nostin väriliuoksen lämpötilan 60 C-asteeseen ja annoin lankojen värjäytyä siinä lämpötilassa yhden tunnin ajan. Tämän jälkeen nostin langat pois väriliemen joukosta ja otin krappijuuren palat talteen indigovärjäystä ajatellen. Alla kuvassa värjäyksen lopputulos.

VÄRJÄYS KOKENILLIJAUHEELLA

Kokenillijauheella värjäyksen aloitus oli loppua ennen alkuaan, sillä opiskellessani netistä värjäystä tulin ymmärtäneeksi etten saisi hienoa kokenillijauhetta ikinä huuhdeltua pois villalangan joukosta, jos laittaisin sen sellaisenaan kattilaan. Ymmärsin lukujeni perusteella ettei villalangan värjäystä suositella jauheella. Pohdittuani ongelmaa tovin, päätin kokeilla värjäystä hyödyntämällä 60 denierin sukkahousun lahjetta.

Aloitin työn siis kaatamalla 10g kokenillijauhetta 60 denierin sukkahousun sukkaan, suljin sukan suuaukon tiukasti narulla ja laitoin sukan pienen värjäyskattilan pohjalle. Tämän jälkeen kaadoin kattilaan kuumaa vettä ja annoin jauheen liota seuraavaan aamuun.

Seuraavana päivänä nostin kattilan liedelle ja keitin kokenillijauhe-vesiseosta 20 min, jonka jälkeen kaadoin väriliuoksen värjäyskattilaan ja lisäsin pienempään kattilaan kokenillijauheen päälle uudestaan noin litran vettä. Toistin 20 min keiton ja kaadoin jälleen väriliuoksen värjäyskattilaan. Tämän jälkeen siirsiin myös nylonsukan kokenillijauheineen kattilaan ja aloitin varsinaisen värjäyksen. 

Nostin värjäysliemen lämpötilan 80 C-asteeseen ja asetin 100g kostutettua ja esipurettettua villalankaa lämmityksen alkuvaiheessa liemeen. Värjäysaika oli 1h ja liemen lämpötila oli siinä 80C-astetta tai jopa hieman yli.

Lopputuloksena oli 100 tumman purppuran väristä lankaa, jonka sain hyvinkin huuhdeltua, eli nylonsukka menetelmäni toimi.

1. Jälkiliemivärjäyksen toteutin kuten edellä. Tunnin kuluttua minulla oli 100g alla esitettyä väriä.

Tämän jälkeen aloitin kokenillilla värjäämieni 400g:n liukuvärjäämisen ja nostin vyyhtien värjäämättömät päät värjäyskattilaan, missä pidin niitä jälleen 80 C-asteen lämpötilassa yhden tunnin ajan lankoja välillä liikutellen ja värilientä sekoittaen.

Liukuvärjäyksen jälkeen jatkoin värjäystä edelleen, sillä väriä oli jäljellä ja minä kaipasin myös värivakkaani vaaleampia sävyjä. Seuraavaksi värjäysliemeni antoi 300g kauniin vaaleanpunaista sävyä.

Illan koittaessa jäähdytin liemen ja jatkoin värjäystä jälleen seuraavana päivänä. Viimeisestä jälkiliemestä nousi vielä hennon vaaleanpunaisia vyyhtejä 400 gramman edestä. 

Jatkoin värjäilyjä ns. loppuun saakka silläkin uhalla että kokenillin jälkiliemille ei lupailla kummoisia valonkestoja. Halusin testata minkälaisia värejä saisin aikaiseksi ja päätin tehdä langoilleni sitten myöhemmin valonkestotestaukset saadakseni niistäkin käytännön kokemusta.

Leena Riihelän blogi oli koko värjäysprosessin paras tukeni ja suosittelenkin sekä hänen krappi että kokenilli kirjoituksiaan kaikille kasvivärjäyksestä kiinnostuneille. 

Pride -villaneule itse värjätyistä Sateenkaari -langoista

Kuusamon korvessa, Helsinki Pride -viikon aikana, valmistui tämä merino/nylon (75/25) superwash -villasekoitelangasta neulomani Pride -nimeä kantava neule. 

Tilasin värjäykseen sopivat langat kevät-talvella Silmu&Solmu -verkkokaupasta ja värjäsin ne mikroaaltouunissa reaktiivivärein käsityökouluni loppumetreillä. Meille oli kevään aikana varattu kolme viikonloppua lopputyömme valmisteluun Malmin -työtilasta ja käytin aikaa ja paikkaa hyödykseni mattokudevärjäilyn päätteeksi. Langat nimesin Sateenkaari -langoiksi ja sen johdannaisena Pride on mitä oivallisin nimi puserolle ja samalla se on myös kannanotto asian puolesta.

Ajatuksenani oli neuloa aivan toisenlainen pusero itselleni ja aloittelinkin sen tekemistä maaliskuisen työmatkani aikana, vaan se jäi lopulta neulomatta. Värjäämäni lankamäärä, 4*100 g (yht. 1700m), ei riittänyt alunperin suunnittelemaani neuleeseen ja kun tunsin tämän ylhäältä alas neulottavan puseron langankulutuksen edellisen projektini myötä, päädyin neulomaan vastaavan uudelleen. 

Langankulutus oli lopulta karkeasti arvioiden noin 1400m, sillä lankaa jäi yli lähes vyyhdillinen. Puikkokokoni oli 4mm (US6)ja neloin paidan kokonaisuudessaan pyöröpuikoin saumattomana.

Sen verran vilisevä on neuloksen jälki, ettei kamera näytä tallentaneen sitä tarkasti yhteenkään puolisoni ottamaan kuvaan. Pusero on neulottu, resoreja lukuunottamatta, kokonaan oikeaa silmukkaa toistaen. Neuleen valmistuttua käänsin ns. nurjan puolen oikeaksi puoleksi ja päättelin langat.

Luonnonväreillä värjätyistä langoista neulottu villashaali "Sunset"

Käsityökouluni viimeinen kevät on alkanut ja kevät kuluu sekä lopputyötä että omaa työportfoliotani rakentaessa. 

Tammikuun alussa portfolioni sisältöä suunnitellessani huomasin että minulla on enemmän värjättyjä lankoja, kuin niistä neulottuja töitä. Tämä ei sinänsä portfolion kannalta ole ongelma, sillä koulu ei ole edellyttänyt värjätyttyjen lankojen neulomista. Korkealle asetettujen tavoitteiden ihmisenä en kuitenkaan halua esittää porfoliossani vain erivärisiä lankakeriä ja siitä viime hetkellä havahtuneena tilasin toissa syksynä Sirinä-Desingin kurssilla Tarvossa luonnonväreillä värjäämilleni langoille neulemallin Ravelrystä.

Tässä esittelyssä kuukauden työskentelyn tulemana versioni Andrew Mowryn/ Drea Renee knits neulemallista "Nightshift". 

Neule noudattaa "Nightshift" -ohjetta toistuvan neulekuvion puolesta. Värit, värien vaihtumisen ja huivin koon suunnittelin itse. 

Huivin keltasauramolla, värimataralla, sinipuulla, kotimaisilla luonnonkasveilla (pietaryrtti, kadanpiisku) ja kielon lehdillä värjättyjen lankojen värjäysprosesseja kuvailin syksyllä 2017 blogitekstissäni Mistä on kauniit värit tehty? Sinipuusta, Keltasauramosta, Värimatarasta ja vaikka mistä muusta.

Koska oma värisuunnitteluni muistuttaa enemmän auringonlaskua, kuin yövuoroa, annoin huivilleni työnimeksi "Sunset". 

Luonnonvärien oheen liitin myös muutaman raidan verran tummanharmaata ikivanhaa Florica villalankaa. 

Huivi on kooltaan 223cm x 183cm x 150cm ja lankaa siihen kului 410g. Lanka on Sirinä-Design/ Ritu Kokkoselta ostettua Norjalaista karstavillalankaa, jonka tarkempaa alkuperää en tunne. Käyttämäni puikon vahvuus oli 4 mm. 

Vertices Unite ja virkattu pipo itsevärjätyistä langoista ja langanpätkistä

Sivistykseni neulonnan saralla on lisääntynyt huimasti sitten viime kevättalven, jolloin kuulin vasta ensimmäisen kerran Steven Westistä. En ole, enkä ole yrittänyt olla millään tavoin aallon harjalla neulonnan ajankohtaisista asioista, sillä päätin jo Tomaksen synnyttyä, kohta viisi vuotta sitten, etten saa ostaa yhtään uutta lankakerää ennenkuin olen neulonut vanhat pois. Noh, näinhän ei ole käynyt. Olen hillinnyt ostamistani, mutta täysin en ole voinut olla uutta hankkimatta.  Edes vähän päätöksessä pysyäkseni olen sentään yrittänyt pysytellä erossa kalliista luksuslangoista ja täydentänyt lankavalikoimaani vain ns. ehdottomasti kokonaisuudesta puuttuvilla kerillä ja käsityökoulun myötä luonnon värein tai mikrossa värjätyin langoin. Lankaohjeiden seurantakin on ollut kovin jäissä, osittain kai siksi että neulontaan ei lopulta käsityökoulun ja ompeluinnotukseni vuoksi ole juuri löytynyt aikaa.

Steven West tuli ajankohtaiseksi nähtyäni käsityökoulun kurssikaverini Tean kaulassa kauniin huivin. Olin jo tuolloin tovin etsinyt sopivaa mallia pienehköille koulun aikana värjätyille lankakerille ja Tean huivimalli oli mitä sopivin tarkoitukseen. Tilasin mallin heti Ravelrysta, vaan toteutus ontui syyskuun alkuun saakka, jolloin vihdoin ilta-auringon valossa aloitin huivin. Ja tässä lopputulos: valmis huivi, jota rohkenen kutsua Westin Vertices Unite -malliksi. Hieman epäilevä sävy sen vuoksi, että neuloin huivin pitkälti ohjeen valmista huivikuvaa mukaellen. Neulomisinnostuksen alettua en jaksanut opetella englanninkielisiä neulomislyhenteitä ja vaikka taidan englannin hyvinkin, en ymmärtänyt ohjeesta juurikaan mitään. Kavennukset ja silmukkamäärät lienevät vähän mitä sattuu, mutta väliäkö tuolla, hyvä tuli ja tarpeeksi näköinen.

Moniväriset osiot on neulottu itse reaktiivivärein mikroaaltouunissa värjäämistäni merinolangoista. Kaikki kolme osaa ovat lankkuvärjäyksen tuloksia. Värjättyjen lankojen sävyihin sopivat yksiväriset lohkot sen sijaan ovat Pirkka -lankaa ja jotain Drops Baby merinoa lankakopasta löytyneenä.

Huivin valmistuttua torstaina sain sitten vielä eilen perjantaina päähäni ettei kuvausta voi suorittaa ilman huiviin sopivaa pipoa ja virkkasin sellaisen lankakopan sinisistä ja mustista langanjämistä. Valkoinen monivärinen lanka on jälleen mikroaaltouunissa reaktiivivärein itse värjäämääni. Kaikki muut ovat mitä lie kopan jämiä: My Boshia, Pirkkaa, Baby Dropsia, Novitan huopasta jne.

Neulakinnastekniikan opettelua ja reaktiivivärein värjättyä villalankaa

Neulakinnastekniikalla tehtyjen kintaiden opettelu on ollut mielessäni vuosikymmeniä. Muistan ensimmäisen kerran huomioineeni neulakinnastekniikalla tehdyt lapaset koulukaverini kädessä joskus yläaste tai lukioaikoina. Kintaat olivat kauniit ja erilaiset. Oma mummoni ei sellaisia neulonut ja siihen oli syynsä: hän oli Pohjanmaalta ja neulakinnastekniikan juuret ovat idässä.

Toisen kerran muistan tekniikan opettelun tulleen mieleeni Novitan julkaistua neulakintaat jossain omassa julkaisussaan. Missä, sitä en muista. Muistan vain että tuon julkaisun jälkeen yritin etsiä hetken kinnasneulaa käyttööni, mutta sitä heti löytämättä, unohdin tavoitteeni melko pian. Sittemmin olin iloinen huomatessani että tekniikka oli listattuna Helsky -käsityökoulun tämän kevään tekniikoihin. Kiitos opettajamme Outi Lähetkankaan opetuksen, ainakin suomeksi 2+2 - pisto on nyt hallussani.

Kintaat on siis tehty neulakinnastekniikkaa suomeksi 2+2 toteuttaen. Aloituksen tein Martta Valkeejärven Kinnasneulakirjan hiirenkorva -ohjetta seuraten ja opettajan ohjeistusta noudattaen. Aluksi hieman hankalalta tuntunut tekniikka alkoi sujua melko nopeasti ja sain kintaistani ulkonäöllisesti oikein siistit. Kiitos opettajamme kommentin "tämä tekniikka ei ole perfektionisteja varten" osasin antaa itselleni hieman armoa alun mökkylöiden ja rumasti yhteen huovutettujen langanpäiden suhteen. Kinnasta tehdessä oppi karttui ja langan jatkamisetkaan eivät enää jääneet näkyviin. Kintaat noudattavat mallia "käteen sovitetut". Tarkoittaen siis sitä, että tein lisäyksiä summamutikassa kintaita omaan käteeni sovittan ja molempia käsineitä yhtämatkaa edistäen. Tällä tavoin sain niiden silmukkaluvun täsmäämään keskenään. Muistiinpanot saivat jäädä seuraavaan kertaan. Ensimmäisellä kerralla tärkeämpää oli pitää yllä työntekoa ja saada aikaan muistijälki aloituksesta, käännösten opettelusta kintaan kärjessä ja itse pistojen toistettavuudesta.

Kintaat on neulottu reaktiivivärein itse värjäämästäni Ullgarn -villalngasta, jonka ostin syksyllä Lankamaailmasta käsityökoulun mikrovärjäystunneille mennessäni. Neuloja tulin ostaneeksi kaksi kappaletta: luisen Kansallismuseon museokaupasta ja puisen tilaamalla Anjalinilta. Molemmat neulat ovat malliltaan samanlaiset ja yhtälailla käteeni sopivat ts. en osaa suositella kumpi olisi toista parempi.

Tekniikasta ja sen historiasta innostuneille suosittelen Martta Valkeejärven kirjaa Kinnasneulakirja sekä koko aiheeseen vihkiytynyttä Neulakintaat -verkkosivua. 

Tilasin itse Kinnasneulakirjan heti kurssilta kotiin päästyäni ja siitä on ollut suuri apu lapasia tehdessäni. Tykkään itse selailla kirjojen sivuja enemmän, kuin pyöriä verkossa apuja etsiessäni, mutta kukin tyylillään ja tuolta Neulakintaat -verkkosivuilta löytyy joukko hyödyllisiä opetusvideoita, kuin myös sitä hyvin mielenkiintoista historiaa!

Tässä vielä muutama kuva lankavärjäysviikonlopulta. Huomaan että innostus värjätä on ollut suurempi, kuin valokuvien ottotaajuus, sillä montaa kuvaa en ole viikonlopulta ottanut. 

Kintaiden lanka on siis värjätty reaktiivivärein mikroaaltouunissa. Ennen värjäyksen aloittamista langat kasteltiin lievästi happamassa etikkavedessä 30 minuutin ajan. Käytetyn etikan ja veden suhde oli 1 rkl 2 litraan lämmintä vettä. Maalauksessa ja kastossa käytetyt reaktiivivärit olivat Emo-tuotannon nestemmäisiä värejä, joita sekoittelin vapaalla kädellä ilman suunnitelmaa. Työtä ohjaavaksi tekijäksi kehkeytyi periaate olla heittämättä väriliuoksia pois ja siten kokeilemani langat ja väriyhdistelmät syntyivät värin riittävyyden mukaan vapaata luovuutta käyttäen. 

Mistä on kauniit värit tehty? Sinipuusta, Keltasauramosta, Värimatarasta ja vaikka mistä muusta

Kasvivärjäys on niin minun juttuni! 

Tämä toteamus kertonee sen minkälainen viikonloppu minulla on takanani Kurssikeskus Tarvossa Tekstiilisuunnittelija ja käsityöyrittäjä Ritu Kokkosen opissa. Äänestän tämän kurssin parhaaksi käsityökoulukokonaisuuden tähän asti tarjoamista kursseista! 

Merkittävä tekijä tunteeseen on toki se, että rakastan lankoja ja olin odottanut kasvivärjäyskurssia jo pitkään. Lisäksi kasvivärjäyksessä yhdistyy ajatus mahdollisuudesta tuottaa värejä luontoa rasittamatta (toki sekin on mahdollista, jos oikein ahneeksi yhden kasvin käyttäjäksi ryhtyy ja esim. puretteiden valinnassa ei noudata luontoystävällisyyttä) ja väriliuosten käsittelyn sekä hävittämisen helppous.

Ajatuksenani oli aloittaa värjäyskokeilut jo ilman kurssia kesän alussa, mutta toisin kävi. Ei tullut kesästä 2017 suurta kasvivärjäyksen kesää. En tehnyt ainuttakaan värjäystä. Nyt kurssiviikonlopun jälkeen palan halusta lähteä mökille vielä syksyn sateiden keskelle sieniä keittelemään. Mitä mädäntyneempiä sienet ovat, sitä parempia ne Ritun mukaan olisivat ts. myöhemmin syksylläkin vielä ehtii. 

Värjäämättömät karstavillalankavyyhdit

Tapasimme viiden hengen voimin lauantai aamuna Tarvossa lohduttoman sateen piiskatessa Helsinkiä. Lyhyen alustuksen jälkeen Ritu ohjasi meidät ulos metsään ja meren rantaan etsimään "kotimaiseen luonnonkasvi" -keitokseen vielä käyttötarkoitukseen sopivia kukkia ja lehtiä. Rantaheinikot tarjosivat meille pietaryrttiä, kanadanpiiskuja ja lähes mädäntyneitä kielonlehtiä. Poimimme em. kasveja yhteensä noin 15 litraa. 

Poimitut luonnonkasvit jaettiin kahta keitosta ajatellen kanadanpiisku-pietaryrtti läjään ja erilliseen kasaan mätiä kielonlehtiä. Odotusarvo oli että ensin mainitusta syntyisi jotain kellertävää ja kielokeitoksesta jotain ihonvärisiin sukkahousuihin viittaavaa.

Kanadanpiiskun ja pietaryrtin saksimista ennen pataan laittoa

Soppakeittimet mallia Ruotsin armeija porisemassa

Luonnonkasvisopan ohella Ritu oli laittanut edellisenä iltana likoamaan keltasauramon kukintoja, sinipuuta ja krappijuurta erillisiin ämpäreihin. Näistä kustakin kolmesta oli tarkoitus valmistaa oma keitoksensa. 

Värjättäviksi materiaaleiksi lauantain aikana kukin sai valita joko norjalaista karstavillalankaa, jota on tilattavissa myös Lankavalta, tai Nepalista tuotettua jakkihärän villaa. Itse päädyin lopulta valitsemaan 200 g luonnonvalkoista karstavillalankaa. 

Kuhunkin väriliuokseen oli tarkoitus laittaa 50g värjättävää materiaalia per henkilö ja pelkän villalangan valitsemalla varmistin tulevaa neulontaa varten neljä erillistä värisävyä. Sunnuntain varalle kukin sai myös ostaa lisää lankoja Ritulta tai tuoda värjättäviä omista varastoista. Itse päädyin myös sunnuntain osalta valitsemaan saman karstavillan värjäämisen.

Lankavyyhdit jaettiin kahtia ja vyyhteihin laitettiin pasmalangat: 3-4 lankaa per vyyhti. 

Väriliemien keittäminen aloitettiin laittamalla kattilaan ensin siihen mitoitettu suuri suodatinpussi (vähän niinkuin iso pesupussi, jonka materiaalina sopii käytää esim. valoverhokangasta) ja yön yli liotetut väriaineet kaadettiin kattilan suodatinpussiin. Tällöin värjäävä materiaali jäi pussin sisään, eikä sen siivilöintiä tarvittu ennen lankojen lisäystä. Krappijuuren kohdalla pussia ei käytetty, eikä lientä suodatettu. Ritu kertoi kokemuksesta että juurenpalaset rapisevat pois langan kuivuessa ja niiden pitäminen keitoksessa läpi värjäyksen auttaa vahvistamaan väriä. Luonnonkasvikeitoksessa kanadanpiiskut ja pietaryrtit lisättiin suoraan veteen, eikä niitä suodateltu 2 tunnin keittelyn jälkeen. Suurin osa kasveista vain nostettiin pois ennen apuaineiden lisäystä ja sillä hyvä. 

Sinipuuliemen kaato suodatinpussiin ennen värjäyksen aloittamista

Kutakin värilientä keitettiin vedessä noin 2 tuntia 80-90 C-asteessa runsaassa vesimäärässä (ehkä noin 15-20 l per keitos). Krappiliuoksen lämpötila oli ainoa, jonka kanssa meidän tuli olla oikeasti tarkkana, sillä yli 80 C-asteen kohonnut lämpötila olisi muuttanut väriliuoksen sävyn tavoitellusta punaisesta ruskeaksi.

Pietaryrtti- ja Kanadanpiiskusoppa alunan ja viinikiven kera

Kahden tunnin keittelyn jälkeen luonnonkasvikeitosta lukuunottamatta kuhunkin keitokseen lisättiin alunaa 10% värjättävän materiaalin kuivapainosta. Krappiliuokseen lisättiin lisäksi 5% viinikiveä värjättävän materiaalin kuivapainosta. Luonnonkasvikeitoksen puretteena käytettiin keitokseen heti alussa lisättyä kolmea raparperinlehteä, joista irtoava oksaalihappo toimi luonnonpuretteena. 

Luonnonkasvit poistetaan padasta ennen lankojen lisäämistä

Kukin värjättävä materiaali kasteltiin lämpimässä vedessä ennen väriliemiin laittamista ja näin vältyttiin väriliemien jäähdytystarpeelta. Mikäli liemet olisivat olleet kylmiä, olisi myös värjättävä materiaali pitänyt kostuttaa kylmässä vedessä. Tällä tavoin toimittaessa säästetään värjättävä materiaali kohtaamasta lämpötilavaihteluita ja estetään sen huopuminen.

Huovutettavat materiaalit vesiämpäreissä

Märät vyyhdit nosteltiin väriliemien joukkoon ja niitä liikuteltiin hetki ennen kansien sulkemista. Näin edesautettiin värin pääsyä  värjättävään materiaalikuituun. Tämän jälkeen värjäyspatojen lämpötilat nostettiin noin 80 C-asteeseen kahden tunnin ajaksi.

Värjättävät langat Keltasauramoliemessä

Värjättävät materiaalit olisi ollut mahdollista ottaa pois padoistaan kahden tunnin värjäyksen jälkeen, mutta me teimme ryhmänä päätöksen, Ritun ohjeistuksesta, jättää värjättävät materiaalit liemiinsä yön yli. 

Keltasauramo ja Krappipadat liedellä

Seuraavana päivänä langat nosteltiin väriliemistään ämpäreihin ja niiden pesu suoritettiin seuraavasti:

1. Ämpärilliseen vettä lisättiin loraus etikkaa ja annettiin värjättävän materiaalin olla etikkavedessä noin 5 min, materiaalia välillä huljutellen.  
2. Ämpärilliseen vettä lisättiin loraus mäntysuopaa ja värjätty materiaali pestiin mäntysuopavedessä.
3. Värjättyä materiaalia huuhdeltiin kylmällä vedellä kunnes huuhteluveteen ei enää irronnut väriä. 
4. Ämpärilliseen vettä lisättiin loraus etikkaa ja  värjätty materiaali siirrettiin etikkaveteen 5 min ajaksi.

Tämän jälkeen lankavyyhdit ja jakkihärän villat nostettiin orsille kuivumaan.

Pesua odottavat yön yli värjätyt langat

Keltasauramo, Sinipuu, Krappi ja luonnonkasvivärjätyt langat orrella kuivumassa

Sunnuntainen värjäyspäivä noudatti pitkälti lauantain kaavaa värjäyksineen ja pesuineen. 

Valmistimme päivän aikana kuusi erilaista värilientä, joissa kielokeitosta lukuunottamatta hyödynnettiin edellisen päivän väriliuosten jälkiliemiä. 

Ritu oli laittanut yön yli likoamaan lisää Keltasauramon kukintoja ja nämä kukinnot hyödynnettiin lauantaisen Keltasauramojälkiliemen kanssa kahdessa keitoksessa. 

Kelstasauramon jälkiliemiväriliuokset:

• Keltasauramon jälkiliemi + liotettua keltasauramoa (sis. 1 rkl soodaa) + rautavitrilliä
• Keltasauramon jälkiliemi + liotettua keltasauramoa (sis. 1 rkl soodaa) + krappijauhoa + tanniinijauhoa

Myös sinipuun jälkiliemi jaettiin kahtia ja sitä jatkettiin kuivilla eucalyptuksen lehdillä sekä kokenillilla.

Sinipuun jälkiliemiväriliuokset:

• Sinipuu jälkiliuos + kokenilli
• Sinipuu jälkiliuos + eucalyptuksen lehtiä (kuivattuja)

Krappin jälkiluos hyödynnettiin sellaisenaan krappijauhon kera ja noin 5 litraa mätiä kielonlehtiä keittetiin omana liemenään. 

Kussakin keitoksessa apuaineena käytettiin jälleen alunaa (10% värjättävän materiaalin kuivapainosta) ja osassa myös viinikiveä (5% värjättävän materiaalin kuivapainosta), jonka tehtävänä oli kirkastaa värejä.

Keltasauramon jälkiliemi ennen rautavitrillin lisäyksiä

Keltasauramokeitoksen jälkiliemeen lisätty rautavitrilli antoi vihreän värin

Kustakin väriliemestä kirjoitettiin reseptit talteen ja niistä yhdessä lankojen kanssa tein Ritun ohjeistuksesta tällaiset lankavärimallit.

Muistiinpanot ja lankavärimallit keittoliuoksista

Kuten jo kirjoitukseni alussa totesin, tuntuu kasvivärjäily todella omalta jutultani. Se vain ikävä kyllä vaatii tilat ja aikaa. Tilojen puolesta uskon että mökkimme on oiva paikka tällaiselle työskentelylle, mutta ajan löytäminen lienee se kriittisempi tekijä omassa elämässäni. Saa nähdä siis, koska ehdin seuraavan kerran liemieni ääreen. 

Kurssin käynnin hyvä puoli oli että Ritu Kokkosen positiivinen ja rento ote karisti ennakkoluulot väriaineiden ja apuaineiden tarkoista mittailuista. Ihastuttavinta kurssissa olikin oivallus, että värjäilyssä todella voi päästää kaiken kokeilunhalunsa irti, kunhan suhtautuu lopputulokseen aina riemukkaan yllättyneellä odotuksella, eikä kuvittele että saavutettu väri on helposti toistettavissa. Liian tiukkojen odotusten luominen värisävyn suhteen tappaa välittömästi innostuksen kasvivärjäilyä kohtaan.

Suosittelen ehdottomasti kaikkia värjäyksistä innostuneita seuraamaan Kurssikeskus Tarvon kurssitarjontaa! Paikka on ihana ja Ritu upea opettaja. Viikonloppu värjäilyn parissa on mitä parhainta terapiaa, vaikkei itse värjäilystä sen enemmälti lopulta innostuisikaan.

500 g luonnonvärein värjättyä lankaa, 10 eri sävyä.

Tässä vielä selvyyden vuoksi keitoksista saadut värit sekä niiden pohjana käytetyt luonnonväriaineet.

• Vihreä: keltasauramon jälkiliemi + rautavitrilli
• Vaalea lila: sinipuun jälkiliemi + kokenilli
• Orannsinpunainen: krappi
• Tumma lila: sinipuu
• Vaalea oranssi: krappin jälkiliuos + krappijauho
• Kirkas keltainen: keltasauramo
• Vaalea vihertävänkeltainen: luonnonkasvikeitos (pietaryrtti + Kanadanpiisku)+ raparperinlehti
• Ruskea: sinipuun jälkiliuos + eucalyptus
• Kirkas keltainen (hieman eri sävy kuin keltasauramokeitoksen): keltasauramon jälkiliemi + krappijauho + tanniinijauhe
• Vaaleanruskea (maitokahvi): luonnosta mädäntyneet kielonloehdet
• Vihreät: sama kuin ym.