Viimeinen mekko kummityttöjen mekkosarjaan

Tässä kesäinen Mona -mekko Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kaavakirjan ohjetta mukaellen toteutettuna. Sekä helma että helmaröyhely ovat kirjan mekkoa runsaammat, mutta muuten noudatin ohjetta kerrankin orjallisesti.

Päätin tammikuussa ommella kullekin kummitytölleni kukkamekon syntymäpäivälahjaksi ja nyt on Viivin vuoro. Kankaaksi valitsin keveän ja Espanjan helteisessä auringossa toivottavasti myös viileän viskoosin. Kangas löytyi Eurokankaan tulevan kesän kangasvalikoimasta. Olkainnauha on letitetty lankakopasta löytyneestä vähintäänkin 25 -vuotta vanhasta Cottonella langasta ja napit taitavat olla vähintäänkin yhtä vanhat.  Yksi ompelun suurimpia iloja nykyisin on löytää käsityötarvikevarastoista käyttöön sopivia asioita ja vältää kaupassa käynti!

Nyt täytyy vain taas toivoa kahta asiaa: että mekko on mieluisa ja sopiva. Jälkimmäistä asiaa jännitän enemmän. 

Henkäys menneestä ajasta - Romanttinen pitsimekko

Muistatteko lapsuudesta sen hiljaisen koko kehon täyttävän onnen tunteen saatuanne lahjaksi, yllättäin, jotakin omasta mielestänne aivan valtavan ihanaa. Sen pakahtumisen tunteen. Sitä tavoittelen. En tiedä onnistunko, mutta yritän. Haluaisin saada sen tunteen aikaan mekkojeni avulla. Pienelle tytölle. Kummitytölleni. Veljeni tytölle. En tiedä tulenko onnistumaan, mutta toivon. 

Tässä mekkosarjan ensimmäinen: romanttinen pitsimekko. Tuulahdus menneestä, tuulahdus kartanoista, tuulahdus kesästä.

Kankaan löysin Eurokankaan palalaarista toissa kesänä. Samasta paikasta ostin myös puuvillaisen valkoisen vuorikankaan, josta alushame ja mekon yläosa on ommeltu. Pitsit löysin nekin Eurokankaan "pitsilaarista".

Mekon kaava on Mekkotehdas kirjasta. En jaksanut noudattaa kirjan kaavan kangassuhteita ja siten mekon helma on leveämpi ja runsaampi kuin kirjan ohjeissa. En nimittäin jaksanut mittailla, vaan revin kankaan poikittaissuunnassa koko leveydeltään ja leikkasin pituus suunnassa kahtia. Helmafrilla on puolestaan 2*kankaan leveyden (noin 130cm) mittainen. Mekko on ommeltu kokoon 122/126 cm.

Mekon pituus määräytyi visuaalisesti omaan silmään sopivaksi. Tarkoitan tällä sitä, että halusin alushameen helman pilkottavan hieman alempana kuin varsinaisen mekon ja tulin sen vuoksi ompeluvaiheessa lyhentäneeksi alunperin 62 cm pitkäksi leikkaamaani helmakappaletta noin 5 cm. Mekon ulkonäön tereineen, pitseineen ja frilloineen suunnittelin itse ompelutyön lomassa.

Rakkaudesta Marimekkoon: Unikko -maksimekko

Rakastan Marimekon kuoseja. Olen aina rakastanut. En ihan kaikkia, mutta lukuisia niistä ja erityisesti 60 ja 70 -luvun tuotantoa. Muistan jo pienenä tyttönä ihailleeni heidän kuosejaan. Opiskeluaikana venytin penniä niin, että sain ostettua itselleni kaksi kappaletta tasaraitapaitoja. Saatuani stipendirahan graduani varten, käytin osan rahoista ostaakseni äidilleni Marimekon yöpaidan joululahjaksi. Löysin yliopistosta jopa ystäviä, jonka kanssa jaoimme saman rakkauden. Ping Anna-Riitta!

Maksimekon ompelu on ollut mielessäni jo pitkään, mutta unikko kuosia en mekkooni lähtökohtaisesti suunnitellut. Unikko on kuosina mielestäni upea! Unelmoin vuosia Unikko -verhoista ja saatuani ne äidiltäni lahjaksi erääseen opiskeluajan asuntoon, muistan vain istuneeni niiden ääressä ja ihailleeni niitä onnellisena. 

Vuosia jatkuneen näkyvyytensä vuoksi kuosi kuitenkin väljähtyi ja suhteeni siihen muuttui samalla tavoin, kuin upeaan musiikkikappaleeseen, joka soi liian pitkään ja liian usein jokaisella radiokanavalla. Näissä ajatuksissa, en missään nimessä suunnitellut pukeutuvani kyseiseen kuosiin. En ennen kuin näin ystäväni äidin nuoruuden kuvan 60-luvulta, missä hänen päällään oli pinkkikukallinen Unikko maksimekko. Kuvan nähtyäni menetin sydämeni kuosille uudelleen ja sorruin ostamaan sitä viime syksyisestä YSMYstä 3 metriä.

Kangas odotti kaapissa tekijäänsä muutaman kuukauden ja nyt mekko on valmis. Mietin pitkään kaavavalintaa ja päädyin tekemään mekon kaftaani -kaavalla.  Ostamani kangas on nimittäin paksua college -kangasta ja sopi mielestäni rennoksi kaftaaniksi. Kaavan otin Lotta Jasdotterin kirjasta -Lempivaatteita ja se osoittautui malliltaan erinomaiseksi. Tulen siis käyttämään kaavaa myös muissa ompelutöissäni. Itse kaavakirja on herkullinen paketti peruskaavoja, jotka on esitelty kauniine kuvineen. Suosittelen tutustumaan! Sorruin itse kirjan ostoon juuri sen kuvien tähden. Itse ompeluohjeet ovat mielestäni hieman hankalasti esitettyjä, mutta siihen en kiinnitä huomiota. Jokaisella ompelijallahan on oma tyylinsä esittää ja tehdä työtä ts. oma esitystapani on vain erilainen.