Nokkonen on monipuolinen kasvi, jonka mahdollisuuksiin en ole tullut tutustuneeksi tarpeeksi. Esim. Sirinä Designin Ritun kerrontaa kuunneltuani siitä on hyvin moneksi ja se todella on tutustumisen arvoinen. Oma innostukseni nokkosta kohtaan värin tuottajana ei viime kesänä kuitenkaan syttynyt. Ehkä kaipasin kirkkaampia ja näyttävämpiä värejä ensimmäisiin kokeiluihini ja tulin käyttäneeksi nokkoskeittoni lähinnä omaan silmään epäonnistuneitten oranssien uudelleen värjäyskokeiluihin. Nuo kokeilut kyllä kannattivat, sillä yksi vyyhti ruman konjakkisenoranssia sai itselleen Nokkos-rautasulfaattikylvyssä ylleen kauniin oliivinvihreän sävyn. Toinen hieman enemmän punertavan ja silti oliivisen ja kolman "moniliemivyyhti" vihreän ja sittemmin vielä hevonhierakkakylvyssä oranssisemman sävyn.
Sanoisin siis että näiden vähäisten kokeiluiden myötä minulla ei ole nokkosesta vielä paljon kerrottavaa. Sen tiedän että kaunista luonnollista vihreää tarvitessani, nokkonen on yksi ja helposti pataan löydettävä vaihtoehto.
 |
| Vasemmalta: kolme ensimmäistä nokkosvärjäys ja neljäs keltainen lupiinien vihreät osat. |
Nokkosia padassa parin tunnin keittelyn jälkeen ja juuri ennen lankojen lisäystä.
Kaikki nokkosvärjäykset tein normaalia keittovärjäystä noudattaen. Langat olin myös esipurettanut ja lisäksi annostelin ennen lankojen lisäystä pataan 1%:n lankojen kuivapainosta FeSO4 jauhetta.
Värjättävinä lankoina käytin merino-nylon villa sekoitelankaa sekä alunperin luonnonvalkoista Nalle-lankaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti