Taistelu harmautta vastaan -villasukat/ Color against the grayness -woolen socks

"Värillä harmautta vastaan" -tämä ajatus oli näiden neulomieni sukkien taustalla niitä tehdessäni. Värit antavat voimaa ja voiman tarve on tänä talvena ollut suurempi kuin aikaisemmin. Lumi ei ole hellinyt Etelä-Suomea ja satunnaiset joulukuiset ja tammikuiset auringonvalon pilkahdukset ovat jääneet nekin vähäisiksi.

Värejä hyväksi käyttävänä tunneihmisenä käsitöittenikin tekoa ohjaavat sisäiset tarpeet ja vuoden taittumisen hetkellä käteni tarttuivat lankavarastoni väripilkkuun. Kirkkain värein värjäämäni Nalle -lanka muuntui käsissäni välipäivien aikana kuvan sukiksi.

Sukat matkaavat Ouluun veljelleni myöhästyneenä joululahjana. Sukan varren lyhyyden suunnittelin veljeäni ajatellen. Varren punainen lanka on sekin käsin värjättyä ja sen värjäyksen on puolestani tehnyt viime talvena 3-vuotias Lilja. Liljan värjäyshetkestä kerron tarinaa lisää myöhemmin.

In Eglish:

With color against the darkness! That was my thought when I decided to take this yarn coil under work. 

This winter has been awfully dark in the Eastern Finland and it has been difficult to find energy to oneself in the middle of it. As a person who uses colors to express feelings and getting energy, I found myself to catch this "color bomb" after snowless Christmas. 

I have hand dyed the yarn during winter 2015 and it has been waiting an inspiration since. The yarn is Novita's Nalle -wool yarn and the hand dyeing has been done by using Semitone reactive colors and microwave as a heeting power.

The red stripe in rib was dyed by my girl, Lilja. More about that story later when I have bigger work to present from the yarn dyed by her.

These ready socks I will mail to my brother as late Christmas present! Hope he will like them. At least the length of the rib is designed by thinking him.

Aallokko -villasukat/ Aallokko - hand knitted woolen socks

Valokuva-arkistoani selatessa huomasin että jo keväällä valmistuneet sukat näyttävät jääneen vaille blogikirjoitusta ja muistojen ylläpitämiseksi suon niille nyt myöhäisen sellainen. 

Nämä Aallokko -nimen saaneet villasukat neuloin sukkalangaksi soveltuvasta sekoitelangasta, jonka valmistajaa en ikävä kyllä muista. Langan tulin ostaneeksi hätäpäissäni Taito Etelä-Suomen käsityökoulun mikrovärjäystunneille vain sillä perusteella, että se oli lähes ainoa Lankamaailman valmiiksi vyyhdillä ollut lanka. 

Kipaisin tuolloin talvella 2015 ennen koulun alkua Lankamaailmaan ja kiire saneli ostostani pikemmin kuin suunnitelma siitä mitä langasta aioin valmistaa.

Aikansa otti, mutta vyyhti tuli neulottua viime keväänä ja sukat ovat olleet jalkoja lämmittämässä kuluneen talven. 

Lankavyyhdin värjäsin käsin maalaamalla etikalla esipuretetun langan Semitone reaktiiviväreillä. Värin kiinnitin lankaan mikroaaltouunissa lämmön avulla.

In English:

I noticed that I have forgotten to make a blog post about these hand knitted woolen socks which yarn I dyed by hand during winter 2015.

During that time I was still a student at Taito Etelä-Suomi adults craft school and we did have a dyeing lecture about how to dye fabrics and yarns in the microwave with a help of reactive colors. 

I did not have any plan what to prepare from the yarn I dyed. It was just a matter of learning and trying at that time, as it was the first time I was involved with the topic.

I did love the painting of yarn and since then I have been dreaming of having a dyeing place at my home. Some day that will happen, but before that, I am trying to knit "away" the wool coils I already own.

The wool yarn was dyed with Semitone reactive dyes and attached to fibre with a help of heat in microwave oven.

Ruska -sukat itsevärjätyistä langoista

Näiden sukkien oli tarkoitus valmistua joululahjaksi, vaan muiden joulukiireiden tähden toimitus tulee tapahtumaan jälkikäteen.

Neuloin Ruska -nimeä kantavat sukat Novitan Nalle -langan perusohjetta seuraten puikoilla nro 3 ja itse reaktiivivärein värjäämistäni langoista. 

Isäni ihastui lankaan viime keväänä pyydettyäni häntä avuksi vyyhdin kerintään. Toiveissa oli villapusero vastaavista väreistä, vaan niihin eivät nämä langat riittäneet ja koska värjäämöni ei ole vielä ns. reaktiivivärien osalta aloittanut toimintaansa, päädyin käyttämään langat pienempään neuletyöhön. Sukkiakin hänellä kuulemma on liian vähän.

En tullut ottaneeksi värjäysprosessista lainkaan kuvia ja alunperin työtä varten varaamani langatkin olivat ylimitoitettuja. 150g oli liian paljon koon 45 sukkiin ja alla esitetyn kuvan keltainen kerä jäi odottamaan seuraavan sukkaparin neulontaa.

Parasta näiden itse värjäämieni lankojen neulomisessa on yllätyksellisyys: värjäysprosessini kun oli hyvin luova, mitään suunnittelematon. Pyrkimyksenäni ei ollut värjätä lankoja suunnitellusti jotain työtä varten, vaan puhtaasti nauttia itse värjäämisestä, langan maalaamisesta ja värien yhdistelystä. Tämän työskentelytavan myötä myös neulominen on yllätyksellistä. Vasta mallin valinta ja neulonnan eteneminen paljastavat minkälainen lopputulos niistä syntyy. 

Jokivarressa neulotut villasukat saivat värinsä ympäröivän luonnon innoittamana

Minulla oli pussillinen värikkäänpiäkin lankoja mukanani reilu viikko sitten Kuusamoon matkatessani ja ajatuksenani oli käyttää neulonnalle löytämäni aika "Anelmaisten" neulomiseen. Toisin kävi: ensin viimeistelin jo aloittamani "Maasto" -sukat Henrille ja niiden jälkeen jatkoin vihreällä ja mustalla langalla. Jokivarren rauha ja värit taisivat olla ne jotka kutsuivat minua tarttumaan näihin väreihin. 

Sukkien mallin otin Novitan viimeisimmästä sukkalehdestä ja sukat saivat nimekseen "Virta". Lankana käytin jälleen Novita 7-veljestä lankaa. 

Kalamiehelle sukat saappaisiin

Suhteeni villasukkiin ja niiden esittelyyn käsityötaidonnäytteinä on ristiriitainen: en millään tahdo ostata arvostaa omaa työtäni niiden neulojana ja kuitenkin samaan aikaan, aina tilaisuuden tullen, pidän luentoja tuttavilleni niiden arvostuksen puutetteesta. 

Lapsena villasukat kuuluivat jokaisen joulun takuuvarmoihin lahjoihin ja ne tulikin otettua vastaan vailla sen suurempaa innostusta. Olin toki iloinen niiden saamisesta ja käytin omiani huolella, mutta niiden saaminen oli niin itsestään selvää, ettei isoäideille osoitettu kiitos varmasti ollut riittävä. 

Yläasteella villasukan neulominen käsityötunnilla tuntui välttämättömältä pakolta, vaikka neulominen oli jo silloin yksi lempiharrastuksistani. Koin että Mummon ja Mummin neulomia sukkia pyöri sukkakorissa jo ihan riittävästi ilman omiakin, eikä mielenkiintoni niiden neulomista kohtaan erityisesti kasvanut pakollisen koulutyön myötä.

Arvostukseni villasukkia kohtaan heräsi aikuistumisen myötä. Työelämään siirryttyäni villasukat olivat ainoa käsityö, joiden tekemiseen tahdoin löytää innostusta ja aikaa. Ne olivat käsitöinä riittävän pieniä ja nopeita tehdä. Työstressin vaivatessa pahimmillaan villasukan neulomisesta kehittyi minulle meditatiivinen hetki, johon hiljennyin usein työpäivän päätteeksi ja lomien aikana.  

Isoäitieni villasukista tuli sittemmin arvokkaita muistoja, joita käyttäessäni jaksan edelleen pysähtyä muistelemaan heitä. Juuri näiden muistojen myötä ryhdyin antamaan itsekin sukkia lahjaksi. Villasukat ovat minusta yksi parhaista lahjoista silloin, kun haluaa osoittaa toiselle ihmiselle hänen merkityksensä! 

Tämän ajatuksen siivittämänä olen neulonut myös nämä "oman" kalamieheni sukat. Lankana sukissa käytin jo muutaman vuoden lankakorissa pyörinyttä 7-Veljeksen "Maasto" -lankaa. Kasvunvaraa niihin tuli hieman liikaa, mutta saavatpahan sitten riittävästi myös käyttöpäiviä.

"Eriparia-samaaparia" -villasukat

Vihdoinkin sain viimeisteltyä nämä kaksi vuotta teon alla olleet villasukat, jotka nimesin työvaiheessa "eriparia-samaaparia" -sukiksi. 

Sukat saivat nimensä siitä että oikean puoleisen sukan varsi on vasenta pidempi, eivätkä ne raitojensakaan puolesta vastaa toisiaan. Sukat on kudottu Nalle, 7-veljestä ja Isoveli -lankojen pätkistä. Molempien sukkien varsiin virkkasin vielä kukat, jotta sukista tulisi hieman tyttömäisemmät. 

Kummityttöni täyttää muutaman päivän kuluttua 7-vuotta ja ajattelin lisätä ne hänen lahjapakettinsa oheen siitäkin huolimatta että ne ovat tytölle vielä aivan liian suuret. Toisaalta parempi niin, eivätpä jää heti pieniksi ja niille tulee pidempi käyttöaika. 

Valmiina ollaan: joulusukat on ripustettu tonttuja varten

Jouluhepuli alkakoon! Esikoiseni heräsi jo tänä aamuna klo 06:15 vain tarkistaakseen ettei tonttu ole jo käynyt vuorokautta liian aikaisin laittamassa jotakin hänen joulusukkaansa. Ensi yönä saattaa uni olla pojalla vähissä ja ennustan että hän herää jo keskellä yötä varmistamaan sukan sisältöä ja tontun liikkeitä. 

Joulukalentereiden krääsäsisältöihin kyllästyneenä neuloin kaksi vuotta sitten Henrille suuren joulusukan ja täytin sitä silloisen melko vaatimattoman kalenterin ohella joka yö. Sukan sisällön keksiminen osoittautui työlääksi ja kalliiksi touhuksi ja yritin luopua siitä jo heti seuraavana jouluna siinä uskossa ettei Henri muistaisi joulusukan olemassaoloa. Tottakai 3-vuotias oli painanut sukan mieleensä ja kyseli sen perään heti viime vuonna ensimmäisen kalenteriaamun jälkeen. Yritin esittää tuolloin ettei sukkaa otettaisi käyttöön, mutta turhaan. Seuraavaksi ajauduin selittämään ettei 1-vuotias pikkuveli tarvitse omaa sukkaansa, sillä tonttuhan voi sujauttaa lahjat samaan sukkaan. Tästä seurasi hämmästely siitä, että miten hän erottaisi kumpi mahdollisista lahjoista on hänelle ja kumpi Tomakselle. Vakuutin tuolloin että hän kyllä huomaisi, sillä tonttu on viisas ja osoittaa lahjat iän mukaan. Onneksi tuo selitys kelpasi pojalle.

Tänä vuonna päätin varmistaa etten joudu selittelemään tontun mahdollisten liikkeiden ohella muuta ja kudoin viimetingassa viime viikolla Tomakselle oman punaisen sukan. Sukan valmistuttua hoksasin että onhan minun tehtävä myös Liljalle sukka tai muuten ajaudun jälleen  samaan selittelykierteeseen. 

Punaisten lankojen vähyyden ja aikapulan vaivaamana keksin kaivaa esiin lankavarastojeni uumenista 20 vuotta sitten aloittamani ja kesken jättämäni lumihiutalevillaneuleen ja ommella siitä Liljalle oman sukan. Hetken jo neuletta katsellessani suunnittelin sen loppuun neulomista, mutta "onneksi" olen tullut käyttäneeksi siihen varatut langat suureltaosin jo muihin projekteihin. Vähän jäi kyllä harmittamaan, sillä näköjään kerran hylätty saattaa näyttää 20 vuoden jälkeen taas kauniilta. 

Neuleen mallin innoittajana toimi tuolloin 20 vuotta sitten ne kauniit kirjoneuleet, joita me suomalaiset kannoimme Tallinnan matkoiltamme. Muistan suunnitelleeni neuleen ruutupaperille ja neuloin sitä kainalomittaan, jonka jälkeen työintoni lopahti. Florica -lanka oli niin hidasta neuloa ja kainalomittaan saakka neuletta pystyi neulomaan ympäri ainaoikein neuleena. Nurjan puolen neulominen hidasti työtä niin, että se jäi lojumaan keskeneräisenä. Isäni taisi myös muistaakseni tuoda juuri noihin aikoihin minulle hyvin samanlaisen puseron Tallinnasta tuliasiksi ja se täytti lumihiutaleneuletarpeeni sillä erää. En tullut kuitenkaan purkaneeksi neuletta ja taisin varastoida sen vanhempieni kotiin noin 19 vuodeksi. Hyvä niin, sillä nyt sille tuli käyttöä. 

Saadakseni sukkaan väriä, neuloin varren yläreunaan punaisen resorin  ja sain näin ilokseni upotettua siihen kaikki loput ohuet (puikkokoko 2) lankavarastoni punaiset langat. 

Sukkien sisällön suhteen tein tänä vuonna lego -ratkaisun: ostin kullekin lapselle legopaketit, jotka jaan sukkiin per päivä. Viimeisenä päivänä sukista löytyy sitten ohjeet legojen kokoamiseen. Saa nähdä toimiiko tämä idea. Poikia saattaa alkaa tympiä yksittäisten legopalikoiden saaminen, mutta Liljaa eivät legot harmita: uusi legopalikka tutkittavaksi ja maisteltavaksi per päivä sopii hänelle oikein hyvin!

Ampiaissukat ystävälle

Minulla on ollut jo vuosia tapana antaa ystävilleni lahjaksi villasukkia. Tässä taas yksi tuleva lahjapari. 

Sukkien musta lanka on Novitan Isoveli -lankaa ja keltainen jotain jonka merkki ei ole ollut enää vuosiin tiedossani. Virkkasin sukat Novitan sukkalehden virkattujen sukkien ohjetta mukaellen.