Komealupiini herättää ristiriitaisia tunteita niin luontoon levinneenä kasvina, kuin myös värjäystarkoituksessa. Sen kukinnoista parhaimmillaan saatava jäänsininen väri on mitä kaunein ja haurain, sillä onnistuneenkin värjäyksen jälkeen värin pysyvyys langassa sellaisenaan on arvoitus. Lupiinin kukilla värjätyn langan neulominen täytyykin tehdä myöhemmin niin että muistaa ottaa huomioon langan värimuutokset ja muuttuneen sävyn yhteensopivuuden mahdollisen kirjoneuleen muihin sävyihin.
Oma kokemukseni värin pysyvyydestä on eilen esiin kaivamieni lankojen myötä huono. Alunalla esipurettamani lanka oli kadottanut vuoden aikana itsestään sinisyyden ja jäljellä on kaunis, hieman jäisenä vielä hohkaava vaalean vihreä lanka.
Omat lupiinivärjäilyni eivät viime kesänä onnistuneet aivan ensi yrittämällä. Vaikka lupiinilla värjäyksestä löytyy lukuisia ohjeita googlaamalla, en kokeilunhalussani tullut lukeneeksi niitä ennen ns. epäonnistumista värjäysprosessissa. Kokemus epäonnistumisesta on vähän niin ja näin, sillä liian kuumassa keitellyt lupiininkukkaset antavat lankaan hennon kauniin vaaleanvihreän sävyn ja siten sellaista kaipaava ei toki ole värjäyksessään epäonnistunut.
Itse halajasin kuitenkin sitä upeaa jäänsinistä tahi vaaleaa turkoosia ja ensimmäinen keittelyni kiehuvassa vedessä johti aivan muuhun lopputulokseen. Tästä ylikeittelystä ja sen antamasta värisävystä en lopulta edes ottanut kuvaa, vaan jatkoin kukkien keräilyä toisen kerran, juuri ennen kukintojen loppumista ja sain kuin sainkin Anna-Karoliin Tetrin ohjetta seuraten tulokseksi 100g turkoosin vihreää lankaa.
En käy tässä nyt toistamaan Tetrin ohjetta, sillä se löytyy yllä esitetyn linkin takaa.
Yllä esitetty kuva ei aivan anna todellista kuvaa saavuttamastani sävystä, sillä noin tumma ei jäänsininen lopputulokseni ollut. Kaunis se oli ja katoavan hauras, kuten jo yllä totesin.
Viime kesän kokeiluista oppineena mietinkin tässä että vaivaudunko metsästämään tänä vuonna sitä upeaa sävyä. Äsken Nemon kanssa kävelyllä käytyäni huomasin lupiinin lehtien jo nostavan päätään ja mieli halajasi heti uusien kokeilujen pariin. Siispä saatan taipua tänäkin vuonna lupiininkukkien keräilyyn värin katoavaisuudesta huolimatta.
Kukinnoilla värjäyksen ohella tein yhden erän keittovärjäystä lupiinin vihreillä osilla. Kauniin vaalean keltainen lanka oli saaliini alunalla etukäteen puretetulla langalla. Alunapuretuksessa noudatan Riihivillan ohjetta, joka on myös helposti löydettävissä googlaamalla Riihivillan sivuilta. Vihreiden osien keitto tapahtui normaalia värjäysprosessia seuraten eli ensin muutaman tunnin kiehutus ja keittely vihreille osille, lämpötilan lasku max 80 C-asteeseen ja sen jälkeen noin tunnin värjäysprosessi siten, ettei lämpötila noussut yli 80 C-asteeseen.
Vasemmanpuoleinen keltainen kerä siis vihreiden osien värjäystulemaa. Molemmat kerät värjättyä lankaa olen tilannut Silmu&Solmu verkkokaupasta ja ne ovat fingering vahvuista merino-nylon villasekoitelankaa suhteessa 75/25. Käytin värjäyksissäni tietoisesti sukkavahvuista lankaa. On helpompi ajatella tekevänsä näistä pienistä värieristä sukkia kuin kirjoneuleita. Aika näyttää mitä niistä nyt sitten lopulta syntyi.
