Tähkä -perinnematto

Tämä kirkonkaari -sidoksella kutomani matto valmistui jo helmi-maaliskuun aikana käsityökouluni lopputyönä. En vain ole ehtinyt päivittää kaiken lopputyö-, portfolio- ja näyttelykiireen keskellä esittelemään sitä ja tekoprosessia täällä blogin puolella. Nyt pieni hetki tälle kokonaisuudelle.

Aloitin lopputyöni suunnittelun vuoden vaihteessa ja kuten niin monta kertaa aikaisemmin, tavoitteenani oli tehdä tuote hyödyntämällä varastoissani jo olevia materiaaleja, sen sijaan että lähtisin ostoksille. 

Syksyllä Keski-Suomesta kotiin muuttamieni kangaspuiden mukana muuttivat myös kaikki edellisistä mattoprojekteista ylijääneet trikookuteet ja lakanaräsyt. Keltaisen kuteen tarjonta oli ylitse muiden ja silmiini sävyllisesti sopimaton osa soveltui erinomaisesti värjäykseen. Koulun asettama ehto lopputyölle oli se, että työn tuli sisältää kahta eri tekniikkaa ja jotta tämä täyttyisi päädyin kudonnan ohella värjäykseen.

Alla kuvia värjäysprosessista, jonka tein kylmävärjäystekniikalla reaktiivivärejä hyödyntäen. Näin sain värjättyä valmiiksi revityt räsy- ja trikookudevyydit sävyiltää elävimmiksi.

Värjäysliemissä noudatin luovaa tekniikkaa. Sekoittelin keltaisia Semitone reaktiivivärejä veteen, joka sisälsi jo glaubersuolan ja kevytsoodan, ja muuntelin väriliemen väriä sen mukaan miltä tulos siveltimellä kangaspalalle siveltynä näytti. Halusin pikemminkin sinapinkeltaiseen taittavaa sävyä, kuin kirkasta keltaista.  

Kylmävärjäysaika vyyhdeille oli noin neljä tuntia (määräytyi puhtaasi ajan mukaan joka minulla oli sinä lauantaina käytettävissä), minkä jälkeen nostin vyyhdit muovipusseihin. 
Vyyhdit seisoivat muovipusseissa seuraavaan vuorokauteen, jolloin kiinnitin värin lopullisesti pesukoneessa 60-asteisessa pesussa. 

Uskon loppuminen projektiin oli lähellä sykkyröitä koneesta kuivumaan nostellessani. Nippusiteiden käyttö pasmoina oli hyvä ajatus ja vaikka olin vetänyt ne tiukalle, olivat räsyt silti koneen pyörityksessä päässeet liukumaan ja sotkeutumaan.

Tiesin kyllä jo värjäystä aloittaessani, että teen sen vaikeimman kautta käyttäessäni valmiiksi räsyksi repimääni lakanaa. Lakana luonnollisesti rispautui sykkyräksi pesukonevärikiinnityksen aikana ja sykkyröiden aukirepiminen oli oma työnsä. Sinnikkäästi sen kuitenkin lopulta tein ja sain kuteeni kerittyä. Suunnitelmaan sopimaton oranssi sävykin muuttui räsyn kuivumisen myötä hyväksyttäväksi.

Valitsin keltaisten rinnalle vielä sävyiksi hieman tummempaa Liina ontelokudetta, väri 21, Tube-ontelokudetta (keltainen) ja harmaita trikookuteita sekä yhden mustan vanhan lakanan jämät. Kuteiden kokonaiskulutusta en tullut koskaan laskeneeksi tai punninneeksi.

Loimen sidos oli Kirkonkaari ja lankaluku 297. Tiheys oli 3 lankaa/ cm ja loimilankana minulla oli 15 säikeinen kalalanka, tex 30*15.

Maton koko on valmiina 89 *295cm ja paikkansa se löysi keittiöstämme.

Tasatoimikas nimeltään Korpi ja ohje kuinka katkennut loimilanka korjataan

Tässä kudontavuoden kunniaksi ensimmäinen työni: suoratoimikasmatto nimeltään Korpi. 

Matto on kudottu yhdistelemällä erilaisia kuteita, laareistani löytyneiden perusteella ja värejä yhteen sovittaen.

Mustat raidat on kudottu yhdistelemällä pesukoneessa värjäämääni vanhaa froteepyyhettä, Lankavan Eco-puuvillasta valmistamaa Frotee-pörrökudetta, trikookudetta sekä Novitan virkkaukseen ensisijaisesti tarkoittamaa Tuubi-ontelokudetta.

Valkoiset raidat on puolestaan kudottu vanhaa kuteeksi revittyä lakanaa ja trikookudetta yhdistellen ja vihreät edelleen pesukoneessa vihreäksi värjättyä vanhaa revittyä lakanakudetta sekä kahta eri väristä trikookudetta käyttäen. 

Maton malli on omani ja se syntyi kudontatyön edetessä. En laskenut kuteiden menekkiä etukäteen ja suunnittelin mattoa sen mukaan miten käytäntö osoitti kuteiden riittävän. Lähtövisio minulla toki oli ja paikka matolle valmiiksi suunniteltuna. Työskentelen hyvin usein juuri niin, että piirrän kuvan valmiista tuotteesta väreineen mieleeni ja ohjaan omaa työskentelyäni sen mukaan. Tämä tapa on osoittautunut itselleni toimivaksi. Monimutkaisemmissa töissä toki kynät ja paperi sekä laskin ovat välttämätön apu. 

Kudontamateriaalien joustavuuden poiketessa paljolti toisistaan, tärkeää oli jakaa materiaalit niin, että raidat eivät poikenneet toisistaan. Joustamaton lakanaraita yksinään ja pelkkä trikookude puolestaan seuraavassa raidassa eivät ole toimiva yhdistelmä, siitäkään huolimatta että pingotin on kudottessa jatkuvasi käytössä. Tukilta poiston jälkeen matto hakee aina lopullista muotoaan ja mikäli materiaalit vaihtelevat pitkinä kudontajaksoina suuresti toisitaan, saattaa matto muuttua käytössä "kiemuraiseksi". Trikooraidat vetäytyvät sisään ja lakanaraidat puolestaan pullistuvat ulospäin.

Maton sidos on tasatoimikas ja pirta 25/1. Maton kokonaispituus on 250 cm ja sen loppuleveys on 78cm.

Tästä on hyvä jatkaa! Tavoitteenani on kutoa tämän vuoden aikana läheisessä kudontamahdollisuuden tarjoavassa asukastalossa useampi matto ja sen ohella luoda ja laittaa loimi omiin puihini. Asukastalon neljät kangaspuut tarjoavat mahdollisuuden kokeilla erilaisia sidoksia ja näillä näkymin oman pirtani määrämänä laitan mattoloimen ruusukas-sidokselle. Vaan aika näyttää miten se onnistuu.

Alla lähikuva Frotee-pörrökuteen ja froteepyyhkeestä leikkaamani kuteen yhdistelmästä. Froteepyyhe pölisee leikattaessa ja kudottaessa melko paljon, vaan siihen se sitten jää. Lattialla matto ei ole enää pölissyt.  

Molemmat raidat, valkoinen ja vihreä, kudottu trikookuteen ja revityn lakanakuteen yhdistelmänä.

Katkenneen loimilangan esiintulo tukilta oli syödä kudontamotivaationi, sillä en olisi millään halunnut mattooni näkyviin langanpäättelykohtaa. Ensimmäinen ajatukseni oli jättää matto pituudeltaan suunniteltua lyhyemmäksi, mutta sittemmin päätin jatkaa ja samalla harjoitella tekniikkaa, jolla langan saa jatkettua ilman mattoon jäävää ikävää solmua.

Alla kuvasarja katkenneen loimilangan jatkamisesta.

Katkenneen ja yhteen solmitun loimilangan korjaus aloitetaan avaamalla solmu. 

Maton puoleisen loimilangan pään annetaan tippua alas ja pirran läpi tulevaan lankaan solmitaan uudelleen irrallinen pitkä "paikkalanka". Solmittavan langan tulee olla niin pitkä, että sen vapaa pää voidaan kiinnittää nuppineulalla mattoon. Solmupään solmulankojen päiden on puolestaan oltava riittävän pitkät, jotta ne voidaan maton valmistuttua päätellä parsinneulan avulla.

Itse tulin kutoneeksi maton niin lähelle loimen katkeamiskohtaa, että jouduin vetämään paikkalangan solmitun pään pirran ja niisien läpi niisivarsien toiselle puolelle.

Paikkalangan vapaan pää kiinnitetään nuppineuloin mattoon siten että sen tiukkuus vastaa loimen tiukkuutta.

Tämän jälkeen kutomista jatketaan normaalisti.

Paikkalangan solmitun pään tullessa uudelleen eteen solmu avataan jälleen ja paikkalangan pään annetaan vuorostaan pudota alas. Tukilta tulevan loimilangan pää kiinnitetään yllä esitetyn tavoin jälleen mattoon ja kudontaa jatketaan. 

Kaikki korjauskohdan roikkuvat langat päätellään loimilankojen suuntaisesti sen jälkeen kun matto on otettu pois tukilta ja viimeistellään.

Vanhojen farkkujen kierrätystä jälleen: kudottu lattiakori

Otin eilen käsityökoulun kevään viimeiseltä tunnilta kotiuduttuani itseäni niskasta kiinni ja tartuin vuosi sitten keväällä Helskyn kurssin aikana kutomaani kankaaseen. Koulun opetussuunnitelmaan kuului vuosi sitten keväällä kudonnan jakso, jonka aikana opettelimme luomaan loimen, kokoamaan kangaspuut ja laittamaan loimen puille. Kullakin meistä oli varattu ennalta sovitut mitat lointa kudottavaksi ja itse olin varannut sitä 2*1,2m. Kudonnat sain tehtyä mutta sen jälkeinen viimeistelytyö on odottanut tekijäänsä vuoden verran.

Loimi luotiin pitsisidosta varten ja kullakin oli mahdollisuus suunnitella työnsä kys. sidosta sekä lisäksi palttinapoljentaa hyödyntäen. Omani kudoin molempia käyttäen ja kuteena käytin vanhoja farkkuja, lankakopasta löytynyttä Hanko -puuvillasekoitelankaa, myös kopasta löytynyttä mustaa Novitan ontelokudetta sekä valkoista poppanakudetta.

Mallin suunnittelin suurelle olkalaukulle, mutta kuten huomaatte, sitä ei kankaasta lopulta syntynyt. Kangas pyöri kaapissani vuoden päivät juurikin siitä syystä, että en lopulta halunnut tehdä siitä laukkua. Kangas ei kuvioineen ja mittasuhteineen mielestäni sopinut siihen tarkoitukseen. Pyörittelin kangasta käsissäni erään kerran, ennenkuin sain eilen kirkkaan ajatuksen kääntää kankaan loimisuunnan pystyyn ja ommella siitä itselleni uuden lankakorin lattialle.

Valmis kudottu kangas lev*pit 66*116cm

Yläosa palttinaa kolmella vuorottelevalla sukkulalla ja alaosa pitsisidosta, 2-osainen aihe.

Kankaan palttinaosan kudoin kolmella kävyllä siten että kussakin oli eri kude. Ihastuin palttinan ulkonäköön niin, että jälkikäteen sitä ihastellessani harmittelin miksen ollut tehnyt koko työtä vain kys. tavalla. Omaan silmääni pitsisidoksen kuoppainen pinta ei oikein millään tahdo istua. Päädyin alunperin kutomaan kankaasen pitsisidos osuuden vain siitä syystä, etten ollut sitä koskaan ennen tehnyt ja neljällä polkimella kutominen oli minulle uutta. Olenhan keskittynyt mattojen kudonnassa vain palttinasidokseen. 

Pitsisidokselle ominaista on sen kuoppainen pinta, joka muodostuu ohuemmasta kuviokuteesta (usein loimen kanssa saman paksuinen, mutta minun kankaassani Hanko -lanka oli loimilankaa paksumpaa) ja huomattavasti paksummasta pohjakuteesta. Kankaan runko muodostuu paksuista palttinaisista pohjakuteista ja itse kuvio ohuesta "kuviokuteesta". Kuviokude sitoutuu kuvion kohdalla palttinaksi, mutta pohjan kohdalla se jää vapaasti nurjalle puolelle "lenkeiksi". Palttinainen kuvion kohta työntää kahta puolta olevia pohjakuteita erilleen, mutta pohjan kohdalla kuviolangat jäävät kankaan taakse sitoutumattomana. Kankaan nurjan puolen ulkonäöstä en tietenkään eilisessä tekemisen innossa hoksannut ottaa kuvaa, mutta korjaan asian tulevaisuudessa toisen kankaan kohdalla, jahka saan työstettyä siitä jotain pelkkää kangasta hyödyllisempää. 

Pitsisidoksella kudottu kangas sopii siis tarkoituksiin, jossa nurja puoli jää piiloon. Itse piilotin kankaan nurjan puolen ja siten korin sisäpinnan vuoraamalla kopan paksulla valkoisella puuvillakankaalla. Kangaspala löytyi kaapinperukoilta, sillä se oli jäämistöä muutaman vuoden takaisesta rottinkikalusteiden istuintyynyjen päällystysprojektista.  

Kori tuli siis valmistettua poppanaa ja loimilankaa lukuunottamatta kaapeistani löytyneistä materiaaleista ja se jos mikä lämmittää omaa mieltäni. 

Kerrankin ajoissa joulusesongin suhteen

Tällä kertaa eivät suunnitelmani joulumattojen suhteen jääneet viime hetkeen, eikä minun ensi jouluna tarvitse harmitella mattojen sopimattomuutta muuhun joulusisustukseen. Ei sillä että olisin kummoinen joulusisustaja. Meidän joulukoristuksemme on hyvin pienimuotoinen, voisi sanoa että "lastenkokoinen": muutama tonttu kullekin aseteltavaksi ja kuusi silloin kun vietämme joulun kotona. Joulukoristeet eivät oikein ole minun juttuni. 

Jouluiset Marimekon patakintaat, käsipyyhkeet ja kivikynttilät sen sijaan ovat sitäkin enemmän minun juttuni. Kuin myös nyt nämä räsymatot, joiden väritys on lähtöisin Marimekon/ Maija Louekarin Kuusikossa patakintaista.

Halusin tarkoituksella kutoa kustakin matosta yksilöllisen ja epäilen että kärsivällisyyteni ei olisi edes riittänyt useamman täysin samanlaisen kutomiseen. Se olisi vaatinut liian tarkkaa räsyjen punnitsemista ja etukäteissuunnittelua, mikä ei vieläkään ole mattojen kudonnassa minun juttuni. Nautin kutomisesta eniten silloin, kun teen luomistyön kutomisen aikana. Toki mielessäni on käynyt Kiikalalaisen räsymaton kutominen, mutta vielä ei ole ollut sellaisen aika. 

Retroilua räsymaton verran

Edellisen kerran, maaliskuussa, kangaspuitten takana istuskellessani minut valtasi pakottava tarve kutoa vahvasti 70-luvun retrotunnelmainen matto. Mistä lie tämä tunne syntyi, sillä sitä jo tehdessäni pohdin maton mahdollista "kodittomuutta". 

Halusin yhdistellä vihreitten, ruskean, keltaisen ja oranssin sävyjä toisiinsa ja lopputuloksena syntyi noin 2 metriä pitkä "koematto". Ajatuksenani oli nimittäin kutoa sille kaveri, jos vain edes tämä yksittäinen retroilu löytäisi paikkansa. Vielä se ei ole löytänyt. 

Matto on odottanut sijoituspaikan ohella kuvaushetkeä. Sain ajatuksen kuvata "menneen ajan maton" mökkimme läheisyydessä sijaitsevien autiotupien luona ja pakkasin sen vihdoin eilen mökkireissullemme mukaan.

Mökkimme läheisyydessä on lukuisia autiotupia, jotka ovat saaneet rapistua itsekseen vuosikymmeniä. Sitä miksi ne on aikoinaan hylätty en tiedä. Suurin osa mökeistä on edelleen kalustettuja. Johinkin niistä on ollut mahdollista päästä sisään ovien ollessa auki, mutta tupaan jonka luona eiliset kuvaukseni suoritin ei ole ollut mahdollista kurkistaa kuin ikkunoista. Sen ovat ja ikkunat ovat olleet lukittuina ja hieman harmikseni huomasin että tupa oli sitten viime näkemän kohdannut ilkivaltaa. Talon ovet ja ikkunat repsottivat rumasti auki ja sen hylättyä irtaimistoa oli ilmiselvästi käyty tonkimassa. Itse en sisälle tohtinut ja kielsin Nemoltakin sisäänkulun vaarallisen näköisten luhistuneiden terassien kautta. Talon ympäristö on tunnelmaltaan hieman pelottavan pysähtynyt ja minusta tuntui kuin olisin häirinnyt käynnilläni sen yksinäisyyttä. 

Nemo, kuvausapulaiseni. 

Talon kulman takaa, terassilta, löytyi kirkonkaari -perinnemallilla aikanaan kudottu ja taloon unohdettu räsymatto. Jos vain se olisi ollut yhtään paremmassa kunnossa, olisin rohkaistunut käärimään sen mukaani, pessyt ja antanut sille uuden elämän oman mökkimme terassimattona. Nyt se sai kuitenkin jäädä sinne minne sen aikanaan joku oli jättänyt. 

Pidän maton Kirkonkaari -mallista. Olen suunnitellut toteuttavani seuraavat keittiön mattomme kyseisellä mallilla, jos vain löydän aikaa ja jos vain kotimme läheisen asukastalon mattopuista kyseinen malli löytyy siinä vaiheessa kun minulla olisi sille hetki. 

"Usva" matosta räsymattotyynyksi lattialle

Vielä viikko sitten viihdyimme lasten kanssa asuntomme terassilla auringon kuumuudesta nauttien ja jäätelöitä syöden. Kun nyt katson ikkunasta ulos, sitä on vaikea uskoa todeksi. Masentava raelumi on tuiskunnut auringon kanssa kilvan viimeiset kolme päivää ja intoni ommella kesämekkoja on täysin laantunut. 

Aloitin viime torstaina helteisellä terassilla räsymatto -lattiatyynyn kokoon ompelemisen. Terassi kaipasi mielestäni lisää istuinpaikkoja ja innostuin toteuttamaan suunnittelemani lattiatyynyn vuoden alussa kutomastani "Usva" räsymatosta. Nyt tyyny on valmis ja kirjaimellisesti täyttää olohuoneemme. 

Kivan näköinen siitä tuli, mutta näin tuoreeltaan en tiedä onko tuollaisella ihan oikeasti mitään käyttöä. Lapset innostuivat ensin kilvan kiipeämään sen päälle, mutta aika näyttää toimiiko se terassilla pienenä säkkituolina tai olohuoneessa television edessä makoiluun. 

Tyyny on kooltaan 80*96 cm ja ompelin sen sivusaumat käsin kalastajalangalla siten, että päät ovat noin 30 cm toistensa kanssa päällekkäin. Näin tyynyn toiselle puolelle jäi tasku, jonka kautta täytin tyynyn Ikeasta ostamillani neljällä 65*65 cm kokoisella FJÄDRAR -sisätyynyllä. 

Myöhäinen aamiainen ja itse kudottu pannunalunen

Aurinko, vihdoin! Ja tietysti pakkanen sen kera, mutten valita, sillä viherhuoneemme kylpee auringon valossa ja lämmössä ja tekee mahdolliseksi tilan käytön usean harmaan kuukauden jälkeen. 

Valosta innostuneena päätin rakentaa itselleni myöhäisen aamiaisen itse tehdystä granolasta, rahkasta, kuivatuista karpaloista, vihersmoothiesta ja cappuccinosta sekä kuvata samalla viime syksyn lopussa kangaspuilla kutomani pannunalusen. Pannunalunen kuuluu Helsky -käsityökoulun tehtäväantoihin ja se on toinen tämän opintovuoden aikana toteutettavista kudontatöistä. 

Tehtävänämme oli suunnitella ja kutoa pannunalunen Helskyn työtiloissa valmiiksi luotuun "Suomi 100" -teeman loimiin. Käytin itse kudonnassa Hobby Pointista ostamaani valmiiksi huovutettua kirkkaanvihreää huopanauhaa sekä pellavalankaa. Pellavalangan merkki oli Bokens -Rohdin Nel 8 ja väri yönsininen. 

En ole ennen tätä kudontatyötä koskaan kutonut kuin kahdella polkusella ja suurin hankaluus työtä tehdessä olikin osua oikeisiin polkusiin. Toinen opinpaikka oli luhalla lyömisen voimakkuuden hillintä. Olen tottunut mattopalttinaa kutoessani paukuttamaan luhalla mahdollisimman lujaa ja tämän työn kohdalla se ei kannattanut, sillä halusin saada kolmivärisen loimen näkyviin yönsinisen pellavalangan välistä. 

Pannunalusen reunat on loimen puista irrottamisen jälkeen päätelty ompelukonetikillä ja käännetty edelleen kaksinkerroin sekä huoliteltu käsinommellen.

Kuvan granolan ja vihersmoothien olen valmistanut seuraavilla ohjeilla:

Granola

Mittasin kuppiin ja sekoitin keskenään

noin 4 dl kaurahiutaleita
1/2 dl kookossokeria (makeutusaineen määrän ja laadun voi valita mielensä mukaan)
noin 1 dl spelttijauhoja
1 rkl kookosöljyä
loraus oliiviöljyä (öljyn laatu ja määrä on valinnainen)
noin 1 dl vettä
Kanelia 1 tl
Vaniljasokeria 1 tl

Lisäksi sekoitin joukkoon kaapista löytyneitä pistaasipähkinöitä

Uunin lämpötila oli 180 C-astetta ja paistoaika noin 20 min pellille levitettynä. 

Granolasta tulee sitä paakkuisempaa mitä enemmän spelttijauhoja lisätään. Paakkuja ei kannata hajottaa sekoitusvaiheessa eikä pellille levitettäessä. 

Granolan kypsyttyä sen kannattaa antaa jäähtyä pellillä jälkilämmössä tai keittiön pöydällä. Granolan liian aikainen sulkeminen lämpimänä rasiaan/ purkkiin saa sen kostumaan ja tällöin sen säilyvyys heikkenee.

Granola on siitä erinomainen ruoka, että sen joukkoon voi heitellä vähän mitä mieleen tulee: pähkinöitä, manteleita, siemeniä, kookoshiutaleita tms. Ohjetta muuntelemalla ruokaan saa vaihtelua, etenkin jos tekee kuten minä, eikä käytä lisäyksissä mittaa. Jokainen erä on yksilöllinen ja toistettavuus huono.

Vihersmoothie

Appelsiineja (tänään niitä taisi olla 6 kpl)
Limejä (3 kpl)
Tuoretta minttua
Tuoretta lehtikaalta
Mangokuutioita pakastealtaasta

Puristin appelsiineista ja limeistä tuoremehua ja lisäsin mehun joukkoon lehtikaalin lehdenpaloja sekä tuoretta minttua. Sekoitin nämä keskenään sauvasekoittimella kunnes lehtikaali ja minttu olivat hajonneet mehun joukkoon pieniksi paloiksi. Tämän jälkeen lisäsin joukkoon suoraan pakasteesta valmiita mangokuutioita ja jauhoin ne sauvasekoittimella kaali-minttu-mehun joukkoon. 

Jos smoothie jää liian paksuksi, sen joukkoon voi lisätä mehua. Mehuksi sopii myös vaihtoehtoisesti kaupan tuoremehu tai omenamehu. Tänään en niitä lisännyt, sillä halusin smoothien suhteen vältellä erikseen lisättyä sokeria.

Smoothie kannattaa nauttia hyvin kylmänä. Omasta mielestäni ainakin se muuttuu lämmetessään mangon ansiosta liian makeaksi. Makuasioista ei toki voi kiistellä ts. kukin juo miten tykkää!

Usva ja Kaamos

Siinä he istuvat Usva ja Kaamos toisiinsa nojaten ja uutta vuotta katsellen Tammikuisen auringon hellimänä -18 C-asteen pakkasessa. 

Kudoin nämä kaksi mattoa vuoden 2016 viimeisinä päivinä suunnattoman luovuustuskan päätteeksi. Tavoitteenani oli kutoa olohuoneeseemme lattiatyynyprojektia varten kelta-ruskea-valkea-musta räsymatto, mutta purettuani useamman aloitelman ja tuskailtuani tyytymättömyyttäni puuvärien ja paperin ääressä, päädyin hylkäämään kaikki värit ja keskityin harmaaseen, valkeaan ja mustaan kudesäkkiin. 

Mustienkaan kuteiden kanssa en ollut tyytyväinen, sillä pelkän tasaisen mustan maton kutominen tuntui liian helpolta ja tylsältä. Sukellus Äitini liinavaatekaapin perukoille tarjosi onnekseni ratkaisun tylsyyden poistoon ja päädyin värjäämään pesukoneessa kaksi vanhaa muotoon ommeltua froteealuslakanaa mustan ja grafiitinharmaan sävyillä. Näistä Froteelakanoista sain leikattua kudetta, joka poikkesi ulkonäöltään trikoo- ja ontelokuteesta. Kolmen erilaisen kudemateriaalin, muutaman mustanharmaan sävyn ja valkoisen lomen avulla sain lopulta leikiteltyä niin, ettei musta Kaamos -matto ollut enään tylsä kutoa, eikä silmiini ulkonäöllisesti tasaisen tylsä. Ainoa tylsä ajatus maton suhteen kohdistui enää pesukonevärjäykseen, sillä värjättyjen kuteiden käyttäminenhän käytännössä syö ekologisuuden räsymatoista. 

Valko-harmaa-mustan Usvan kudoin lattiatyynyajatuksella, mutta saa nyt nähdä teenkö siitä sellaista. Usva on kudottu lähes kokonaan trikookuteista. Värinvaihtelu on saatu aikaan kolmella sukkulalla osittain lyhyitä pätkiä hyödyntäen ja osittain kahden eri värisen kuteen kiertämisellä samalle kävylle, niin että ne kudottaessa kiertyivät epäsäännöllisesti toisiinsa. 

Suhtauduin maton kuosiin aluksi hieman epäillen, syystä että se toi mieleeni kirjavat neulelangat ja neuleet joita niistä tuli neulottua joskus 90-luvulla. Muisto neuleista ei tuntunut kovinkaan raikkaalta, mutta muutin mieltäni kuosin suhteen levitettyäni maton olohuoneeseemme. Olohuoneemme kaipaisi hyvinkin suurta mattoa, jota emme ole saaneet hankittua pitkälti siksi että tarvitsemassamme koossa maton hinta olisi päätähuimaava. Usvasta sain idean kutoa neljä noin 3 metristä ja 80 cm leveää mattoa ja ommella ne käsin kalalangalla yhteen. 

Olen jo pitkään suunnitellut suuren maton tekoa keittiöömme siten että jokainen matto olisi erilainen tai niin että matot ovat kuosiltaan toisiian muistuttavia, mutteivät identtisiä. Olen kuitenkin luopunut keittiömaton tekemisestä väliaikaisesti: niin kauan kun meillä on 1- ja 3-vuotiaiden sikaosasto pöydän toisella laidalla ruokailemassa, on pöydän alle aivan turha laittaa mitään mattoa.

Näine ajatuksineni toivotan Hyvää Uutta Vuotta 2017! 

1350 Puuhelmeä kaamosta vastaan

Näiden puuhelmien kanssa kävi kuin liian nopeasti syödyn suklaalevyn kanssa: tuli ällötys ja ahdistus. Liikaa värejä yhtäkkisesti tähän harmauteen. Aivan kuin värit olisivat käyneet kudottaessa kimppuuni. Niin paljon värejä ettei niitä edes saa vangittua kameran avulla kuviin. Liian pimeää kuvaamiseen. Joka päivä on liian pimeää ja se alkaa ahdistaa. Pitäisi omistaa valokuvausstudio, jotta näiden tekeleiden värit pääsisivät oikeuksiinsa, tai odottaa kevään tuloa ennen kuvaamista. Onneksi toivo valosta kääntyi tänä aamuna todellisuudeksi, sillä juuri nyt aurinko paistaa ja olo on välittömästi onnellisempi.  

Kaikesta tuskasta huolimatta olen iloinen että sain helmet kudottu pois pyörimästä. Villiinnyin helmien kanssa niin että tilasin niitä Taitoisa Oy:stä nuo otsikossa mainitut 1350 kpl ja vielä muutaman päälle. Enemmänkin olisi tehnyt mieli, mutta päätin olla järkevä. Tapani työskennellä on usein maaninen ja siitä tuo työn lopun jälkeinen ahdistuksen tunnekin syntyi. Kudoin pannunaluset pakkomielteenomaisesti iltaisin lasten mentyä nukkumaaan. Janosin värien kanssa touhuamista ja samalla halusin helmet pois käsityöhyllyjäni täyttämästä. Kaksijakoinen suhtautumiseni tekemiseen ja materiaalien varastointiin sai minut jälleen viemään projektini loppuun. Näiden teosten myötä helmikudonta saa tältä erää jäädä ja siirrän intoni seuraavaan työhön.