Hei Hoi Hauki - koko serkkukatraalle

Hei Hoi Hauki ja sama kuusi kertaa. Niin monta ompelutyötä sain viidestä metristä PaaPiin kangasta, jonka tulin tilanneeksi heti kuosin julkaisuhetken jälkeen. Sain ajatuksen haukipaidoista heti nähtyäni ensimmäiset "vedokset" kyseisestä kuosista.  

Hauki on tärkeä kala koko meidän perhekunnallemme. Mummun haukipullat ovat parasta mitä hauesta meidän mielestämme voi tehdä. Hauet ovat puolestaan useimmiten vaarin kalastamia. Jokusen hauen saattaa joku meistä muistakin nostaa, mutta pääsääntöisesti ne ovat vaarin ongesta. Kalareissut kuuluvat olennaisena osana isovanhempien Kuusamon -mökin kesätekemisiin ja tänä tämä kesä oli esikoiselleni siitä erityinen, että hän sai elämänsä ensimmäisen virvelihauen. Viime kesänä sama ensi hauki nousi Lauri -serkulle. Onkireissujen tavoitteena on itse kalastuksen riemun ohella "tyhjentää" mökin läheistä järveä sekä jokea hauista niille "jalommille" kaloille. Sama pätee mato-ongintaan ja särkiin.

Tavoitteenani oli ommella kangas joululahjoiksi, vaan kun en sitä ehtinyt tehdä, työllistin itseni näin muuttomme kynnyksellä. Viidestä metristä sain siis leikattua kaksi pitkää yöpaitaa tytöille ja neljä pitkähihaista puseroa pojille. Serkkukatraan lisäksi kummipoika Oskar sai myös oman kappaleensa. 

Ompelutöiden kuvausta varten järjestin lapsille krokettikisat ja tässä otoksia siitä tapahtumasta. Kaikki poikien puserot ompelin jälleen Noshin -ilmaiskaavalla ja tyttöjen yöpaidat puolestaan piirsin paitakaavoja hyödyntäen, helmaa pidentäen ja leventäen. Vain  teemaan sopiva Ultra Bran musiikki puuttui, muutoin täydellinen kesäilta ja riemu!

Lähtötilanne, mallikuvat takaa

Radan rakentelua

Mailan haltuunottoa

Pientä mielipahaa havaittavissa

Seurustelua pelin lomassa

Saako palloa liikuttaa heittämällä?

Kohti maalia yhteistyöllä, pojat vastaan tytöt

Nemo, ylin tuomari. Farkkupäiväpeitto by Liljan Lumo

Yhteispalkinto

Joko saa ottaa?

Kaikki saaliin kimppuun!

Kauaa ei nokka tuhise näiden herkkujen tuhoamisessa.

Sokeripommin jälkeistä energianpurkua

Sama homma! Onni on kesä!

Rakkaudesta Marimekkoon - Arkivaatteita vol.2

Arkivaatesarjan vol. 2 tässä: valkomustaruudullinen hame, kangas á la Marimekko ja musta trikoopusero samalla kaavalla ommeltuna, kuin  Arkivaatteita vol.1 valkoinen versio. 

Mustan trikoopuseron ompelin Verson Puodista kankaiden yönä tilaamastani trikoosta. Hame on Marimekon Herttonimen tehtaanmyymälästä noin vuosi sitten ostamaani kangasta, jonka materiaalitiedoista minulla ei ole käsitystä. Puseron kaava on jälleen Suuri Käsityö -lehden nrosta 3/2016 ja hameen kaava omaa käsialaa valmiskaavaa ja vanhaa hametta yhdistellen. 

Marttoja ja pikkukukkia

2.1.2016, viisi päivää ennen tyttäreni syntymää, kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni. Olin suunnitellut blogin aloittamista koko syksyn 2015 ja tuntenut lähinnä hienoista "noloutta" ajatuksesta.  

Kolmannen äitiysvapaani alettua minulla oli kuitenkin tarve saada aikaan jotain näkyvää perus lapsiarjen ohella ja rohkaistuin julkaisemaan ensimmäisen tekstini. Nyt kaksi vuotta ja 11 päivää myöhemmin blogissani on käynyt 39 957 lukijaa! Mikä luku ja mikä ilo että käsityöni, valokuvani ja tekstini ovat tavoittaneet jonkun teistä noin usein. Iso ja onnellinen kiitos!

Blogin kirjoittamisesta tuli lopulta viimeisimmän äitiysvapaani aikana iso henkireikä. Vaikka lasten kanssa kotona viettämäni aika on arvokkainta elämässäni, en olisi ehkä nauttinut siitä niin paljon ilman käsityöharrastustani. Samanlaisina toistuvat päivät, jatkuva ja ajoittain äärimmäinen väsymys, kyvyttömyys nukkua silloin kun siihen olisi mahdollisuus ja yritys olla läsnä kaikille kolmelle yhtä aikaa, oli ajoittain hyvin raskasta. Pieni hetki neuletyön parissa samaan aikaan muistipeliä pelaten, ompeluhetki lasten leikkiessä vieressäni, valokuvaustuokion järjestäminen pyöräretken lomassa jne. Nuo hetket olivat henkireikiä ja voimavara itselleni. En niinkään kaivannut yksin kaupungille käymään tahi iltavapaille. Sain "oman hetkeni" noina pieninä hetkinä lasteni kanssa, käsityön voimalla, ja niistä kaikista hetkistä olen onnellinen! 

Jatkaakseni samalla teemalla ja rikkoakseni (toivoakseni) 40 000 lukukerran, tässä viimeisin loppusyksyn ompelutyö: Martat paita ja Pikkukukka -leggarit koossa 98 cm. 

Verson Puodin Martat -trikoosta ommeltu paita noudattaa jälleen Noshin -luottopaitakaavaani ja leggareiden kaavaksi valikoitui osuvasti PaaPii -kaavakirjan  Lilja -leggarit. Lilja -kaavasta sanottakoon että housujen vyötärönauhaan kannattaa todellakin lisätä  kirjassa ohjeistettu vyötärövara. Ompelin Majapuusta tilaamastani Pikkukukka -trikoosta nimittäin kahdet leggarit ja 86 cm pöksyistä tuli niin matalat, että Liljan olisi pikimmiten luovuttava vaipan käytöstä. 

Näillä ajatuksilla kohti blogini kolmatta vuotta! Kiitos!

Rakkaudesta Marimekkoon - raikastettu tasaraita

Henrillä oli noin kuukausi sitten eskarissa valokuvaus ja minä heräsin hyvin viimetingassa, eli klo 22 edellisenä iltana, siihen että pojalla ei ole kuvaan päälle puettavakseen mitään siistiä. Tätä mieltä olin siis itse. Kaikki aikaisemmin ompelemani paidat ovat niin kovassa käytössä, etten kokenut niitä riittävän siisteiksi ja kauluspaitoja ei meidän poikien kaapeista löydy. 

Siinä sitten yömyöhään pengoin kangasvarastoni, valitsin Marimekolta ostamani musta-valkean tasaraita -trikookankaan ja leikkasin pojalle jälleen Noshin paitakaavaa hyödyntäen puseron. Kankaan valittuani havahduin siihen tosiasiaan, että lapsellani taitaa olla joka ikisessä päiväkodin kuvauksessa päällään jokin Marimekon tasaraita. Kuosia ja päiväkotikuvia "uudistaakseni" leikkasin etu ja taka-kappaleet siten, että kappaleiden keskelle syntyi sauma ja kohdistin raidoitukset kuvien esittämällä tavalla. 

Siinä se paita sitten syntyi puoleen yöhön mennessä ja pojalla oli siistiä päällepantavaa aamulla. Sittemmin pusero on toimittanut kauluspaidan/ siistinpaidan virkaa jo muutamaan otteeseen. Ajattelinkin että tasaraita -paidan voi virallistaa meidän perheen lasten siistiksi pukeutumiseksi. Tomas, joka ei tätä nykyä halua pukea päälleen mitään uutta, on valinnut myös luottokuosikseen raidat. Onneksi meillä on niitä kaapissa riittävästi Marimekolta ostettuna, serkuilta saatuina ja itse ommeltuina.

Mummun hoitoavulla Mummolan tuntu -trikoopuserot

Onni on omistaa mummu! Kiitos mummun hoitoavun sain ommeltua viikonlopun aikana kolme puseroa. Kaksi kolmesta pitkähihaisesta puserosta valmistui tästä Verson Puodin Mummolan tuntu -digitrikoosta. Toisen tein Henrille ja toinen lähti postitse Ouluun syyslahjana veljenpojalleni.

Tilasin kankaan aikanaan siinä uskossa että tekisin siitä itselleni leggarit. Vaan niin oli räyheän vihreä kangas, etten tohtinut siitä itselleni housuja ommella. Sittemmin kangas alkoi näyttää omaan silmääni liskon tai käärmeen nahalta ja sai minut kysymään Henriltä josko hän pitäisi kankaasta. Poika tykkäsi ja sillä uskalsin ommella siitä myös veljenpojalle vastaavan. Nyt täytyy sitten vain toivoa että Lauri-serkkukin jakaa Henrin mielipiteen kankaasta.

Kaavana puserossa käytin jälleen Suuri Käsityö -lehden nrosta 5-6/2015 löytyvää Noshin -kaavaa. 

Kuha pussista pojan päälle

Siitä on jo tovi, kun onnistuin tilaamaan Verson puodista kuhan pussissa. Yllätyspussi toi kuin toikin tuolloin toivomaani "trikookuhaa" vajaan metrin palasen muiden ihastuttavien kankaiden ohella ja siitä palasta sain nyt tänään ommeltua pojalleni pitkähihaisen puseron.

Kaava on Ottobre Design lehdestä nro 1/2017 ja puseron koko 134cm. Varastoistani ei löytynyt sinistä resoria ja hyvä niin, sillä pusero sai hieman lisää ilmettä Henrin itse valitsemasta mustasta hihansuu- ja pääntieresorista.

Tänään 6-vuotias hurmurimme lahjapaidoissaan

Siinä hän on: hurmuri, jonka saimme lahjaksi ystävänpäivän iltana 6-vuotta sitten.

Henri tuli pyytäneeksi viikko sitten minulta (oletan että minua miellyttääkseen) syntymäpäivälahjaksi "sitä kitarapaitaa", viitaten tällä pyynnöllä kankaaseen jonka tilasin Majapuulta muutama kuukausi sitten. Olin jo ommellut ennen sähkökitarapaitaa yllä esitellyn pääkallopaidan ja ajatellut laittaa sen syntymäpäivälahjan oheen, mutta täyttääkseni pojan toiveen ompelin eilen valmiiksi myös sähkökitarapaidan. Tilasin molemmat kankaat Majapuun alennuslaarista ja onnekseni Henri kelpuutti molemmat kuosit itselleen mieluisina.

Molemmat paidat on jälleen ommeltu Suuri Käsityö 5-6/2015 ohjeella. Olen mieltynyt tähän ohjeeseen monesta syystä. Ensinnäkin kaava on minulla valmiiksi piirrettynä ja toisekseen puseron malli on melko slimmi ts. se sopii hyvin meidän lapsille. En myöskään ole nähnyt mitään syytä tehdä näitä peruspaitoja monella eri kaavalla niin kauan kun en halua niihin mitään sen erikoisempaa, kuten nappikujia kaula-aukkoon tms. 

Puserot ovat kokoa 128 cm ja kangasta niihin kului/ paita 70 cm hyvin väljällä kaava-asettelulla. Pienempikin määrä olisi siis riittänyt.

Syntymäpäiväsankarin "Ryhmä Hau" -pusero

Onnea 3-vuotiaalle Tomakselle! 

Ompelin "Ryhmä Hau" -puseron eilen sillä ajatuksella että olisin yhdistänyt sen Tomaksen syntymäpäivälahjaan, mutta poika heräsi päiväuniltaan "liian aikaisin" ja ehti nähdä puseron. Siinä se sitten meni, puseron lahja-arvo, jos sillä sellaista nyt ikinä olikaan. 

Lapseni ovat niin tottuneita siihen, että äiti ompelee, etteivät he koe vaatteita enää kummoisiksi lahjoiksi. Iloisia he niistä ovat, etenkin kun valitsen sellaisen kankaan joka miellyttää heidän silmäänsä enemmän kuin minun, mutta ainokaisiksi syntymäpäivälahjoiksi niistä ei ole. Ryhmä Haun tapauksessa ilo oli varmasti enemmän poikani puolella. En ole itse mitenkään erityisen viehättynyt piirrossarjojen yms. hahmoihin ja arvoin pitkään tämänkin kankaan tilaamista Majapuulta. Valmis pusero yllätti lopulta itsenikin, sillä puseroksi ommeltuna se on huomattavasti nätimpi kuin pelkkänä kankaana. 

Puseron kaava on jälleen samainen Suuri Käsityö -lehden nrossaan 5-6/2015 julkaisema Noshin kaava. Samainen kaava löytyy myös ilmaiskaavojen joukosta Noshin nettisivuilta. 

Maahiset ja Menninkäiset -trikoopusero

Annoin kesän lopussa veljenpojalleni tehtäväksi valita itselleen mieluisan kankaan lukuisten nettikangaskauppojen valikoimista ja valinta osui Verson Puodin "Maahiset ja menninkäiset" -kuosiin. Ompelutyön toteuttamisessa meni tovi ja sarjassa syntyi kolme eri kokoista pitkähihaista puseroa.

Käyttämäni kaava oli jälleen Noshin pithkähihaisen puseron kaava, joka on myös julkaistu Suuri Käsityö lehden 5-6/2015 numerossa.

Niittipaita Henrille

Suunnittelin niittileggarit Veson puodin/ Leena Renkon "Niitti" -kankaasta ommeltuani että teen jäljelle jääneistä kankaanpaloista vielä Henrille puseron ja tässä se nyt on.

Poika oli niin onnellinen uudesta vaatteestaan, että olisi laittanut sen päällensä heti kalaretkelle lähtiessään. Äiti oli ikävä kyllä taas niin tylsä, että esti suunnitelman.



BMX ja kolmipyörä

Kylläpä taas kannatti hautoa näitä NOSHin kankaita vuoden verran kaapissa ennen niiden ompelua.

Noh, aloituskitka on joskus suuri ja inspiraatio iski vasta nyt. BMX -paidan suhteen ajankohta ompelulle on nyt jopa osuvampi, sillä Henri aloitti BMX-eskarin Kivikossa muutama viikko sitten ja on palannut sieltä silmät kiiluen innostuksesta. Vuosi sitten poika ei olisi tiennyt mitä BMX tarkoittaa.

Molemmat kankaat on tilattu Noshin vuoden takaisesta kangasvalikoimasta. 128 cm BMX-paitaan kangasta kului 60 cm ja 104 cm kolmipyöräpaitaan 50 cm. Molempien kankaiden hukkapaloista ompelin vielä Tomakselle T-paidan. 

Kaava on jälleen vastaava kuin kuumailmapallopaidoissa: Suuri Käsityö -lehti nro 5-6/2015.

Kuumailmapallopuserot ja muutama tuubihattu

Kuumailmapallot ovat kova sana meidän perheessä. Niitä bongaillaan taivaalta kesäiltoina ja poikien toiveena on että joku tai jotkut niistä laskeutuisivat viereisille pelloille! Tämän innostuksen myötä yksi pidetyimmistä vaatteista molemmilla pojillani on ollut Polarn O. Pyretin kuumailmapallo T-paita, joka on vuosien saatossa nuhjaantunut paljosta pitämisestä. 

Yritin jo viime kesänä löytää pojille uusia vastaavan kuosin puseroita, mutta turhaan. Nyt iloksemme PaaPii Desing julkaisi tämän kuosin, joka aiemmin löytyi heiltä postikorttina. Tilasin kangasta kankaiden yön innostamana (sorruin siis myös ei alennettuihin kankaisiin) 140 cm ja siitä määrästä syntyi kaksi kappaletta 104 cm ja yksi 128 cm puseroita sekä lisäksi jämäpaloista vielä kaksi tuubihattua. Puseroiden kaava on Suuri Käsityö -lehden nrosta 5-6/2015.

Tomas ei vielä ole suostunut puseroa päällensä pukemaan, vaikka kankaan nähtyään ilmoitti että tästä tulee jotakin hänelle. Pojan on mahdottoman vaikeaa pukea mitään uutta päällensä. Jokainen hänelle uusi (siis veljeltä jo kierrätetty yleensä) vaatekappale pitää asettaa aina ensin kaappiin odottamaan ja "tarjoilla" hänelle useaan otteeseen ennenkuin käyttöönottopäivä koittaa. Henri sen sijaan on jo saattanut oman puseronsa eilisen jälkeen pesukonekuntoon ja kolmas pusero odottaa pussissa kummipojan tapaamista. Tuubihatut otamme käyttöön jahka tuo helle hieman helpottaa.

Palmikkoneule kevään ulkoiluhetkiin

Projektini "langat pois pyörimästä" etenee lupaavasti. Sain vihdoin päätökseen neuleprojektin jonka aloitin jo asuessamme Hermannissa 8 vuotta sitten. Innostuin 8 vuotta sitten eräänä hitaana sunnuntaina brunssilla käynnin jälkeen ostamaan Kiseleffin basaarissa tuolloin toimineesta (nimi on unohtunut tyystin) käsityötarvikekaupasta Alfoss Lopi lankaa kilon verran ja suunnittelin puseron, josta nyt valmistuneessa neuleessa on jäljellä enää poikittain aseteltu etukappaleen yläosa. Jostain syystä kyllästyin luomaani neulemalliin jo sitä neuloessani ja kyllästyminen oli totaalista huomattuani ettei ostamani lanka riitä silloin suunnittelemiini kuvioihin. Purin valmiiksi neulomani hihat ja vajaaksi jääneen takakappaleen ja hautasin langat odottamaan uutta inspiraatiota lankakoreihini. Palmikkoetukappaletta en jostain syystä raaskinut purkaa: ajatuksenani oli muistaakseni sijoittaa se osaksi tilkkupeittoa, josta tein toteuttamatta jääneen suunnitelman myöhemmin.

Kappale ja langat pyörivät tuolla kopissani kunnes helmikuun alussa innostuin asettelemaan jäljellä olevan etukappaleen poikittain, neulomaan ainaoikein -neuleena puseroon sekä takakappaleen että hihat ja jatkamaan puseron pituutta alaosan palmikkokappaleella. Lanka ei olisi tälläkään kertaa riittänyt, mutta onneksi minulla oli jäljellä Islannin matkan (2008) jälkeen tilaamaani Alafoss Lett Lopi lankaa, joka kaksinkertaisena kudottuna vastaa lähes Lopi -langan paksuutta. Tällä tavoin sain lopulta jatkettu puserooni sekä hiharesorit että muhkean poolokauluksen.

Aika monta purkukertaa puseron tekeminen nytkin vaati. Palmikoitu -etukappale ja ainaoikein -takakappale olivat silmukkaluvultaan täysin toisiaan vastaamattomat ja niiden sovittaminen samankokoisiksi vaati aikaa. Jos joskus malttaisin tehdä suunnitelman tekemisestäni etukäteen ja neuloa mallikappaleet silmukkatiheyden määrittämiseksi, saattaisin päästä helpommalla.  Intoa tällaiseen suunnitelmallisuuteen ei kuitenkaan löytynyt tälläkään kertaa, etenkään kun toteutin neulomiseni niin katkonaisesti lasten kanssa touhuamisen lomassa. 

Lopputulos on mielestäni ihan nätti, vaikka puolisoni keskeneräistä työtäni katsoessaan kysyikin mihin tarkoitukseen olen itselleni haarniskaa neulomassa.