Onni on omistaa mummu! Kiitos mummun hoitoavun sain ommeltua viikonlopun aikana kolme puseroa. Kaksi kolmesta pitkähihaisesta puserosta valmistui tästä Verson Puodin Mummolan tuntu -digitrikoosta. Toisen tein Henrille ja toinen lähti postitse Ouluun syyslahjana veljenpojalleni.
Tilasin kankaan aikanaan siinä uskossa että tekisin siitä itselleni leggarit. Vaan niin oli räyheän vihreä kangas, etten tohtinut siitä itselleni housuja ommella. Sittemmin kangas alkoi näyttää omaan silmääni liskon tai käärmeen nahalta ja sai minut kysymään Henriltä josko hän pitäisi kankaasta. Poika tykkäsi ja sillä uskalsin ommella siitä myös veljenpojalle vastaavan. Nyt täytyy sitten vain toivoa että Lauri-serkkukin jakaa Henrin mielipiteen kankaasta.
Kaavana puserossa käytin jälleen Suuri Käsityö -lehden nrosta 5-6/2015 löytyvää Noshin -kaavaa.
Hei kiitos tästä postauksesta! Itselläni on käynyt tuon kankaan kanssa vähän samoin - ajattelin ensin itselle, mutta nyt kun tuo on tuolla kaapissa ollut niin enpä tiedäkään enää. Nyt kun ystäväni 7-vuotiaalle pojalle oli tilaus "vihreästä" synttärilahjaksi, kävin miettimään että sopisiko vihreä mummolan tuntu tähän hommaan ja tadaa - sopiihan se! Kiitos kun näytit visioni kuvana, kaava (juurikin se sama Nosh) on jo leikattuna!
VastaaPoistaKangas on myös ollut tosi kiitollinen: kovassa käytössä eikä muutu miksikään!
VastaaPoista