Pihlajan lehdet ja ranta-alpi värjärin raaka-aineina

Olen nimennyt tämän kesän Värjärikesäksi. Kahden vuoden suunnittelun jälkeen olen vihdoin päässyt käytännön toteutukseen ja kaikki aika tuntuukin kuluvan hyvin Viikin pellonlaitoja kävellessä ja kasveja keräillessä. Muutaman värjäyksen olen jo myös mökkimaastossa tehnyt ja värjäilyni näin loman alettua jatkuvatkin tulevina viikkoina siellä. Siltä varalta että suunnitellut värjäilyt eivät vie kaikkea vapaa-aikaani kerin mökille mukaan pakattavaksi 11 kerän neulotapaketin. 

Yllä esitetyssä kuvassa vasemmalta löytyvä vaalean keltainen on pihlajanlehdistä saadun värilimen tulos ja neljä harmaata saman liemen jälkiväri rautasulfaatti -puretuksella.

Kuvassa oikealla kaikki kirkkaan keltaiset olen värjännyt ranta-alpin kukinnoilla ja lehdillä. 

Ranta-alpilla värjäämäni langat olin esipurettanut alunalla Leena Riihelän blogin ohjetta seuraten ja vaaleankeltainen pihlaja tuli puretettua samalla kun itse värjäys. Tarkemmat kuvaukset värjäysprosesseista löytyvät myöhemmin tästä tekstistä.


Merino-nylon (75/25) villasekoitelangan värjäys pihlajanlehdillä:

Kokeilin kesäkuun alussa mökkimaastossa nuorilla pihlajanlehdillä värjäystä melko hätäpäisesti. Olimme viettämässä sunnuntaipäivää mökillä ja lupiinien loputtua ryhdyin etsimään jotain muuta, millä värjätä. Koivunlehtiä en raaskinut pihan harvoista koivuntaimista riipiä ja ajatukseni siirtyi lukuisiin pihlajantaimiin, joita pihapiirissämme oli turhaksi asti. 

Keräsin lehtiä 10 l:n kattilan täyteen (löyhästi) ja lisäsin vettä päälle niin että lehdet peittyivät. Tämän jälkeen keittelin väriä irti tunnin ajan reippaassa kuumuudessa.

Ennen alunan ja viinikiven lisäystä jäähdyttelin värilientä hetken, tosin ei kovin kauaa, sillä kiire mökiltä pois lähtöön painoi jo päälle. Alunan (10g) ja viinikiven (5g) punnitsin vaa'alla erilliseen astiaan ja kaadoin niiden päälle kuumaa värilientä. Kun molemmat aluna ja viinikivi olivat liuenneet veteen kaadoin liuoksen väriliemen joukkoon ja nostin etukäteen lämpimässä vedessä kostuttamani lankavyyhdin (100g) kattilaan. Tämän jälkeen keittelin lankaa noin 80 C-asteessa 1 h ajan ja tunnin kuluttua nostin langan pois väriliemestä valumaan. Lankani oli värjäytynyt kauniin vaalean keltaiseksi.

Koska suunnitelmiini ei ollut tuottaa vaaleankeltaista väriä suuria määriä, päätin kokeilla minkälaiseksi väri muuttuisi rautasulfaatti (rautavihtrilli) jälkipuretuksella. 

Punnitsin rautasulfaattia 1g (1%) ja lisäsin liuokseen. Väri näytti vihertävältä mutta lisättyäni liuoksen joukkoon lankavyyhdin, ei siihen tarttuva väri näyttänyt oikein muulta kuin hailakan likaiselta. 

Tumman vihreästä alkuväristä innostuneena päätin testata rautasulfaattiylimäärän lisäystä veteen, silläkin uhalla että rauta haurastuttaa villalankaa. Kaikenkaikkiaan tulin lisänneeksi veden joukkoon 7g FeSO4, minkä seurauksena sain värjättävään lankaan aikaiseksi kauniin helmenharmaan sävyn.

Harmaasta innostuneena värjäsin lankaa lopulta yhteensä 400g. Väri olisi riittänyt suurempaankin määrään, vaan ajattelin että yhden puseron langat saavat riittää minulle. 

Kutakin vyyhtiä pidin jälkipureteliuoksessa aina 15 min, jottei lanka haurastuisi liuoksessa, jossa epäilemättä oli rautaylimäärä. Tulin siis tuottaneeksi näin villalankaan samankaltaisen sävyn, kuin puupinnoissa jotka käsitellään rautasulfaatilla.

Kaikki viisi vyyhtiä huuhtelin etikkavedessä värin kiinnittymistä parantaakseni ja lopulta pesin ne kotona neutraalilla villapesuaineella pesukoneessa taas sukkahousun puntteihin pujotettuina. Värit säilyivät muuttumattomina värjäysprosessin jälkeen. Jahka ehdin, niin laitan kustakin vielä pätkän valonkestokokeiluun.

Ye. kuvan vasemmanpuoleiset vyyhdit olen värjännyt lupiinilla ja siitä sitten oma tekstinsä jahka ehdin.

Merino-nylon (75/25) villasekoitelangan värjäys ranta-alpilla:

Ranta-alpivärjäystä valmistelin lukemalla jälleen Leena Riihelän blogia ja hänen ohjeitaan kultapiiskulla värjäämisestä. Olin löytänyt kaapistani pussillisen kalsinoitua soodaa, jota oli jäänyt ylimäärin taannoisista reaktiivivärikokeiluistani, ja ajattelin käyttää sitä hyödyksi väriä irroittavana emäksenä.

Keräsin ranta-alpeja läheisen pellon laidalta (varmistettuani että minulle on lupa tehdä niin) yhden ison Ikea kassillisen ja revin kasvin varsista lehdet ja kukinnot irti 20 l:n kattilaan.

Tämän jälkeen kaadoin kasvimateriaalini päälle kuumaa vettä kunnes ne peittyivät ja lisäsin summamutikassa useamman ruokalusikallisen kalsinoitua soodaa liemen joukkoon. Mittasin pH:n ja kun se oli siinä 10 testasin valkoisella kertakäyttölusikalla väriliemen väriä.

Väri näytti irtoavan hienosti. Suljin kattilan kannen ja jätin tekeytymään seuraavaan päivään klo 17 saakka, jolloin jatkoin värin irrottamisprosessia nostamalla kattilan liedelle ja kohottamalla kasvi-vesiseoksen lämpötilaa 80 -asteeseen tunnin ajaksi.

Keiteltyäni tunnin nostin kattilan pois ja mittasin pH:n joka oli noin 9. Leenan blogin ohjetta seuraten säädin pH:n etikkahapolla neutraaliksi pH 7, jäähdytin liuoksen ja lisäsin alunalla + viinikivellä esipurettamani 100g villasekoitelankaa kattilaan. 

Langan lisäyksen jälkeen aloin jälleen nostaa väriliuoksen lämpötilaa kohti 80 C-astetta, vaan lämmön nosto jäi puutteelliseksi huomattuani että lankani värjäytyi hailakan ruskeaksi ja koko liuos oli keltaisen sijaan ruskeaa. Kauhistuin syystä että minulla on muutaman epäonnistuneen värjäyksen myötä varastossa jo tympeää sukkahousunruskeaa, enkä missään nimessä halunnut sitä lisää.

Ilmeisesti neutraali pH oli liikaa liuokselleni ja päätin kokeilla värin palauttamista emäksen lisäyksellä. Onnekseni ajatukseni toimi ja lisättyäni muutaman ruokalusikallisen kalsinoitua soodaa liuoksen joukkoon väri muuttui kirkkaan keltaiseksi ja samoin lankani. Langan väri oli kaikkea muuta kuin hailakka! Se oli upea tummanpuhuva keltainen ja pH paperi näytti lukua 8. Uskomaton muutos!

Lisäsin kattilaan samantien toisen 100g esipuretetun lankavyyhdin, joka sai itselleen yhtä tumman keltaisen sävyn.

Kahden tumman vyyhdin jälkeen kolman 100g sai värikseen hyvin kirkkaan sävyn (ye. kuvan oikea kirkas keltainen) ja neljäs 100g lähes yhtä kirkkaan (ye. kuvan toinen vasemmalta).

Värjäysaika kullekin 100g langalle oli vain 15-30 min, sillä jotenkin emäksen lisäys sai minut epäilemään langan sietoa sille. Saa siis nähdä kuinka hyvin väri pysyy ajanmyötä langassa. Väriliemen lämpötila värjätessä oli siinä 60 C-astetta.

Värin kiinnitin heti etikkahappovesiliuoksella ja huuhtelin lankoja kunnes niistä ei irronnut enää väriä. Kaikenkaikkiaan väriä irtosi hyvin vähän.

400g värjäyksen jälkeen jätin väriluoksen seisomaan yön yli ja laitoin esipurettumaan lisää lankaa jatkovärjäystä varten. 

Puretin vast. Silmu&Solmu lankakaupasta tilaamaani fingering lankaa jälleen 400g Leenan ohjetta seuraten, siten että tunnin 80 C-Asteisen keiton jälkeen jätin langat liuokseen seuraaviksi 12h ajaksi.

Seuraavana päivänä tarkistin väriliemen pH:n joka oli 8 ja jatkoin märillä esipuretetuilla langoilla värjäystä. 200 g esipuretettua lankaa värjäytyivät jälleen hyvin tumman keltaisiksi noin 80 C-asteessa ja tämän jälkeen lykkäsin kattilaan pari epäonnistunutta vyyhtiäni, jotka eivät siitä paremmaksi juuri muuttuneet.

Olen aivan ihastunut ranta-alpiin tämän värjäyskokeilun jälkeen ja ajattelinkin seuraavaksi kokeilla liukuvärjäystä. Tänään ostamani luomapuut saavat minut suunnittelemaan villashaalien kutomista tulevaisuudessa. Nähtäväksi jää saanko sellaisen toteutettua.