Onnea 1-vuotiaalle Liljalle!

Hyvää 1-vuotissyntymäpäivää omalle pienelle Liljalleni! 

Niin se vuosi vierähti ja pienestä kääröstä kasvoi touhukas tyttö, joka osaa jo ilmaista selvästi mitä tahtoo ja joka päättäväisesti toissapäivänä käveli muutaman metrin matkan ensimmäisen kerran ilman tukea. 

Niin on touhua riittänyt koko menneelle vuodelle, etten tahdo erottaa muistoissani hetkiä toisistaan. Mutta vaikka muistot puuroutuvat ja unohdus on suuri, olen onnellinen siitä että tiedän olleeni läsnä ja lähellä kaikille kolmelle pienelleni. 

Tämän liljakakun myötä meidän perheen kakkukausi on taas virallisesti avattu ja tilausjonossa odottaa sekä Frozen että Batman kakku. Saas nähdä mitä niihin loihdin. Liljakakun kanssa luomisentuskani oli jälleen suuri ja tiistainen käyntini Vantaan Confetissa oli lähinnä haahuilua. Varsinaiset ideat syntyivät vasta loppuviikkoa kohden ja suuri kiitos niistä kuuluu Kinuskikissa -sivustolle, mistä löysin nonparellikakun ohjeen.

Kinuskikissan ohjeesta poiketen kakku on 8 kananamunan kakku ja täytteitä on muunneltu niin, ettei minulla ole aavistustakaan marjojen ja muiden täytteiden suhteista. Lisäsin täytteeseen myös viime kakkukaudella lasten suuhun hyvin sopineen mascarponejuuston ja korvasin ohjeen vaniljanmakuisen voikreemen mansikanmakuisella tomusokerivoikreemellä. 

Kakkua suunnitelleessani johtotähtenä oli haluttomuuteni tehdä kerma- tai sokerimassapintaista kakkua ja siksipä ajatus nonparelleista tuntui hyvältä ja helpolta. Kakusta oppineena kerrottakoon että nonparellien lisääminen kakun reunoille ei ollut millään tavoin helppoa; ei vaikka seurasin Kinuskikissan ohjeistusta! Nonparellien tarttumissuhde kakun reunaan lähenteli 1:100, vaikka kallistelin kakkua ja kakkulautasta kakun tippumisen uhalla. En tiedä teinkö jotain väärin sillä kreeme oli pehmeää ja yritykseni toimia ohjeen mukainen. Lopulta sain nonparellit kiinni reunoihin sinnikkäästi valuttellen sekä litteäpäisellä salaattilusikalla kirjaimellisesti kiinni lapioiden. Imurille riitti töitä kuorrutuksen jälkeen, siitäkin huolimatta että olin käyttänyt syvää uunivuokaa ns. valutusastiana. 

Liljat tein Renshawin, Sallisen ja Dr.Oetkerin sokerimassoista. Sallisen ja Dr.Oetkerin tuotteet olivat minulle uusia tuttavuuksia ja ostin ne hätäpäissäni torstaina iltamyöhään Prismasta Confetin jo sulkeuduttua. 

Dr.Oetkerin tuotetta en tämän kokemuksen myötä suosittele vasta-aloittelijoille, jos tavoitteena on tehdä tarkkaa työtä. Tuote oli hyvin pehmää, minkä seurauksena liljojen terälehtien muotoa oli aika mahdotonta ohjata ja liljat löysivät ns. "kuivumistukensa" muodon. Kukkien kuivumistuiksi keksin käyttää tuttipullojen tutinkiinnitysrenkaita, jotka osoittautuivat aivan huikeiksi tähän tarkoitukseen. Kukat oli helppo irroittaa niistä ja lisäksi ne toimivat hyvin muotoilutukina. 

Heteet tein jälleen riisinuudeleista ja maalaukset pasta- ja tomuvärein. Kukat on kiinnitetty kakkuun osittan coctailtikuilla, jotka kiinnitin kukkiin ennen niiden kuivumista. 

Usva ja Kaamos

Siinä he istuvat Usva ja Kaamos toisiinsa nojaten ja uutta vuotta katsellen Tammikuisen auringon hellimänä -18 C-asteen pakkasessa. 

Kudoin nämä kaksi mattoa vuoden 2016 viimeisinä päivinä suunnattoman luovuustuskan päätteeksi. Tavoitteenani oli kutoa olohuoneeseemme lattiatyynyprojektia varten kelta-ruskea-valkea-musta räsymatto, mutta purettuani useamman aloitelman ja tuskailtuani tyytymättömyyttäni puuvärien ja paperin ääressä, päädyin hylkäämään kaikki värit ja keskityin harmaaseen, valkeaan ja mustaan kudesäkkiin. 

Mustienkaan kuteiden kanssa en ollut tyytyväinen, sillä pelkän tasaisen mustan maton kutominen tuntui liian helpolta ja tylsältä. Sukellus Äitini liinavaatekaapin perukoille tarjosi onnekseni ratkaisun tylsyyden poistoon ja päädyin värjäämään pesukoneessa kaksi vanhaa muotoon ommeltua froteealuslakanaa mustan ja grafiitinharmaan sävyillä. Näistä Froteelakanoista sain leikattua kudetta, joka poikkesi ulkonäöltään trikoo- ja ontelokuteesta. Kolmen erilaisen kudemateriaalin, muutaman mustanharmaan sävyn ja valkoisen lomen avulla sain lopulta leikiteltyä niin, ettei musta Kaamos -matto ollut enään tylsä kutoa, eikä silmiini ulkonäöllisesti tasaisen tylsä. Ainoa tylsä ajatus maton suhteen kohdistui enää pesukonevärjäykseen, sillä värjättyjen kuteiden käyttäminenhän käytännössä syö ekologisuuden räsymatoista. 

Valko-harmaa-mustan Usvan kudoin lattiatyynyajatuksella, mutta saa nyt nähdä teenkö siitä sellaista. Usva on kudottu lähes kokonaan trikookuteista. Värinvaihtelu on saatu aikaan kolmella sukkulalla osittain lyhyitä pätkiä hyödyntäen ja osittain kahden eri värisen kuteen kiertämisellä samalle kävylle, niin että ne kudottaessa kiertyivät epäsäännöllisesti toisiinsa. 

Suhtauduin maton kuosiin aluksi hieman epäillen, syystä että se toi mieleeni kirjavat neulelangat ja neuleet joita niistä tuli neulottua joskus 90-luvulla. Muisto neuleista ei tuntunut kovinkaan raikkaalta, mutta muutin mieltäni kuosin suhteen levitettyäni maton olohuoneeseemme. Olohuoneemme kaipaisi hyvinkin suurta mattoa, jota emme ole saaneet hankittua pitkälti siksi että tarvitsemassamme koossa maton hinta olisi päätähuimaava. Usvasta sain idean kutoa neljä noin 3 metristä ja 80 cm leveää mattoa ja ommella ne käsin kalalangalla yhteen. 

Olen jo pitkään suunnitellut suuren maton tekoa keittiöömme siten että jokainen matto olisi erilainen tai niin että matot ovat kuosiltaan toisiian muistuttavia, mutteivät identtisiä. Olen kuitenkin luopunut keittiömaton tekemisestä väliaikaisesti: niin kauan kun meillä on 1- ja 3-vuotiaiden sikaosasto pöydän toisella laidalla ruokailemassa, on pöydän alle aivan turha laittaa mitään mattoa.

Näine ajatuksineni toivotan Hyvää Uutta Vuotta 2017!