Maailman helpoin ompelutyö -taskuttomat haaremihousut

Onionin kaava numero 0004 on näiden haaremihousujen perusta. Helpompaa ompelutyötä en osaa keksiä. Suosittelen hyvinkin vasta-alkajille. 

Itse jäin kaipaamaan housuihin taskuja, joita en nyt sitten laiskuuttani ryhtynyt kaavaan lisäämään. Taannoinen kokemukseni taskullisista haaremihousuista johti siihen että lahjoitin housut aivan liian leiveinä ja minua leventävinä puolisolleni käyttöön. Koko taisi olla silloin liian suuri itselleni jo lähtökohtaisesti ja heti vyötärönauhan alapuolelta lähteneet taskut tekivät housuista minun päälläni tynnyrimäiset. Puolisolleni ne sen sijaan sopivat mitä parhaiten. 

Tämä kaava ei ole vastaava, kuin se taannoinen Burdan 7546. Malli on pikemminkin kapea ja lisännenkin seuraaviin yksilöihin ne taskut.

Tämä teksti on kirjoitettu Anulle, sillä sinullehan lupasin tiedot kaavasta jo elokuussa. Myöhässä tulee, pahoitteluni!

Kangas on joustamatonta ohutta puuvillakangasta ja löytö monen vuoden takaa Eurokankaan palalaarista.

Kamelianainen

Kirpputorilta löytämäni Kaarina Kellomäen suunnittelema kuosi Kamelianainen taipui verhosta mekoksi viime kesänä.

Olin ostanut kankaan reilu vuosi sitten käsityötarvikkeiden kirpputorilta ja ostohetkellä myyjä esitti toiveen että tekisin siitä jotain muuta kuin matonkuteita. 

Repiminen ei käynyt mielessänikään ja ensimmäinen ajatukseni oli tehdä siitä suuri kankainen kassi, vaan en raaskinut pilkkoa kangasta siihenkään tarkoitukseen. Kuosi on niin upea kokonaisena että päädyin omepelemaan siitä Lotta Jansdotterin Lempivaatteita -kaavakirjasta ottamallani kaavalla itselleni mekon. Kaava on nimeltään Kiomi ja jouduin kyllä muokkaamaan sitä itselleni sopivammaksi. Kaava oli omiin mittoihini lähtökohtaisesti liian telttamainen, vaikka mekkon tarkoitus onkin olla "teltta". Lisäksi lisäsin kaavaan taskut ja jätin kaularypytykset tekemättä.

Hauras kangas oli aiheuttaa tuskastumista itse ommellessa, sillä kavennustarpeen tullessa eteen, kangasta ei ollutkaan ihan helppo purkkaa. Paikoittain hauras kangas hajosi jos purettavaa saumaa yritti käsitellä vähääkään vähemmän hellävaraisesti.

Helman ompelin käsin ja hihansuihin sekä kaula-aukkoon tein kanttinauhat kankaasta itsestään. Vetoketjua tämä ei vaatinut. Takakappaleen jouduin myös kankaan vähyyden vuoksi tekemään saumallisena. 

Verhoksi kankaasta ei muutamien reikien vuoksi enää ollut, mutta mekkona se jatkaa hyvinkin elämäänsä.

Luonnonvärit krappi ja kokenilli - kuinka herkullisia värejä niillä saakaan aikaiseksi!

Pimeyden helliessä meitä marraskuisella voimallaan on mitä oivin tilaisuus ryhtyä muistelemaan mennyttä kesää. 

Krappivärjäyksen motivaattorina minulla oli tuleva indigovärjäyskokeiluni ja saadakseni siihen reaktioon kerran käytettyä krappia katalyytiksi, piti minun ensin tehdä värjäykset pelkällä krapilla. 

Kiitos naapuriavun, olin saanut haltuuni pienen määrän krappijuurta ja päätin yhdistää sen Sirinä Designing indigokurssin aikana Ritulta ostamaani kokenillijauhevärjäykseen. Tämä kirjoitus pitää siis sisällään sekä krappijuurella että kokenilli -kirvalla värjäilykokemuksiani ja sitä miten toteutin ne käytännössä.

Kaikki käyttämäni langat olivat Silmu&Solmu -verkkokaupasta tilaamiani fingering merino-nylonsekoitelankoja (75/25), jotka olin esipurettanut Alunalla ja viinikivellä. Alla ohje lankojen esipurettamiseen.


Tarvikkeet:

• alunaa 10% langan painosta eli 10g/100g lankaa
• Viinikiveä 5% langan painosta eli 5g/100g lankaa
• vaaka
• lämpömittari
• Iso kattila, ruostumatonta terästä, tilavuus oli vain 2,5l/100g lankaa
• kuumaa vettä kestävä vanha taikinakuppi
• kumikäsineet
• puukeppi sekoittamiseen

Työvaiheet:

• Aseta villalankavyyhdit (pasmalangat paikoillaan) kädenlämpöiseen veteen.
• Lisää isoon kattilaan riittävästi vettä. 5L/100g lankaa olisi suositus, mutta minä tein puretukseni 2,5L/100g ja se riitti. Ohuilla langoilla oli riittävästi tilaa liikkua kattilassa ja käytännössä puretin 10L:n kattilassa aina 400g lankaa.
• Aloita veden lämmittäminen.
• Kiehauta esim. litra vettä vedenkeittimessä
• Kaada vesi astiaan, jonne olet punninnut alunan ja viinikiven. Sekoita kunnes ovat liuenneet kuumaan  veteen.
• Kaada liuenneet aluna ja viinikivi kädenlämpöiseen veteen isoon kattilaan
• Nosta kastellut villalankavyyhdit puretekattilaan
• Nosta kattilan nesteen lämpötila 80 C-asteeseen
• Pidä lämpötila 80 C-asteessa 1h ajan, minkä jälkeen sammuta lämmitys kattilan alta ja jätä langat pureteveteen 24h ajaksi.
• Nosta jäähtyneet langat kattilasta kuivumaan ilmavaan tilaan ja anna niiden kuivua mielellään viikko. Itselläni langat olivat 24h-1vkon ajan kuivuneita aloittaessani niillä värjäämisen

Leena Riihelän blogista löytyy paljon hyödyllistä tietoa lankojen purettamisesta ja sitä tietoa hyödynsin itse. 

VÄRJÄYS KRAPPIJUURELLA ELI VÄRIMATARALLA

Aloitin krappijuurella värjäystyön värjäystä edeltävänä päivänä kaatamalla kuivien nylonsukkaan laittamieni krappijuurenpalojen päälle runsaasti kädenlämpöistä vettä. Annoin värin irrota kannella suljetussa ämpärissä seuraavaan aamuun, minkä jälkeen kaadoin liotetut krapit nylonsukassa väriliemineen värjäyskattilaan ja lisäsin kattilaan vielä lisää kylmää vettä.

Tavoitteenani oli tehdä liukuvärjäystä 400g lankaa ja koska krappijuurimääräni oli hyvin pieni, vain 30g, tiesin että lopputulos olisi vaaleahko oranssi. Halusin kuitenkin että väri taittaa mahdollisimman vähän ruskeaan ja täten valitsin tehdä värjäyksen hitaasti matalassa lämpötilassa.

Laitoin tulen kattilan alle ja nostin kuvien mukaisesti 400g esipuretettuja kostutettuja lankavyyhtejä väriliemeen. Tämän jälkeen nostin väriliemen lämpötilan 50 C-asteeseen.

Liikuttelin lankoja 2h ajan kattilassa huolehtien samalla ettei veden lämpötila noussut yli 50 C-asteen. 

Tämän jälkeen nostin väriliuoksen lämpötilan 60 C-asteeseen ja annoin lankojen värjäytyä siinä lämpötilassa yhden tunnin ajan. Tämän jälkeen nostin langat pois väriliemen joukosta ja otin krappijuuren palat talteen indigovärjäystä ajatellen. Alla kuvassa värjäyksen lopputulos.

VÄRJÄYS KOKENILLIJAUHEELLA

Kokenillijauheella värjäyksen aloitus oli loppua ennen alkuaan, sillä opiskellessani netistä värjäystä tulin ymmärtäneeksi etten saisi hienoa kokenillijauhetta ikinä huuhdeltua pois villalangan joukosta, jos laittaisin sen sellaisenaan kattilaan. Ymmärsin lukujeni perusteella ettei villalangan värjäystä suositella jauheella. Pohdittuani ongelmaa tovin, päätin kokeilla värjäystä hyödyntämällä 60 denierin sukkahousun lahjetta.

Aloitin työn siis kaatamalla 10g kokenillijauhetta 60 denierin sukkahousun sukkaan, suljin sukan suuaukon tiukasti narulla ja laitoin sukan pienen värjäyskattilan pohjalle. Tämän jälkeen kaadoin kattilaan kuumaa vettä ja annoin jauheen liota seuraavaan aamuun.

Seuraavana päivänä nostin kattilan liedelle ja keitin kokenillijauhe-vesiseosta 20 min, jonka jälkeen kaadoin väriliuoksen värjäyskattilaan ja lisäsin pienempään kattilaan kokenillijauheen päälle uudestaan noin litran vettä. Toistin 20 min keiton ja kaadoin jälleen väriliuoksen värjäyskattilaan. Tämän jälkeen siirsiin myös nylonsukan kokenillijauheineen kattilaan ja aloitin varsinaisen värjäyksen. 

Nostin värjäysliemen lämpötilan 80 C-asteeseen ja asetin 100g kostutettua ja esipurettettua villalankaa lämmityksen alkuvaiheessa liemeen. Värjäysaika oli 1h ja liemen lämpötila oli siinä 80C-astetta tai jopa hieman yli.

Lopputuloksena oli 100 tumman purppuran väristä lankaa, jonka sain hyvinkin huuhdeltua, eli nylonsukka menetelmäni toimi.

1. Jälkiliemivärjäyksen toteutin kuten edellä. Tunnin kuluttua minulla oli 100g alla esitettyä väriä.

Tämän jälkeen aloitin kokenillilla värjäämieni 400g:n liukuvärjäämisen ja nostin vyyhtien värjäämättömät päät värjäyskattilaan, missä pidin niitä jälleen 80 C-asteen lämpötilassa yhden tunnin ajan lankoja välillä liikutellen ja värilientä sekoittaen.

Liukuvärjäyksen jälkeen jatkoin värjäystä edelleen, sillä väriä oli jäljellä ja minä kaipasin myös värivakkaani vaaleampia sävyjä. Seuraavaksi värjäysliemeni antoi 300g kauniin vaaleanpunaista sävyä.

Illan koittaessa jäähdytin liemen ja jatkoin värjäystä jälleen seuraavana päivänä. Viimeisestä jälkiliemestä nousi vielä hennon vaaleanpunaisia vyyhtejä 400 gramman edestä. 

Jatkoin värjäilyjä ns. loppuun saakka silläkin uhalla että kokenillin jälkiliemille ei lupailla kummoisia valonkestoja. Halusin testata minkälaisia värejä saisin aikaiseksi ja päätin tehdä langoilleni sitten myöhemmin valonkestotestaukset saadakseni niistäkin käytännön kokemusta.

Leena Riihelän blogi oli koko värjäysprosessin paras tukeni ja suosittelenkin sekä hänen krappi että kokenilli kirjoituksiaan kaikille kasvivärjäyksestä kiinnostuneille.