Niin se vierähti elokuu ohitse ilman käsityön käsityötä. Muutto mökiltä kotiin, kotona muuttolaatikoiden purku ja mökin talvikuntoon pakkaaminen kolmen pienen lapsen kanssa ei käy ihan jouhevasti. Päivät täyttyivät käsitöitä tärkeämmistä asioista ja kaiken muun ohella Lilja oppi elokuun myötä liikkumaan. Uteliaisuus ja päättäväisyys vievät tyttöä lujasti eteenpäin ja minun pääasiallinen tehtäväni onkin tällä hetkellä suojella jo seisomista harjoittelevaa pientä.
Syyskuun vaihduttua löysin muutaman vapaan hetken ja pyhitin ne tulevien mattojen materiaalityöstöihin. Lakanoiden keräämiseen, värjäämiseen ja repimiseen saa hukattua ihan loputtoman määrän aikaa ja vaikka räsyjen repiminen on itsessään terapeuttista ja luovaa touhua, ei sitä silti tule miellettyä varsinaiseksi käsityön tekemiseksi. Väriterapiasta se kyllä käy, kuin myös luovuuden meditatiivisesta tilasta missä värit, väriyhdistelmät, mahdolliset kuviot, mattojen käyttökohteet jne. virtaavat mielessä.
Kiitos äitini ja isäni lastenhoitoavun uusista räsyistä syntyi eilisen ja tämän päivän aikana ensimmäinen matto. Matto on loimensa viimeinen ja siihen tuli kudottua 90 -luvun Keravan Raketti -Anttilan pussilakanaa, talonpoikaismekon helmoja, muutamaa vauvalakanaa, 70 -luvun verhoja ja lakanoita sekä joukko räsyä joiden tarinaa en tunne. Loimen loputtua huominenkin on jo suunniteltuna: ohjelmassa on uuden 30 metrisen loimen laitto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti