Kamelianainen

Kirpputorilta löytämäni Kaarina Kellomäen suunnittelema kuosi Kamelianainen taipui verhosta mekoksi viime kesänä.

Olin ostanut kankaan reilu vuosi sitten käsityötarvikkeiden kirpputorilta ja ostohetkellä myyjä esitti toiveen että tekisin siitä jotain muuta kuin matonkuteita. 

Repiminen ei käynyt mielessänikään ja ensimmäinen ajatukseni oli tehdä siitä suuri kankainen kassi, vaan en raaskinut pilkkoa kangasta siihenkään tarkoitukseen. Kuosi on niin upea kokonaisena että päädyin omepelemaan siitä Lotta Jansdotterin Lempivaatteita -kaavakirjasta ottamallani kaavalla itselleni mekon. Kaava on nimeltään Kiomi ja jouduin kyllä muokkaamaan sitä itselleni sopivammaksi. Kaava oli omiin mittoihini lähtökohtaisesti liian telttamainen, vaikka mekkon tarkoitus onkin olla "teltta". Lisäksi lisäsin kaavaan taskut ja jätin kaularypytykset tekemättä.

Hauras kangas oli aiheuttaa tuskastumista itse ommellessa, sillä kavennustarpeen tullessa eteen, kangasta ei ollutkaan ihan helppo purkkaa. Paikoittain hauras kangas hajosi jos purettavaa saumaa yritti käsitellä vähääkään vähemmän hellävaraisesti.

Helman ompelin käsin ja hihansuihin sekä kaula-aukkoon tein kanttinauhat kankaasta itsestään. Vetoketjua tämä ei vaatinut. Takakappaleen jouduin myös kankaan vähyyden vuoksi tekemään saumallisena. 

Verhoksi kankaasta ei muutamien reikien vuoksi enää ollut, mutta mekkona se jatkaa hyvinkin elämäänsä.

Tähkä -perinnematto

Tämä kirkonkaari -sidoksella kutomani matto valmistui jo helmi-maaliskuun aikana käsityökouluni lopputyönä. En vain ole ehtinyt päivittää kaiken lopputyö-, portfolio- ja näyttelykiireen keskellä esittelemään sitä ja tekoprosessia täällä blogin puolella. Nyt pieni hetki tälle kokonaisuudelle.

Aloitin lopputyöni suunnittelun vuoden vaihteessa ja kuten niin monta kertaa aikaisemmin, tavoitteenani oli tehdä tuote hyödyntämällä varastoissani jo olevia materiaaleja, sen sijaan että lähtisin ostoksille. 

Syksyllä Keski-Suomesta kotiin muuttamieni kangaspuiden mukana muuttivat myös kaikki edellisistä mattoprojekteista ylijääneet trikookuteet ja lakanaräsyt. Keltaisen kuteen tarjonta oli ylitse muiden ja silmiini sävyllisesti sopimaton osa soveltui erinomaisesti värjäykseen. Koulun asettama ehto lopputyölle oli se, että työn tuli sisältää kahta eri tekniikkaa ja jotta tämä täyttyisi päädyin kudonnan ohella värjäykseen.

Alla kuvia värjäysprosessista, jonka tein kylmävärjäystekniikalla reaktiivivärejä hyödyntäen. Näin sain värjättyä valmiiksi revityt räsy- ja trikookudevyydit sävyiltää elävimmiksi.

Värjäysliemissä noudatin luovaa tekniikkaa. Sekoittelin keltaisia Semitone reaktiivivärejä veteen, joka sisälsi jo glaubersuolan ja kevytsoodan, ja muuntelin väriliemen väriä sen mukaan miltä tulos siveltimellä kangaspalalle siveltynä näytti. Halusin pikemminkin sinapinkeltaiseen taittavaa sävyä, kuin kirkasta keltaista.  

Kylmävärjäysaika vyyhdeille oli noin neljä tuntia (määräytyi puhtaasi ajan mukaan joka minulla oli sinä lauantaina käytettävissä), minkä jälkeen nostin vyyhdit muovipusseihin. 
Vyyhdit seisoivat muovipusseissa seuraavaan vuorokauteen, jolloin kiinnitin värin lopullisesti pesukoneessa 60-asteisessa pesussa. 

Uskon loppuminen projektiin oli lähellä sykkyröitä koneesta kuivumaan nostellessani. Nippusiteiden käyttö pasmoina oli hyvä ajatus ja vaikka olin vetänyt ne tiukalle, olivat räsyt silti koneen pyörityksessä päässeet liukumaan ja sotkeutumaan.

Tiesin kyllä jo värjäystä aloittaessani, että teen sen vaikeimman kautta käyttäessäni valmiiksi räsyksi repimääni lakanaa. Lakana luonnollisesti rispautui sykkyräksi pesukonevärikiinnityksen aikana ja sykkyröiden aukirepiminen oli oma työnsä. Sinnikkäästi sen kuitenkin lopulta tein ja sain kuteeni kerittyä. Suunnitelmaan sopimaton oranssi sävykin muuttui räsyn kuivumisen myötä hyväksyttäväksi.

Valitsin keltaisten rinnalle vielä sävyiksi hieman tummempaa Liina ontelokudetta, väri 21, Tube-ontelokudetta (keltainen) ja harmaita trikookuteita sekä yhden mustan vanhan lakanan jämät. Kuteiden kokonaiskulutusta en tullut koskaan laskeneeksi tai punninneeksi.

Loimen sidos oli Kirkonkaari ja lankaluku 297. Tiheys oli 3 lankaa/ cm ja loimilankana minulla oli 15 säikeinen kalalanka, tex 30*15.

Maton koko on valmiina 89 *295cm ja paikkansa se löysi keittiöstämme.

Saunaterassin penkkimatot

Tässäpä saunaterassimme penkeille kutomani kaksi mattoa. Räsykuteeksi revityt lakanat värjäsin Dylonin pesukonevärein ja trikookuteet on osittain jälleen hankittu Lankamaailmasta. Osa trikookuteesta on niin vanhaa etten edes muista sen hankintapaikkaa.

Kudoin matot Juhannusta ja juhannussaunaa silmälläpitäen. Ikävä kyllä Juhannusta ei tässä perheessä noroviruksen vuoksi vietetty ja matot odottavat vielä ensimmäistä saunojaansa.