Paratiisin puutarha -kesämekko

Yritykseni puvustaa itseni kesää varten otti takapakkia saumurini kenkkuillessa jälleen. Jouduin toimittamaan koneen uudelleen huoltoon ja pino valmiiksi leikattuja mekkoja jäi odottamaan pöydälle koneen paluuta. Harmittaa kovasti, sillä olisin halunnut saada mekot valmiiksi ennen lomamme alkua. 

Tämän Leena Rengon Paratiisin puutarha -kuosista ompelemani mekon ehdin saada vielä valmiiksi. Joustofroteekangas on tilattu jälleen Verson Puodista ja kaavana käytin Onionin kaavaa nro 2008. Kaavaan viittaaminen ei tosin tässä tapauksessa ole ihan oikeutettua, sillä muokkasin kaavaa melko paljon.

Kaava on tehty itseäni kurvikkaammalle henkilölle ja kavensin mekkoa melko runsaasti molemmilta sivuilta. Lisäksi taka-kappale on kaavassa saumallinen, mutta en itse halunnut leikata kankaan kuviota halki ja leikkasin takakappaleen kankaan taitoksesta. Suurensin myös kädentien aukkoja sekä kaula-aukkoa. 

Ompelin kaavalla jo aikaisemmin yhden vielä esittelmättä jääneen mekon ja muokkasin jo tuolloin mekkoa sovitusten välissä. Siirsin muutokset sitten tämän mekon kaavaan ja lopputulos oli itselleni parempi. 

Naurattaa katsella näitä otettuja kuvia. Kuvista heijastuu rauhallisuus, aivan kuin meillä (minulla ja puolisollani) olisi ollut levollinen kuvaushetki laiturin nokassa ja ympärillämme olisi vallinnut alkukesän linnun liverrys ja veden liplatus. Totuus on toisenlainen.

Kirjaimellisesti taklasin laiturilta ulos kolme lastani rannalle huutamaan ja Nemon komensin istumaan laiturin toiselle laidalle vesikirppuja tuijottamaan. Springeri, joka ei ole muutamaan kesään halunnut uida, keksi heti järven nähtyään kahlata itsensä läpimäräksi ja pyöri sitten vettä roiskien helmoissani emännälleen uskollisena. 

Kuvat otettiin siis hyvin nopeasti vailla levollista seesteyttä. Pääasia kuitenkin että ne saatiin otettua ja kuvauksen päätyttyä rauha laskeutui ympäristöön.