Taistelu harmautta vastaan -villasukat/ Color against the grayness -woolen socks

"Värillä harmautta vastaan" -tämä ajatus oli näiden neulomieni sukkien taustalla niitä tehdessäni. Värit antavat voimaa ja voiman tarve on tänä talvena ollut suurempi kuin aikaisemmin. Lumi ei ole hellinyt Etelä-Suomea ja satunnaiset joulukuiset ja tammikuiset auringonvalon pilkahdukset ovat jääneet nekin vähäisiksi.

Värejä hyväksi käyttävänä tunneihmisenä käsitöittenikin tekoa ohjaavat sisäiset tarpeet ja vuoden taittumisen hetkellä käteni tarttuivat lankavarastoni väripilkkuun. Kirkkain värein värjäämäni Nalle -lanka muuntui käsissäni välipäivien aikana kuvan sukiksi.

Sukat matkaavat Ouluun veljelleni myöhästyneenä joululahjana. Sukan varren lyhyyden suunnittelin veljeäni ajatellen. Varren punainen lanka on sekin käsin värjättyä ja sen värjäyksen on puolestani tehnyt viime talvena 3-vuotias Lilja. Liljan värjäyshetkestä kerron tarinaa lisää myöhemmin.

In Eglish:

With color against the darkness! That was my thought when I decided to take this yarn coil under work. 

This winter has been awfully dark in the Eastern Finland and it has been difficult to find energy to oneself in the middle of it. As a person who uses colors to express feelings and getting energy, I found myself to catch this "color bomb" after snowless Christmas. 

I have hand dyed the yarn during winter 2015 and it has been waiting an inspiration since. The yarn is Novita's Nalle -wool yarn and the hand dyeing has been done by using Semitone reactive colors and microwave as a heeting power.

The red stripe in rib was dyed by my girl, Lilja. More about that story later when I have bigger work to present from the yarn dyed by her.

These ready socks I will mail to my brother as late Christmas present! Hope he will like them. At least the length of the rib is designed by thinking him.

Aallokko -villasukat/ Aallokko - hand knitted woolen socks

Valokuva-arkistoani selatessa huomasin että jo keväällä valmistuneet sukat näyttävät jääneen vaille blogikirjoitusta ja muistojen ylläpitämiseksi suon niille nyt myöhäisen sellainen. 

Nämä Aallokko -nimen saaneet villasukat neuloin sukkalangaksi soveltuvasta sekoitelangasta, jonka valmistajaa en ikävä kyllä muista. Langan tulin ostaneeksi hätäpäissäni Taito Etelä-Suomen käsityökoulun mikrovärjäystunneille vain sillä perusteella, että se oli lähes ainoa Lankamaailman valmiiksi vyyhdillä ollut lanka. 

Kipaisin tuolloin talvella 2015 ennen koulun alkua Lankamaailmaan ja kiire saneli ostostani pikemmin kuin suunnitelma siitä mitä langasta aioin valmistaa.

Aikansa otti, mutta vyyhti tuli neulottua viime keväänä ja sukat ovat olleet jalkoja lämmittämässä kuluneen talven. 

Lankavyyhdin värjäsin käsin maalaamalla etikalla esipuretetun langan Semitone reaktiiviväreillä. Värin kiinnitin lankaan mikroaaltouunissa lämmön avulla.

In English:

I noticed that I have forgotten to make a blog post about these hand knitted woolen socks which yarn I dyed by hand during winter 2015.

During that time I was still a student at Taito Etelä-Suomi adults craft school and we did have a dyeing lecture about how to dye fabrics and yarns in the microwave with a help of reactive colors. 

I did not have any plan what to prepare from the yarn I dyed. It was just a matter of learning and trying at that time, as it was the first time I was involved with the topic.

I did love the painting of yarn and since then I have been dreaming of having a dyeing place at my home. Some day that will happen, but before that, I am trying to knit "away" the wool coils I already own.

The wool yarn was dyed with Semitone reactive dyes and attached to fibre with a help of heat in microwave oven.

Ruska -sukat itsevärjätyistä langoista

Näiden sukkien oli tarkoitus valmistua joululahjaksi, vaan muiden joulukiireiden tähden toimitus tulee tapahtumaan jälkikäteen.

Neuloin Ruska -nimeä kantavat sukat Novitan Nalle -langan perusohjetta seuraten puikoilla nro 3 ja itse reaktiivivärein värjäämistäni langoista. 

Isäni ihastui lankaan viime keväänä pyydettyäni häntä avuksi vyyhdin kerintään. Toiveissa oli villapusero vastaavista väreistä, vaan niihin eivät nämä langat riittäneet ja koska värjäämöni ei ole vielä ns. reaktiivivärien osalta aloittanut toimintaansa, päädyin käyttämään langat pienempään neuletyöhön. Sukkiakin hänellä kuulemma on liian vähän.

En tullut ottaneeksi värjäysprosessista lainkaan kuvia ja alunperin työtä varten varaamani langatkin olivat ylimitoitettuja. 150g oli liian paljon koon 45 sukkiin ja alla esitetyn kuvan keltainen kerä jäi odottamaan seuraavan sukkaparin neulontaa.

Parasta näiden itse värjäämieni lankojen neulomisessa on yllätyksellisyys: värjäysprosessini kun oli hyvin luova, mitään suunnittelematon. Pyrkimyksenäni ei ollut värjätä lankoja suunnitellusti jotain työtä varten, vaan puhtaasti nauttia itse värjäämisestä, langan maalaamisesta ja värien yhdistelystä. Tämän työskentelytavan myötä myös neulominen on yllätyksellistä. Vasta mallin valinta ja neulonnan eteneminen paljastavat minkälainen lopputulos niistä syntyy. 

Pride -villaneule itse värjätyistä Sateenkaari -langoista

Kuusamon korvessa, Helsinki Pride -viikon aikana, valmistui tämä merino/nylon (75/25) superwash -villasekoitelangasta neulomani Pride -nimeä kantava neule. 

Tilasin värjäykseen sopivat langat kevät-talvella Silmu&Solmu -verkkokaupasta ja värjäsin ne mikroaaltouunissa reaktiivivärein käsityökouluni loppumetreillä. Meille oli kevään aikana varattu kolme viikonloppua lopputyömme valmisteluun Malmin -työtilasta ja käytin aikaa ja paikkaa hyödykseni mattokudevärjäilyn päätteeksi. Langat nimesin Sateenkaari -langoiksi ja sen johdannaisena Pride on mitä oivallisin nimi puserolle ja samalla se on myös kannanotto asian puolesta.

Ajatuksenani oli neuloa aivan toisenlainen pusero itselleni ja aloittelinkin sen tekemistä maaliskuisen työmatkani aikana, vaan se jäi lopulta neulomatta. Värjäämäni lankamäärä, 4*100 g (yht. 1700m), ei riittänyt alunperin suunnittelemaani neuleeseen ja kun tunsin tämän ylhäältä alas neulottavan puseron langankulutuksen edellisen projektini myötä, päädyin neulomaan vastaavan uudelleen. 

Langankulutus oli lopulta karkeasti arvioiden noin 1400m, sillä lankaa jäi yli lähes vyyhdillinen. Puikkokokoni oli 4mm (US6)ja neloin paidan kokonaisuudessaan pyöröpuikoin saumattomana.

Sen verran vilisevä on neuloksen jälki, ettei kamera näytä tallentaneen sitä tarkasti yhteenkään puolisoni ottamaan kuvaan. Pusero on neulottu, resoreja lukuunottamatta, kokonaan oikeaa silmukkaa toistaen. Neuleen valmistuttua käänsin ns. nurjan puolen oikeaksi puoleksi ja päättelin langat.