Kallio -räsymatto ystävien keittiöön

Ensimmäinen tilaustyöni, siinä se on, ystävieni kauniissa keittiössä! 

Olin päättänyt hiljaa itsekseni kangaspuiden takana istuessani etten ota vastaan tilaustöitä ja kuuluttanut asiaa Facebookissakin niille, jotka ystävällisesti olivat asiaa minulta tiedustelleet. Syy haluttomuuteen ottaa vastaan tilauksia ei ollut siinä, ettekö olisi halunnut kutoa ja myydä mattoja niitä kyselleille, vaan siinä etten pysty lupaamaan matoille mitään tarkkaa toimitusaikaa. Kolmen pienen lapsen äitinä kudontahetkien löytäminen ei ole helppoa, etenkään kun kangaspuuni asuvat Keski-Suomessa. Tunnollisena ihmisenä tilauksen ottaminen vastaan etukäteen saisi minut vain harmittelemaan mahdottomuutta toimittaa mattoja nopeasti ja toisaalta minusta olisi kohtuutonta laittaa tilaajat odottamaan tilauksiaan avoimin aikatauluin. Huonoa businesta sellainen, eikä sovi minun menttaliteettiini!

Hiljaisena ajatuksenani oli että laitettuani uuden 30 metrin loimen puihin, voisin ilmoittaa omaan käyttöön tällä hetkellä tarvitsemattomat matot sitten myytäväksi, jos niille kiinnostusta vielä löytyisi.

Saatuani kuitenkin kyselyn ystäviltäni suunnitella ja kutoa heidän uuteen kauniiseen keittiöönsä maton, en voinut vastustaa kutsua ja toteutin tilauksen viikko sitten "kudontamatkallani". 

Matto on jälleen kudottu vanhoista lakanoista ja trikookuteesta. Tällä yhdistelmällä saan matoista huomattavasti napakammat, kuin pelkästä lakanaräsystä. Vanhat lakanat värjäsin harmaan, mustan ja vihreän sävyihin Dylonin pesukoneväreillä. 

Kudontatyötä edelsi suunnitteluprosessi, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että ronttasin ison kasan kutomiani mattoja ystävieni asuntoon ja levitin ne vuorotellen heidän keittiöönsä. Ajatuksenani ei ollut se että heidän pitäisi valita valmiista malleista se jokin, jonka kopioisin, vaan se että ystäväni saisivat hieman mielikuvaa millainen matto voisi värien ja raitojensa puolesta olla. Aikaisemmin kotiimme kutoma musta-valkea-harmaa matto sopi upeasti heidän keittiöönsä ja toteutin maton kuosin uudelleen hieman eri värityksin. Ystävieni toiveesta mattoon lisättiin vihreän sävyjä ja maton päät saivat vielä lisäksi valkeat raidat.

Nimesin maton Kallioksi, ihan siksi että sen värit toivat mieleeni Kallion kirjaston takaiset kalliot ja puiston, joiden vieressä asuin 10 vuotta sitten.