Syksyllä aloittamani poikien huoneen remontti on vihdoin viime viikolla kutomani farkkuräsymaton myötä lopullisesti valmis.
Aloitin remontin jo syksyllä sillä taustatavoitteella että pojat on opetettava nukkumaan omassa huoneessaan ennen vauvan syntymää. Lisäksi ajatuksenamme oli saada huoneeseen kerrossängyn avulla myös aikuisen nukuttava varavuode, niiden öiden varalle, kun jompikumpi meistä vanhemmista tarvitsisi vähemmän katkonaista yöunta. Näin puoli vuotta remontin aloittamisesta voinen todeta että molemmat tavoitteet on tavoitettu jossain määrin: pojat nukkuvat onneksemme öitään katkeamattomasti huoneessaan edes satunnaisesti ja varavuode on tarjonnut yösijan meille molemmille jo useamman kerran.
Lastenhuoneemme on kooltaan melko pieni ja malliltaan hieman hankala sen madaltuessa pohjoiseen avautuvaa ikkunaa kohden. Tuijotin huonetta lukuisia kertoja ennen remontin aloittamista miettien miten saan siitä toimivan kahden lapsen huoneen kerrossänkyineen, kirjoituspöytineen ja leluineen. Minuun on sisäänrakennettu kammo ahtaita tavarantäyteisiä tiloja kohtaan, enkä halunnut että huoneesta tulisi tunkkainen sokkelo siitäkään huolimatta, että esikoiseni mielestä sellainen olisi ollut nykyistä lopputulosta jännittävämpi.
Kysellessäni remontin suunnitteluvaiheessa lapseni toiveita, Henri ilmoitti haluavansa sinisen huoneen. Syystä että olin aloittamassa pitkälti sinisen huoneen remontointia valoisampaan suuntaan, kunnioitin poikani toivetta kutomalla sinne sinisen maton, hankkimalla siniset tyynyt, siniset yövalot ja ripustamalla ikkunaan sinisen Marimekon "Karkuteillä" -verhon. Muiltaosin huone sai luvan "värittyä" mustalla ja valkealla.
Jotta Muuramen Jungmanni -kerrossänky saatiin mahdutettua huoneeseen, piti sen tieltä purkaa yksittäinen vaatekaappi. Omaan silmääni jo tunkkainen maitokahvin värinen seinä sai väistyä valkean tieltä ja maalasin huoneen seinät yhtä tapetoitavaa seinää lukuunottamatta sävyttämättömällä Tikkurilan Nova7 sisämaalilla. Kattoa en tällä kertaa maalannut lainkaan, sen ollessa edellisen maalauksen jäljiltä edelleen siisti.
Toinen huoneen pitkistä sivuseinistä tapetoitiin Annikki ja Ilmari Tapiovaaran 2+3 -tapetilla, joka kävin ostamassa Tapettitalosta. Tapetti oli osuva valinta tuolloin 4-vuotiaalle Henrille, jolle oli vielä syksyllä erityisen tärkeää laskea joka ikinen asia mihin pojan huomio kiinnittyi. Nyttemmin kaiken laskeminen on hieman vähentynyt kirjainten opettelun myötä, mutta iloksemme vastaava innostus on siirtymässä pikkuveljeen. Tapetti on kaunis ja kestää poikien huoneessa uskoakseni hyvin aikaa.
Kävin ostamassa tapetit siinä uskossa että "ripustan" ne näppärästi seinään itsekseni, aivan kuten olin aiemmin "ripustanut" non woven tapetetit yläkerran kahteen muuhun huoneeseen (tapetointikokemukseni koko elämäni aikana kattoi siis syksyllä kokonaisuudessaan kaksi non woven -tapettia). Tapettitalon asiantuntevan myyjän kanssa keskusteltuani tulin jo kuitenkin heti siihen tulokseen että "suitsait" yksin seinälle laitto ei onnistu ja saan kiittää tapetin seinällä olosta pikemminkin Tomaksen kummeja kuin itseäni! Onnekseni he ovat osaavia remontoijia, joilla oli ennestään kokemusta kostutettavan tapetin laitosta.
Marimekon "Karkuteillä" -kangas löytyi kaappini uumenista ja koska sitä ei tällä erää ole Marimekon valikoimissa saatavilla, piti minun tyytyä yhteen verhoon. Olin ostanut verhon muutama vuosi sitten ns. heräteostona ja hylännyt sen kaappiin silloisen huoneen värimaailmaan sopimattomana. Marimekko myy tällä hetkellä kyllä vastaavaa kuosia pikkukuvin nimellä "Karkumatka" ja olenkin pohtinut onnistuisiko sen sovittaminen nykyisen verhon viereen.
Poikien sänkyihin ompelin itse päiväpeitteet päällystämällä Ikean Indira -päiväpeitteet Finlaysonin/ Laina Koskelan Elefantti -kankaalla. Finlayson oli harmikseni lopettanut kys. kuosin päiväpeitteet ja päädyin sen vuoksi itse ompelemaan ne.
Näin jälkeenpäin on todettava tosiasia jonka jo tiesin peitteitä ommellessani, mutta josta silloin päätin olla välittämättä: kerrossänkyihin ei pidä tehdä tavallisia päiväpeittoja! Niitä ei tule ikinä käytettyä ja ainoa toimiva ratkaisu kys. sänkyyn lienee zipit -päiväpeiton kaltainen ratkaisu. En vain tuolloin peittoja ommellessani tullut ajatelleeksi asiaa, ollessani niin harmistunut valmiiden peitteiden myynnin loppumisesta.
Nyt sänkyjä harvakseltaan pedattuani odotan lähinnä sitä, koska päätös ompelemieni peitteiden purkamisesta ja kankaan uudelleen ompelusta muuttuu toiminnaksi. Siihen saakka jatkan kuitenkin harvakseltaan petailua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti