Lastenhuoneen uusi ilme

Syksyllä aloittamani poikien huoneen remontti on vihdoin viime viikolla kutomani farkkuräsymaton myötä lopullisesti valmis. 

Aloitin remontin jo syksyllä sillä taustatavoitteella että pojat on opetettava nukkumaan omassa huoneessaan ennen vauvan syntymää. Lisäksi ajatuksenamme oli saada huoneeseen kerrossängyn avulla myös aikuisen nukuttava varavuode, niiden öiden varalle, kun jompikumpi meistä vanhemmista tarvitsisi vähemmän katkonaista yöunta. Näin puoli vuotta remontin aloittamisesta voinen todeta että molemmat tavoitteet on tavoitettu jossain määrin: pojat nukkuvat onneksemme öitään katkeamattomasti huoneessaan edes satunnaisesti ja varavuode on tarjonnut yösijan meille molemmille jo useamman kerran.

Lastenhuoneemme on kooltaan melko pieni ja malliltaan hieman hankala sen madaltuessa pohjoiseen avautuvaa ikkunaa kohden. Tuijotin huonetta lukuisia kertoja ennen remontin aloittamista miettien miten saan siitä toimivan kahden lapsen huoneen kerrossänkyineen, kirjoituspöytineen ja leluineen. Minuun on sisäänrakennettu kammo ahtaita tavarantäyteisiä tiloja kohtaan, enkä halunnut että huoneesta tulisi tunkkainen sokkelo siitäkään huolimatta, että esikoiseni mielestä sellainen olisi ollut nykyistä lopputulosta jännittävämpi. 

Kysellessäni remontin suunnitteluvaiheessa lapseni toiveita, Henri ilmoitti haluavansa sinisen huoneen. Syystä että olin aloittamassa pitkälti sinisen huoneen remontointia valoisampaan suuntaan, kunnioitin poikani toivetta kutomalla sinne sinisen maton, hankkimalla siniset tyynyt, siniset yövalot ja ripustamalla ikkunaan sinisen Marimekon "Karkuteillä" -verhon. Muiltaosin huone sai luvan "värittyä" mustalla ja valkealla.

Jotta Muuramen Jungmanni -kerrossänky saatiin mahdutettua huoneeseen, piti sen tieltä purkaa yksittäinen vaatekaappi. Omaan silmääni jo tunkkainen maitokahvin värinen seinä sai väistyä valkean tieltä ja maalasin huoneen seinät yhtä tapetoitavaa seinää lukuunottamatta sävyttämättömällä Tikkurilan Nova7 sisämaalilla. Kattoa en tällä kertaa maalannut lainkaan, sen ollessa edellisen maalauksen jäljiltä edelleen siisti. 

Toinen huoneen pitkistä sivuseinistä tapetoitiin Annikki ja Ilmari Tapiovaaran 2+3 -tapetilla, joka kävin ostamassa Tapettitalosta. Tapetti oli osuva valinta tuolloin 4-vuotiaalle Henrille, jolle oli vielä syksyllä erityisen tärkeää laskea joka ikinen asia mihin pojan  huomio kiinnittyi. Nyttemmin kaiken laskeminen on hieman vähentynyt kirjainten opettelun myötä, mutta iloksemme vastaava innostus on siirtymässä pikkuveljeen. Tapetti on kaunis ja kestää poikien huoneessa uskoakseni hyvin aikaa.

Kävin ostamassa tapetit siinä uskossa että "ripustan" ne näppärästi seinään itsekseni, aivan kuten olin aiemmin "ripustanut" non woven tapetetit yläkerran kahteen muuhun huoneeseen (tapetointikokemukseni koko elämäni aikana kattoi siis syksyllä kokonaisuudessaan kaksi non woven -tapettia). Tapettitalon asiantuntevan myyjän kanssa keskusteltuani tulin jo kuitenkin heti siihen tulokseen että "suitsait" yksin seinälle laitto ei onnistu ja saan kiittää tapetin seinällä olosta pikemminkin Tomaksen kummeja kuin itseäni! Onnekseni he ovat osaavia remontoijia, joilla oli ennestään kokemusta kostutettavan tapetin laitosta. 

Marimekon "Karkuteillä" -kangas löytyi kaappini uumenista ja koska sitä ei tällä erää ole Marimekon valikoimissa saatavilla, piti minun tyytyä yhteen verhoon. Olin ostanut verhon muutama vuosi sitten ns. heräteostona ja hylännyt sen kaappiin silloisen huoneen värimaailmaan sopimattomana. Marimekko myy tällä hetkellä kyllä vastaavaa kuosia pikkukuvin nimellä "Karkumatka" ja olenkin pohtinut onnistuisiko sen sovittaminen nykyisen verhon viereen. 

Poikien sänkyihin ompelin itse päiväpeitteet päällystämällä Ikean Indira -päiväpeitteet Finlaysonin/ Laina Koskelan Elefantti -kankaalla. Finlayson oli harmikseni lopettanut kys. kuosin päiväpeitteet ja päädyin sen vuoksi itse ompelemaan ne. 

Näin jälkeenpäin on todettava tosiasia jonka jo tiesin peitteitä ommellessani, mutta josta silloin päätin olla välittämättä: kerrossänkyihin ei pidä tehdä tavallisia päiväpeittoja! Niitä ei tule ikinä käytettyä ja ainoa toimiva ratkaisu kys. sänkyyn lienee zipit -päiväpeiton kaltainen ratkaisu. En vain tuolloin peittoja ommellessani tullut ajatelleeksi asiaa, ollessani niin harmistunut valmiiden peitteiden myynnin loppumisesta. 

Nyt sänkyjä harvakseltaan pedattuani odotan lähinnä sitä, koska päätös ompelemieni peitteiden purkamisesta ja kankaan uudelleen ompelusta muuttuu toiminnaksi. Siihen saakka jatkan kuitenkin harvakseltaan petailua!

Farkkumatto nimeltään Meri/ A rag rug made from old jeans

Olen kerännyt jo jonkin aikaa vanhoja farkkuja kahteen eri projektiin: päiväpeittoon ja farkkuräsymattoon. Päiväpeitto odottaa edelleenkin tekijäänsä, mutta farkkumatto on nyt vihdoin valmis!

Henrin kastamana matto sai nimekseen Meri. Poika ilmoitti onnellisena sen huoneeseensa saatuaan että nyt hänellä on meri, jossa voi leikkiä Lego City poliisi ja rosvo -legoilla vankilasaarelta pakoa. Poika haaveilee kaupassa myytävän Lego City vankilasaaren perään ja luin rivien välistä että matto olisi jälleen yksi uusi hyvä syy hankkia kyseinen paketti hänelle. Meidän vanhempien mielipide kun on ollut uutta isoa legopakettia kohtaan kielteinen legomäärien ylittäessä jo nyt lastenhuoneen säilytystilat.

Omasta mielestäni maton voisi kastaa vielä tarkemmin muistojen mereksi, sillä tulin kutoneeksi tähän mattoon kirjaimellisesti osan muistojani. Maton materiaali on pitkälti leikattu yhteisiltä Aasian reppumatkoitamme ostetuista farkuista sekä omista äitiysfarkuistani. Ilokseni sain lisää materiaalia mattoon myös naapurista FB:n kautta farkkumateriaalitarvetta kuuluteltuani.  

En tullut laskeneeksi kuinka monien fakkujen lahkeet mattoon leikkasin, mutta kudetta kului 2,1 m pitkään ja 80 cm leveään mattoon noin 4 kg. 

Useiden valmistusvaiheiden ohella farkkukangas osoittautui hyvin pölyäväksi materiaaliksi. Leikkasin keräämieni farkkujen lahkeet noin 2,5 cm leveiksi suikaleiksi, jotka sitten ompelin koneella yhteen pitkiksi kudottaviksi kudenauhoiksi. Valitsin yhteenommaltavat suikaleet jo ompeluvaiheessa niin että kuteesta tuli kirjavaa, jolloin itse kutominen oli hyvin helppoa. Housujen vyötärö ja taskuosat säästin päiväpeitettä varten.

In English:
I have been collecting old jeans for a while for two different projects: for a rag rug and bed cover. The bed cover is still waiting for final inspiration, but the rag runner I did finally finish!

Henri, my oldest, gave it a name Meri (the sea) and was glad that finally he have a sea in his room! The boy has been dreaming of the sea since seeing the Lego City jail island at one shops toy section and I think this is his way of saying, that now when he is having a sea in the room, there should also be the jail iseland lego.

From my point of view this runner is a sea of memories as I cut and handweaved in it big amount of them. Quite many of the jeans were bought from our Asian trips done before the kinds, in addition with the maternity jeans I weared when I was expecting our three kids. Few pairs I also received from the neighbours and it is a nice to think of them and remember of their helpfulness also. 

The runner size is l*w 210cm*80cm and it contains 4 Kg of old jeans. Unfortunately I don't remember how many pairs did I actually cut for it.

All the jeans were cut for stripes, 2,5cm width, which I then sewed togeher as a long rag/ string. Handweaving I did by using the loom described for example in this wikipedia info: https://en.wikipedia.org/wiki/Loom


A link to the denim bed cover I referee in the beginning of the text: http://liljanlumo.blogspot.fi/2016/11/farkkupaivapeitto.html

Those who are interested in to see other denim recycling items I have made, please do check the following links which show my recycled jeans gloves for winter:
https://liljanlumo.blogspot.fi/2017/12/kierratysfarkuista-viela-kahdet-lapaset.html

https://liljanlumo.blogspot.fi/2017/12/1978-farkkulapaset.html