Tämä ilmeisesti 70-luvulta peräisin oleva sohva välisijoitettiin kymmenen vuotta sitten ystäviemme talouteen sillä sopimuksella, että minä päällystän punaviiniä läikehtivän vakosamettikuosisen raukan puolisoni Intiasta tuomalla kankaalla. Puolisoni mukaan sohvaan liittyi niin paljon muistoja, että sen piti ns. klassikkona jäädä omistukseemme ja sen vuoksi sille oli tuolloin etsittävä uusi koti. Näin jälkeenpäin olen iloinen että teimme niin!
Intiakankaalla tuunattu sohva muutti sittemmin takaisin meille, kolme vuotta sitten, ystävien esikoisen synnyttyä ja sen jälkeen se toimitti viherhuoneemme sohvan virkaa. Ajatukenani oli päällystää sohva jo tuolloin uudelleen, vaan tyydyin silloin pika pikaa sovittamaan sen silloiseen sisustukseemme muutamalla Ikean valkealla tyynyliinalla ja pellavalakanalla, jonka värjäsin pesukonevärein mustaksi.
Uuteen kotiin kesällä muutettuamme totesin lasten leikkien tehneen tehtävänsä valkeisiin tyynyliinoihin ja auringon polttaneen mustan lakanan lähes harmaaksi. Oli aika uusia sohva ja tässä tulos, Voilà!
Lopputulos on loistava esimerkki siitä miten helpolla vanhan huonekalun saa uudistettua! Ompelin Ikeasta ostettujen untuvatäytteisten sisustustyynyjen päälle Marimekon kankaista päälliset ja uudelleen värjäsin pellavalakanan Dylonin mustalla pesukonevärillä. Kaipasin kotiin väriä ja nyt meillä on sitä. Lapset rakastavat tätä sohvaa ja rakentavat tyynyistä majoja, leikkivät siinä kioskia ja taitaa Nemokin pitää sitä lepopaikkanaan. Istuinpäällisen uusiminen tukevampaan kankaaseen on edessä, vaan niin kauan kun sohva on em. kulutuksen kohteena en jaksa nähdä vaivaa.
Tältä sohva näytti ilman päällisiä. Mieleni teki kuvausaineistoa rikastaakseni (ts. tuoda läikehtivä punaviiniunelma esiin) irrottaa 10 vuotta sitten tekemäni päällyste irti, vaan eipä siinä olisi ollut järkeä. Sinistä kangasta on vielä iso pala jäljellä ts. jos sinisen sohvan hinku tulee, niin ompelen siitä seuraavat tyynynpäälliset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti