SIVUT

7/11/2017

Huopatohvelit, joista tulee mieleen tiikerijäätelö






Innostuin kaksi vuotta sitten Taito Helskyn märkähuovutuskurssin aikana hamstraamaan epämääräisen värivalikoiman huovutusvilloja. Kotona vallitsevan tila-ahtauden seurauksena kuljetin villat jo vuosi sitten Nuuksion mökille varastoon ja siellä ne ovat levänneet kahdessa muovisäkissä vailla tekijäänsä. Ajan puute ja taidottomuuden tunne ovat estäneet minua tarttumasta villoihin sitten syksyn 2015, vaikka tuolloin vannoin "huovutus on minun juttuni" nimiin. 

Lestien puute on ollut kolmas innostustani latistava tekijä ja nämä "tiikerijäätelötohvelit" omaan jalkaani jälleen huovutettuani, kaipaan lestejä entistä enemmän. Huovutusergonomia on tossuja omaan jalkaan huovuttaessa aivan kammottava ja työasennon huonous tuntuu vuorokausi tossujen valmistumisen jälkeen koko kehossa. 




Villat esiin kaivettuani jouduin muistin virkistämiseksi turvautumaan omiin ohjeisiini ks. Liljan Lumo, Helsky: märkähuovutetut saumalliset harmaat tossut


Etenin tossujen valmistuksen suhteen omaa ohjettani seuraten sillä erotuksella, että tein pohja- ja päälikappaleista paksummat. Halusin tohveleista todella napakat ja paksut huopikkaat ja kaksi vuotta sitten tekemäni "viiden villakerroksen tossut" olivat tähän tavoitteeseen aivan liian ohuet.










Kahdeksan villakerrosta paksut "levyt" olivat hankalat huovuotettavat. Ohensin reunoja aivan liian vähän ja sen seurauksena molempien tossujen kohdalla villalevyt luiskahtivat toistensa päältä ja saumat jäivät repsottamaan avonaisina. 

Onneksi olin kohdannut vastaavan ongelman syksyllä 2015 ja sain avonaiset saumat korjattua neulaamalla niiden väliin uutta villaa. Paikkaneulauksen jälkeen jatkoin märkähuovutusta ja onnistuin loihtimaan saumattomat tohvelit. 







Nyt kolmet märkähuovutetut tohvelit tehtyäni totean, etten edelleenkään tunne tahi hallitse villan luonnetta. Sillä on minun käsissäni edelleen aivan oma tahtonsa. 

Pahimman epätoivon hetkellä, repsottavat saumat kiinni neulattuani, jalassani roikkui vähintäänkin koko 54 oleva villasäkki, jota olin jo tarjota puolisoni jalkaan sovitettavaksi. Tuntui ettei jättimäinen säkki huovu ikinä oman jalkani kokoiseksi ja juurikin tämän tunteen hetkellä villa kutistui käsieni alla kolmasosan. Yllättyneenä tapahtuneesta vedin tarjousajatukseni takaisin ja lopputuloksena sain itselleni oivat mökkitohvelit.  





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti