Viikonlopun teemanamme oli nunohuovutuksen perusteiden opettelu.
Ajatuksenani oli alunperin tehdä jotakin jouluista ja punaista, mahdollisesti joululiina, mutta toisin kävi. En raskauteni loppuväsymyksen vuoksi jaksanut osallistua perjantain opetukseen ja lauantaina paikalle saavuttuani jäljellä oli enää vain rajattu materiaalivalikoima käytettävissä. Tuijotin hetken valtaosaltaan sinisiä merinovillavyyhtejä sekä muutamia lilan ja vaaleanpunaisen sävyjä samalla inspiraatiota etsien. Tarjolla olevat sinisen sävyt toivat mieleeni orvokit ja tuon ajatuksen löydettyäni ryhdyin työhön. Huivi ei väreiltään ja ulkonäöltään vastaa yhtään sitä mitä itse pukisin päälleni mutta sen sijaan kukat ja niiden näköisyyden etsiminen eri materiaaleilla innostivat minut työhön. En ollut eläissäni tehnyt orvokkeja millään tekniikalla, mutta villojen sommittelu silkkisifonkihuiville olikin yllättävän helppoa ja itsensä haastaminen näköisyyden löytämiseksi innostavaa!
Orvokkihuivi; nunohuovutuksen työvaiheet
Rakensin orvokit Pirkanmaan Kotityö Oyn huovutushahtuva merinovillalla Tetridesignista hankitun vaaleansinisen silkkisifonkihuivin päälle hahtuvat kerrallaan ja täytin lopulta orvokkien väliin jäävät tilat raikkaan vihreällä hyvin vapaamuotoisesti asetelluilla villasäikeillä. Ensimmäisen huivin tekemisen haaste monen haasteen joukossa oli se, ettei minulla ollut käsitystä miten täyteen huivi tulisi villalla täyttää. Etenkin orvokkien "välitilojen" täyttäminen tuntui vaikealta, jottei huivin ulkonäkö jäisi liian vajaaksi tai huopuisi liian tukkoiseksi.
Villojen asettelun jälkeen huivi nostettiin riittävän suuren kuplamuovin päälle ja huivin kostutus aloitettiin kuumalla marsalasaippualiuoksella. Huivin toisesta päästä kuplamuovi käännettiin kaksinkerroin huivin päälle ja huivi käärittiin tiukasti puutukin ympärille. Puutukki-kuplamuovi-huivi -pötkön päälle käärittiin vielä riittäävän suuri pyyhe ja huovutus aloitettiin kyynärvarsien voimin pöydän muovialustaa vasten. Huovutusrullausta jatkettiin noin 15 min, jonka jälkeen rulla avattiin ja huopuminen tarkastettiin. Lisäsin joihinkin kohtiin muutaman hantuvavillasäikeen ja jatkoin huovuttamista edelleen toiset 10-15 min siten että huivi rullattiin tukin päälle vastakkaisesta suunnasta tasaisemmen huopumistuloksen saamiseksi.
Koska halusin huivin ulkonäön jäävän vähemmän huopuneen näköiseksi orvokkien "herkkyyden" säilyttämiseksi en jatkanut huovusta tämän enenmpää, vaan siirsin huivin pois tukilta ja huuhtelin saippuaveden pois kylmällä juoksevalla vedellä.
Lopputulos oli itsenikin yllättävä: huivi on hyvin kaunis ja yksityiskohtainen kahden eri materiaalin yhdistelmä, jossa huovutustulos tulee esiin herkempänä kuin tähän astinen kokemukseni märkähuovutuksesta pelkällä villalla olisi antanut olettaa. Tokikin lopputulokseen vaikuttaa tekijän taitavuus kaikissa tekniikoissa. Viikonlopun työn tuloksena opin että nunohuovutuksella voi saada aikaan hyvin kauniita yksityiskohtaisia teoksia, tekniikka itsessään on hyvin helppo ja antaa rajattomat mahdollisuudet luovuudelle.
Aivan ihana tämä huovutustyö...
VastaaPoista