Kesän 2019 toinen indigo värjäys fruktoosikyypillä

Indigovärjäyksestä kesäkuun 2019 alussa Sirinä Designin kurssilla innostuneena ostin kurssin päättyessä Ritulta 10g indigoa ja pienen pussillisen sammutettua kalkkia. Ajatuksenani oli testata indigovärjäystä fruktoosikyypillä saman kesän aikana, ennen kuin kurssin opit olisivat haihtuneet mielestäni.

Lomani alettua heinäkuun puolivälissä toteutin suunnitelmani ja seuraamalla indigokurssin (linkki: Indigovärjäys fruktoosikyypillä) ohjeita onnistuin valmistamaan itselleni värjäysliemen. 

Indigokyypin aikaansaaminen vaati kurssia enemmän kärsivällisyyttä ja vei pitkälti toista tuntia, ennen kuin liemen pinnalla alkoi näkyä yhtään minkäänlaista hopeanhohtoista kimalletta. 

En toista kussin ohjeita tai värjäyksen vaiheita tässä blokikirjoituksessa, sillä minulla ei sinänsä ole itse värjäysprosessiin toisen kerran jälkeen mitään lisättävää. Linkki kirjoitukseen, missä kerron värjäyksestä tarkemmin ja viittaan muihin aihetta käsitteleviin sivustoihin on esitetty yllä.

Kaiken kaikkiaan kyypin valmistus ei tällä toisella kerralla onnistunut yhtä hyvin kuin ensimmäisellä. Mitään selvää syytä en siihen osannut, enkä osaa määritellä. Onnistuin värjäämään kyllä useamman 100 g merino-nylon fingering vahvuista villasekoitelankaa, mutta vain ensimmäiset 200 g sain tumman sinisiksi. Odotukseni 10 g:n värjäysmäärän suuruuteen perutui määrään, jonka olimme saaneet värjättyä alkukesän kurssilla. 

Kyyppini oli useaan otteeseen myös henkitoreissaan värjäyksen aikana, pH ei pysynyt riittävän emäksisenä ja jouduin herättelemään sitä moneen otteeseen ensimmäisenkin värjäyspäivän aikana. Kastoja tein vyyhteihini useita, mutta määriä en tullut laittaneeksi muistiin.

pH heittelyn ohella värjäykseni ongelmaksi muodostui padan pohjalta puuttuva ritilä. 20 L:n kattilani ei lopulta ollut riittävän syvä ja pohjalle valunut sammutettu kalkki sekä liukenemattomaan muotoon jäänyt indigo väriaine muodostivat sinne tahnan, jonka pH luonnollisesti oli aivan liian korkea villalangalle. Muutama vyyhti lepäsi tämän tahnan päällä liian kauan ja kaksi vyyhtiä värjäämiäni lankoja paloin paikoittain rikki. Tämä oli hyvä oppi käytännössä siitä, minkä tiesin jo teoriassa. Tulevaa kesää ja värjäyksiä ajatellen minun pitäisi löytää isompi kattila sekä sen pohjalle ritilä, joka erottaa emäksisen tahnan värjättävästä materiaalista. 

Sain indigokyypin heräteltyä henkiin ilman indigovärin lisäystä vielä seuraavana päivänä, mutta kilosta värjättyä lankaa nämä toisen päivän 300 g jäivät melko haileiksi väriltään. Niiden väri oli pikemminkin haalean vihertävän sininen (kuva ei aivan näytä totuutta) ja jätinkin ne lopulta vyyhdeille odottamaan kesää 2020 jatkovärjäyksineen.

Tämä viimeinen kuva ei niinkään sitten enää liity vain indigovärjäykseen, vaan kaikkiin niihin vyyhteihin ja väreihin, joita olin tullut värjänneeksi ennen indigoa. Sittemmin värjäilyni jatkui vielä hevonhierakalla. Kuva itsessään on vain niin mieltäpiristävä, että halusin liittää sen muistoksi tämän kirjoituksen loppuun. Tuolla otettujen kuvien arkistossa julkaisemattomana se ei juuri iloa tuo.

Indigovärjäys fruktoosikyypillä

Ilmoittauduin jo helmikuussa, heti mainoksen sähköpostiini saatuani, Sirinä Designin indigovärjäyskurssille, jossa värjäys toteutettiin fruktoosikyyppiä hyödyntäen. Kurssi järjestettiin Tuija Timosen opetuksessa Tarvossa Sirinä Designin tiloissa Ritu Kokkosen kurssikeskuksessa. Kauniin aurinkoinen viikonloppu kesäkuuna alussa oli innostusta herättävä ja kauniita lankoja tuottava kokemus, jonka yritän tässä nyt yhteenvetää tulevia värjäyksiänikin ajatellen.

Viikonlopun kaksi kurssipäivää jakautuivat siten, että kurssin aloituspäivänä, lauantaina, valmistimme fruktoosikyypin Indigofera tinctoriaa eli indigojauhetta käyttäen. Sunnuntaina tarkoitus oli valmistaa vastaava kyyppi morsingon lehdistä. Sunnuntain värjäys ei ikävä kyllä lopulta onnistunut, syystä että morsingon lehdet olivat menettäneet vedessä liotessaan värinsä. Tästä en mieltäni pahoittanut vaan iloitsin indigofera tinctoria kyypin uudelleen herättelyn tuomasta värjäysmahdollisuudesta kaikkine mukaan ottamineni lankavaroineni.

Suosittelen ehdottomasti indigovärjäyksestä kiinnostuneille seuraamaan Sirinä Designin kurssisivuja ja ilmoittautumaan, kun kurssi seuraavan kerran järjestetään.

Kuvassa esitetyn Indigokyypin valmistusresepti oli Leena Riihelältä lainattu ja hänen neuvonsa resepteineen löytyvät hänen blogistaan Riihivilla:n verkkosivuilta. Reseptejä löytyy blogista useita ja me noudatimme seuraavaa:

5 L vettä

20 g indigoa sekoitettuna melkein kiehuvaan veteen tahnaksi

40 g sammutettua kalkkia eli kalsiumhydroksidia (rakennushienokalkkia)

60 g hedelmäsokeria

0,5 dl kertaalleen käytettyä krappia

Värjäyksessä noudatettiin ns. 1:2:3 sääntöä eli indigon määrä:kalsiumhydroksidin määrä: fruktoosin määrä = 1:2:3

Aineiden roolit värjäyksessä ovat seuraavat:

1) Indigo = väriaine

2) Kalsiumhydroksidi = emäs

3) Fruktoosi = pelkistin

4) kertaalleen käytetty krappi = oletettavasti katalysaattori

Kyypin valmistus ja värjäysohje:

Sekoita kalkki veteen ja lisää sitten indigotahna, hedelmäsokeri ja krappi. Nosta liemen lämpötila 60 C-asteiseksi ja sekoita varovasti.  Turhaa ja voimakasta sekoittelua tulee välttää!

Kun liemi on muuttunut keltaiseksi ja sen pinnalle tulee kuparihohdetta sekä sinisiä kuplia, liemi on valmis. 

Käytännössä tämä vaihe siis tarkoitti sitä että veteen liukenematon indigo oli saatettu liukoiseen muotoon ja se oli valmis käytettäväksi värjäyksessä.

Riihivillan ohjeen mukaan kys. vaihe veisi noin 15 min, vaan meillä tämä vaihe kesti käytännössä noin yhden tunnin ja jouduimme lisäämään liemen pinnalle reilun yhden tl fruktoosia.

Samaan aikaan kyypin valmistuksen kanssa lämmitimme  toisessa suuremmassa astiassa 15 l vettä 60 C-asteen lämpötilaan ja lisäsimme siihen 1 tl Ca(OH)2 sekä veitsenkärjellisen fruktoosia. Kalsiumhydroksidilisäyksen jälkeen liuoksen pH mitattiin ja koska se oli vain 9, liuoksen joukkoon lisättiin vielä toinen t-lusikallinen Ca(OH)2.

Kun vesiliuoksen pH oli saatu vahvan emäksiseksi eli pH 11:sta, valmis kyyppi siirrettiin veden joukkoon mahdollisimman vähän kyyppiä hapettaen. Käytännössä tämä tapahtui siten että kattila, johon kyyppi oli valmistettu upotettiin hitaasti vesiliuokseen. 

Indigokyyppiä ei saa kaataa emäksiseen vesiliuokseen, sillä tällöin se hapettuu ja tuhoutuu.

Värjäys:

Etukäteen kastellu langat ja kangaskappaleet upotettiin liemeen ja niiden annettiin värjäytyä 0,5 h, minkä jälkeen ne nostettiin pois.

Liemestä nostettaessa liuokoisessa muodossa oleva indigo l leukoindigo on väriltään vihreää. Ilman hapen vaikutuksesta se edelleen hapettuu ja saostuu takaisin veteen liukenemattomaksi indigoksi ja väri muuttuu vihreästä siniseksi.

Värjäys toistettiin 15-30 min ilmauksen jälkeen siten että seuraavat kastot olivat 3-5 min mittaisia.

Pienen affiniteetin vuoksi, indigosta jää lähes puolet värjäysliemeen ja siksi kastoja kannattaa olla useita. Tämä tuo värjättävälle materiaalille värinkestoa.
Lämpötilaa ja liuoksen pH:ta seurattiin koko värjäyksen ajan. Lämpötila ei saanut nousta yli 60C-asteen eikä se saanut laskea alle 40 C-asteen. pH puolestaan pysyi hyvin vahvasti emäksisenä ensimmäisen säädön jälkeen. Tärkeää oli myös muistaa, että värjättävää materiaalia padasta nostettaessa ja siitä valuvaa värilientä ei valuteltu kattilaan. Materiaali tuli nostaa siten, että valuvan värin mukana kattilaan siirtyisi mahdollisimman vähän happea kyyppiä tuhoamaan.

Lauantaina aloitettujen lankojen kastoja jatkettiin sunnuntaina uudelleen elvytetyllä kyypillä.  

Kyypin elvytys:

1) Tarkistettiin pH ja lisättiin Ca(OH)2 kunnes pH oli 11 (käytännössä 1/2 määrä edellisen päivän määrästä)

2) Lämmitettiin liemi 50 C-asteeseen ja lisättiin fruktoosia (käytännössä 1/2 edellisen päivän määrästä)

3) todettiin kyyppi elvytetyksi kun liuos oli väriltään keltaista ja sen pinnalla näkyi jälleen kuparihohdetta ja sinisiä kuplia.

Kun kyyppi oli jälleen elvytetty, huolehdimme lämpötilasta ja pHsta edellisen päivän tavoin koko värjäyksen ajan.

Värjätyn materiaalin jälkikäsittely:

Vahvasti emäksiset langat huuhdeltiin etikkahappovedellä värjäyksen päätteeksi ja ylimääräinen väri huuhdeltiin vedellä. Kotiin päästyäni pesin vielä kaikki vyyhdit pesukoneessa villapesuohjelmalla. Pesun suoritin sukkahousuissa, eli vyyhdit olivat yksittäin sukkahousuissa ja säilyivät siellä sotkeutumatta ja huopumatta koko villapesuohjelman ajan.

Indigo osoittautui hyvin riittoisaksi väriaineeksi. Yhteenlaskettua grammamäärää en tullut laittaneeksi muistiin, vaan sain itse värjättyä yhteensä noin 600g materiaalia ja kolmen hengen ryhmästämme myös toiset vähintään saman verran. Värjätyn materiaalin määrä oli suuri, sillä lähtökohtaisesti Indigojauhetta punnittiin 280g kuivamateriaalia varten.

Värjäämäni langat:

300 g Silmu&Solmu verkkokaupasta tilaamaani fingering vahvuista - merino-nylon villasekoitelankaa 75/25

120 g Norjalaista karstavillalankaa, värjäykseen tarkoitettua, Lankava Oy

Drops Baby merinoa noin 140g

Ai niin ja mikä se kyyppi on?

Kyyppiväri, tässä Indigo, on liukenematon väriaine, joka värjäystä varten pelkistetään emäkseen liukenevaksi leukoyhdisteeksi. Leukomuodossa oleva indigo saostuu siis värjättävän materiaalin pinnalle ja jää kiinni materiaalin kuituun. Se ei muodosta värjättävän materiaalin kanssa kemiallista sidosta ja kuluukin käytössä sekä pesuissa vähitellen pois. Irtoaminen on kuitenkin hidasta ja olemmekin esim. farkkujen myötä oppineet tuntemaan kuluneen tai tarkoituksella kulutetun indigon kauneuden.