Kaksi "Orelmaa" talven juhliin tai kesän rientoihin

Kiirettä pitää joululahjarintamalla ja minulta taitaa aika loppua ennenkuin kaikki suunnitelemani vaatteet ovat valmiina. Osa lahjan saajista saanee sitten kirjekuoressa "lahjakortteja", jotka lupaavat saajalleen ompelemani vaatteen. Ja oikeastaan tällainen ratkaisu onkin parempi, sillä näin saan sovitettua vaatteen kantajalleen sopivaksi.

Nämä kaksi Mekkotehdas -kirjan Orelma -mekkoa syntyivät eilen. Mekkojen kaula-aukot tuottivat hankaluuksia, mutta onneksi minulla on Tomas, joka jälleen suostui mallikseni. Hänen avullaan sain kaula-aukot sovitettua riittävän suuriksi pukemista ajatellen ja toisaalta taas riittävän pieniksi mekon päällä pysymisen kannalta. Mekot ovat malliltaan sellaisia, että vähänkin liian isolla kaula-aukolla ne holahtaisivat kantajansa olkapäistä alas nilkkoihin.

"Juhla" niminen jerseykangas on Noshin viime kevään mallistosta ja ompelin siitä jo aikaisemmin yhdelle kummitytöistäni syntymäpäivälahjan. Tuo mekko on vielä kuvaamatta, sillä en ole joulutohinoitten keskellä ehtinyt järjestää Eevan kanssa kuvaustuokiota. 

Muokkasin Orelma -kaavaa kaula-aukon osalta myös niin että jätin pääntien poimutukset tekemättä poimutuslangoin ja ompelin pääntiehen valkoisen resorin. Resorikujan sisään pujotin edelleen kuminauhan, joka samalla muotoili kaula-aukon sopivaksi. Tämä pitkälti siksi, että minulle ei ollut kaapissani muuta joustavaan jersey -kankaaseen sopivaa päärmekangasta. Taskunsuiden reuna on myös huoliteltu vastaavasti.

Kokonsa puolesta nuo mekot tuntuvat melko suurilta. Toisaalta, saavathan ne sitä ollakin. Menevät käyttäjillään pidempään: ensin mekkoina ja myöhemmin vaikka kellohelmaisina tunikoina. Pienempi mekko jäin yksitaskuiseksi kankaan loputtua. Jouduin myös ompelemaan samaisen mekon takakappaleen keskisaumallisena. Pääasia kuitenkin että sain koko kankaan käytettyä hyödyllisesti. Kahdesta metristä kangasta syntyi näin kolme mekkoa: yksi aikuisten kokoa 38 sekä kaksi lasten mekkoa kooltaan 86/92 cm ja 98/104 cm.

"Lumihiutale" -mekko

Olen nyt ommellut yhteensä neljä mekkoa Pikku Piltin "Ruska"-mekon kaavalla ja taistelen saman asian kanssa: kauluksen. Kahdessa ensimmäisessä mekossa kangasvalinnat ilmeisesti sopivat kaavaan, sillä kaulus laskostui melko kauniisti, mutta kahden viimeksi ompelemani kanssa saan harmaita hiuksia. Aikuisten mekon (vielä kuvaamatta) kaulus tönköttää omaan makuuni liian pystyssä ja ohjeen mukainen reunakuminauha pahentaa asiaa entisestään. Kaulus on pakko korjata ja otan mekon uudelleen työn alle kunhan olen voittanut aloituskitkan purkutyötä kohtaan. Täytyy myös toivoa että tuo Marimekon Ystävämyynnistä ostamani trikookangas antaisi hieman periksi käytössä, muuten mekko jää kyllä lojumaan käyttämättömänä kaappiin.

Tähän nyt esittelemääni, vastaavasta kankaasta ompelemaani, lastenmekon kaulukseen päätin olla laittamatta koko kuminauhaa. Tomas toimi Lumihiutaleeksi nimeämäni mekon ompeluvaiheen sovittajana (IHME kyllä) ja kaulus toimii selvästi paremmin ilman kuminauhaa, vaikkakin se omaan silmääni on edelleen hieman "tönkkö".

Mekon helmaan ompelin yhden äitini liinavaatekaapin uumenista löytämistäni vanhoista pitsiliinoista. Jos en ihan väärin muista, niin liina oli mummillani kynttilänjalkojen alusliinana aina joulun alla. Täytyypä yrittää muistaa kysyä äidiltäni mistä valkoiset pienet pitsiliinat olivat peruja. Mekkoon ommeltuna yksi niistä nyt ainakin sai uuden elämän unohduksen sijaan.

"Piparkakkukukka" -avaimenperät

Aloitin toissa kesänä huopapallojen pyörittelyn mökkisaunassa Tomaksen päiväunien aikaan ja luulin jatkavani hyvin alkuvaiheessa kesken jäänyttä työtäni myöhemmin. Toisin kävi, intoa ei sen koommin ole työhön löytynyt. 

Pallojen tekeminen puhtaasti käsien välissä pyöritelemällä oli työlästä ja sain pyörittelyllä ihon käsistäni rikki. Työlläni ei myöskään ollut mitään päämäärää. En tiennyt mitä olisin näistä pienistä "lihapullista", kuten lapset niitä kutsuivat, tehnyt ja siksi koko projekti jäikin kesken. 

Jälkeenpäin huovutuksen saloihin hieman kurkistaneena olen antanut itseni ymmärtää että pallojen huovuttaminen pesukoneessa sukkahousujen avulla tai jopa käsin huovutusneulaa apuna käyttäen olisi jokseenkin helpompaa ja nopeampaa. Näitä 17 palloa mökkisaunassa pyöriteltyäni annan kyllä arvoa niille Nepalissa käsin tehdyille huopamatoille, joiden hinta hipoo taivaita. Ja syystäkin hipoo, vaikkakin epäilen ettei matoista maksettu raha missään tapauksessa tavoita tekijöitä siinä määrin kuin pitäisi.

Näin joulun alla pukinkonttiin on keksittävä lahjoja ja sinnepä nämä palloista vuodenmittaisen "ideahautomon" jälkeen tekemäni avaimenperät joutavat. Kauniita niistä tuli! Huovutusvillaa riittää vielä pari pussillista seuraaviin projekteihin. Nämä villat olivat Novitan huovutusvilloja, jotka olin tullut jonkinlaisessa huovutushuumassa ostaneeksi vuosia sitten Novitan tuodessa sellaiset markkinoille huovutusneulan ja tyynyn kera.

Pallojen yhteenneulaamiseen käytin 15-säikeistä kalalankaa, jotta se kestäisi riittävän hyvin käytössä ja puupallot olivat ylijäämiä edellisistä töistäni. Metallirenkaat on kierrätetty vanhoista hajonneista avaimenperistä.