Kukkatarha -mekot

Kevään merkit ovat näkyvillä monella tavalla ja yksi omista kevään merkeistäni on kummilasteni syntymäpäiväkimaran alku. Viisi kummilastani ovat syntyneet perättäisinä kuukausina ja ensimmäisen juhlia vietetään ensi viikonloppuna. Viikonlopun lahjapakettiin kääräisen tämän Verson Puodin Kukkatarha -kankaasta ompelemani mekon.

Kaavan mekkoon sain viime viikolla saapuneesta Suuri Käsityö -lehden nrosta 3/2017. 

Kukkatarha -luomutrikoo on ollut kaapissani viime kesästä saakka odottamassa sopivaa käyttökohdetta ja nyt päätin käyttää 1,5 metrin palan kahteen mekkoon. Lehden ohjeen mukaan kangasmenekki 98/104 cm kokoiseen mekkoon olisi ollut metrin verran, mutta sain jälleen pihisteltyä ja 1,5 m pala riitti kahteen mekkoon, joista toinen on kokoa 74/80 cm. 

Mekko on malliltaan melko leveä, kuten kuvista näkyy. Liljan vaatekoko on tällä hetkellä 80 cm, mutta tämän mekon kohdalla saamme vielä odotella jonkin aikaa: niin reilu se vielä on tytön päällä. 

Mekon ompeluohje oli mielestäni kovin hankalasti esitetty ja noudatinkin ompelussa omaa hyväksi totuttua järjestystäni. 

Muuntelin kaavaa hihojen osalta, sillä ne olivat erityisen leveät ja koin leveiden hihansuiden olevan jopa este lapsen leikille. Tästä johtuen kavensin hihoja ranteista 2cm ja edelleen puoli cm kavennukseen lisäten, noin 2,5 cm:n välein, kohti kainaloa kuljettaessa. Lisäksi jätin pääntien ja etureunojen -kaitaleet sekä hihansuiden kaitaleet leikkaamatta mekkokankaasta ja korvasin ne Noshilta aikanaan tilaamallani sinapinkeltaisella resorilla. 

Mekon "kietaisu" etukappaleet päätin lopulta ommella pääntien pääli-etukappaleen etureunan kaitaletta seuraten ala-etukappaleeseen. Kaavassa ei näin ohjeistettu, mutta päädyin tähän syystä etten halua mekon jo valmiiksi suuren kaula-aukon löpsöttävän auki. Liljan tapauksessa luulen että mekko olisi ilman kaula-aukon kietaisuosan kiinni ompelua tippunut hartioista läpi: niin leveä mekko nimittäin on. 

Mallini kärsivällisyys ei kuvattaessa ollut parhaimmillaan ja jouduinkin noutamaan kuvausrekvisiitaksi jälleen aikaisemmista kuvista tutun Papun. Sen ja aikanaan Nepalista tuodun lattialampun varjostimen kanssa tyttö jaksoi leikkiä tovin. Aika vauhdikasta menoa ja onneksi vältyimme sohvalta putoamisilta.