Tässä minun touhussani ei ole mitään järkeä: ompelen varastoon Liljalle mekkoja neljän vuoden päähän. Tässä touhussa ei ole järkeä etenkään siksi, että me emme tahdo mahtua asuntoomme muutenkaan, saati sitten näiden minun kasvavien varastojeni myötä. Mutta koska jokaisella on harrastuksensa, en aio potea tästä huonoa omatuntoa.
Rakastan näiden mekkojen tekemistä ja koska Lilja ei missään nimessä tarvitse montaa vaatekappaletta per kokoluokka, on minun siirryttävä suurempiin kokoihin. Suuremmasta koosta esimerkkinä nyt sitten tämä Verson Puodin Paratiisi Maija -luomutrikoosta ompelemani mekko kokoa 110/116 cm. Täytyy todella toivoa että tyttäreni kelpuuttaa näitä mekkoja päällensä siinä vaiheessa kun niiden aika oikeasti on, tai sitten minun täytyy vain ryhtyä toteuttamaan suunnittelemaan pop up -kotimyyntiä ystäville ja tuttaville.
Ostin kankaan vuoden alussa kankaiden yö -myynnistä ja koska minulla on paha tapa tilata kankaita vailla suunnitelmaa itse vaatteesta, tulen usein ostaneeksi niitä joko 1m tai 2m mittaisen pätkän. Ajatteluni kulkee seuraavaa latua: 1m silloin kun kangas on selvästi lasten vaatteeksi sopivaa ja 2m silloin kun ajattelen tekeväni siitä jotain itselleni. Tätä kangasta oli siis kaapissani 1 metrin pala ja mekon kokokon määräytyi sen mukaan: hukkapaloja kun en kaappiini halunnut pyörimään.
Aivan ihana!
VastaaPoistaSun täytyy hankkia lisää vaatetettavia lapsia tai sitten tosiaan järjestää joku pop up- myyntipöytä jonnekin =D Ei kaikessa tekemisessä tarvitse järkeä ollakkaan, kunhan se tuo onnea ja iloisen mielen!
Kiitos! Niin ja aivan, tämä käsityömania on voimaannuttavan ihanaa luovutta ja tuotteliaisuutta! Enkä tietenkään ole ainoa lajissani. Meitä tuntuu olevan aika monia, mikä on valtavan kivaa. Juttua ja naurua riittää aina kun vertaisensa löytää. Juttelin juuri viikko sitten yhden sielunsisaren kanssa, joka oli hurahtanut ostamaan Kalevalapeittoprojektiin kolmet eriväriset lankapaketit :) :)
Poista