Kalastus- ja mökkipäiväkirja isälleni

Toinen käsityökouluni kirjasidontaviikonloppu sujui lähtökohtaisesti yhtä tuskaisissa merkeissä kuin ensimmäinen. Materiaalien hankita työtä varten oli osoittautunut hankalaksi. Olin yrittänyt usean viikon ajan etsiä ei virka-aikaan auki olevista liikkeistä kuten Hobby Pointista ja Sinellistä papereita sekä kluuttia onnistumatta siinä. Kluuttia ei ollut tarjolla missään ja paperit olivat joko niin kalliita, etten raaskinut hankkia niitä tai kooltaan sopimattomia. Ajatuksenani oli tehdä A4 kokoinen muistikirja ja jostain kumman syystä A3 kokoista paperia oli hyvin hankala löytää. A4 -kokoa oli kyllä runsaasti tarjolla, kuin myös pienempiä kokoja. Googlaamalla en myöskään ollut onnistunut löytämään yhtään verkkokauppaa, joka myisi kirjasidontaan tarvittavia välineitä ja tarvikkeita. 

No, lopulta kävi ilmi että huonosti olin hakuni tehnyt. Viikonlopun kurssin vaihduttua lauantaiksi, kurssikaverini toi tietoa Tampereen käsityömessukäynniltään verkkokaupasta, jota aion hyödyntää tulevissa projekteissani. Pikkusitomo Kirjanen Hämeenlinnassa näyttää myyvän kaikkea mahdollista kirjasidontaan tarvittavaa.

Paperit tulin lopulta ostaneeksi Hobby pointista. A3 kokoista Fabriano scetsh paperia, 90 g/m2. Piirustukseen sopiva paperi valikoitui syystä, että ajatuksenani oli tehdä kalastusmuistikirja isälleni mökkikäyttöön ja hänellä on tapana myös piirtää muistikirjoihinsa. Skets -paperin ongelmaksi osoittautui kirjaa tehdessä väärä kuitusuunta, josta päätin lopulta olla välittämättä. Jos kirjan sivut tulevat tulevaisuudessa kipristymään, niin kirpristyköön. Niin hankala oli materiaalinhankintaprosessi.

A4 kokoisen kirjan sitomiseen alusta saakka menikin sitten koko perjantai ilta ja lauantai päivä. Kluuttikankaan sain onneksi opettajamme materiaalivarastoista ja kannen päällystykseen käytin puolisoni 12 -vuotta sitten Nepalista tuomaa loktapaperia. 

Nepalilainen käsintehty loktapaperi on lukemani mukaan lujaa ja se kestää hyvin kosteutta, hyönteisiä ja hometta. Epäilin kuitenkin paparin kestävyyttä liimauksessa (liima levitetään koko kansipaperin alueelle) ja päädyin vahvistamaan paperin kankaisella tukikankaalla, jonka silitin kiinni paperiin. Vahvistus osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä loktapaperi oli tämän jälkeen helppo käsitellä ja se sieti hyvin suurehkoa liimamäärää. 

Kääräisin kirjan valmistuttuaan joulupaperiin ja annoin aattona isälleni lahjaksi. Lahjan saaja tuntui olevan tyytyväinen lahjaansa. Hyvä niin!

Kirjasidonta - tuskailua ja ihastusta

 

 

 

Suhtauduin käsityökouluni kahteen kirjansidontaviikonloppuun lähtökohtaisesti jokseenkin väsynein tunnelmin. Neljännen syyslukukauden alettua olen tuntenut usein motivaation puutetta kouluni loppuun suoritusta kohtaan. Tiedän että tunne johtuu lähinnä kahdesta syystä: aikani ei millään tällä hetkellä tahdo riittää perheen ja päivätyön ohella käsitöiden tekemiseen ja siksipä toisaalta haluaisin keskittää kaikki ne pienet käsityölle vapaat hetket töihin, joiden tekemistä kaipaan. Kirjasidonta ei lähtökohtaisesti kuulunut syksyn ajatuksissani niihin toivottuihin töihin.

 

Muistoni 16 vuoden takaisesta kirjasidonnan kurssista ei ollut jättänyt minuun kaipuuta kys. käsityötaidemuotoa kohtaan ja ideat syksyn kahden viikonlopun varalle olivat vähissä. Näissä tunnelmissa aloittamani sidontatyö osoittautui kuitenkin jälleen ennakkoasenteiden vastaiseksi. Kuten muutaman kerran aikaisemminkin, oppi ohjasi innostukseen!

 

 

 

 

Itse sidottu kirja on kuin koru: kaunis ja herkkä. Sen tekemiseen menee kaikkine vaiheineen yllättävän paljon aikaa ja työn valmistuttua ajatus siitä luopumisesta on jopa vähän tuskallinen. Kysymykset "kenelle kirjan raasikisi antaa?", "kuka kirjaa arvostaisi?" ja "kuka on tämän kirjan arvoinen?" pyörivät mielessäni. 

 

Vaadittuun tarkkuuteen, vaivaan ja aikaan suhteutettuna kirjalla ei ole mielestäni edes arvoa. Arvoa siis siten, että sen voisi hinnoitella. Lahja-arvoa ja käyttöarvoa kyllä, vaan rahallista ei, sillä en usko että kukaan on tänä päivänä valmis maksamaan käsinsidotusta kirjasta sen työmäärään ja materiaalikustannukseen suhteutettua hintaa.

 

Näistä ajatuksista nousi myös esiin ajatus siitä, että olenko tekemisissä katoavan käsityötaidon parissa? Harvaan asiaan tarvitaan enää nykyisin kirjaa. Valokuvia ei enää teetetä paperisiksi kuten ennen, töissä muistiinpanot hoituvat One note -sovelluksen avulla, ruokaohjeita ei tule enää kerättyä lehdistä ja liimattua itsensä näköisen keittokirjan sivuille. Lista on loputon. Muistikirjoja sentään joku kirjoittaa, vaan en minä. Suunnittelen usein kirjoittavani, mutta kyllä jää kirjoittamatta tässä elämän härdellissä.

 

 

 

Opettajamme ohjein aloitin ensimmäisen viikonlopun sitomalla kaksi pientä kirjaa. Tarkoitus oli saada kirjat valmiiksi viikonlopun aikana, jotta voisimme sitten seuraavalla tapaamiskerralla keskittyä mahdollisesti suurempiin töihin.

 

Näine lähtökohtine sidoin sitten perjantai illan ja lauantai päivän aikana kaksi A6 -kokoista kirjaa. Toisen kirjoista jätin tietoisesti raakileeksi, eli en viimeistellyt sen kansia. Halusin jättää kirjan työversioksi, jotta se toimisi opettajanani mahdollisten tulevien projektien kohdalla. Uusia tekniikoita opetellessa unohdus on suuri ja uudelleen aloitus vaatii aina muistuttajansa.

 

Kaikkia tekemisen vaiheita en tainnut tulla dokumentoineeksi, mutta sen verran kuitenkin, että seuraavista kuvista käy ilmi miten käsinsidottu kirja rakentuu.

 

Valmiin pienen kirjasen pidän muistona. Se olkoon koru, jota ihailen. Itse käyttötarkoitusta en ole sille vielä löytänyt, vaan ehkä sekin päivä koittaa.

 

 

 

 



 

 

Saana ja Olli sisustustyyny vol 2.

Tässä toinen viime kesänä neulomistani Saana ja Olli taiteilijapariskunnan suunnittelemista sisustustyynyistä. Malli on jälleen lehdestä Novita Talvi 4/2015 ja malli nro 26, tosin pienin tekijävapauksin toteutettuna. 

Halusin neuloa tyynyt pyöröpuikolla ympyränä ja sen vuoksi muokkasin mallin alareunaa. Alkuperäisen mallin kuviot olivat niin etäällä toisistaan, että turhauduin lankahävikkiin ja päätin muuttaa kuviota.

Värit eivät myöskään noudata mallia orjallisesti, sillä korvasin vaaleanpunaisen värin okrankeltaisella langalla ja lankana käytin myös tässä tyynyssä Alafoss Lettlopi -lankaa. 

Yläkuvan makramee ei ole itseni tekemä, vaan kuvausrekvisiittaa. Vastaavan makramee -seinätekstiili tarvikepaketin voi tilata halutessaan Taito shopin verkkokaupasta.

Jämälangoista virkattu joulukuusenalusmatto

Nyt kun tuo kuusi on kannettu ulos talosta ja joulu on meidän perheessä virallisesti ohi, voinkin ryhtyä muistelemaan sitä.

Vietimme joulun tänä vuonna kotona ja päädyin työllistämään itseni joulukuusenalusmaton virkkuutyöllä. Tässä nyt esittelyssä villalankavarastoni jämistä puolipylväin virkattu pyöreä matto, jonka halkaisija on 122 cm.

Tälläinen käsityö on mitä mahtavin kohde upottaa kaikenlaisia lankatuppuroita väreineen, materiaaleineen ja langanpaksuuksineen yhteen työhön. Puolipylväs "syö" myös mukavasti lankametrejä ts. jämälankavarastoni hupeni mukavasti. 

Aloitin virkkauksen neljällä ketjusilmukalla, jotka yhdistin piilosilmukalla renkaaksi. Tämän jälkeen virkkasin puolipylväitä 11 kpl 1. kerrokseen ja 2. kerrokseen niitä tuli 22. 3. kerroksen lisäykset tein sitten jokatoiseen silmukkaan ja 4. kerrokseen lisäykset joka kolmanteen silmukkaan jne. Jatkoin alun systemaattisuuden jälkeen lisäyksiä sitten aivan summamutikassa, pitäen huolta siitä että virkkuutyö ei alkanut muuttua kuppimaiseksi, eikä reuna puolestaan liestynyt liiallisista lisäyksistä. Lopullinen silmukkamäärä jäi arvoitukseksi.

Virkkasin maton pääasiassa kolmea lankaa samanaikaisesti mukana kuljettaen. Paksumpien, kuten huopasen ja Iso veljen rinnalla pidin vain yhtä lankaa. Suurin osa langoista on peräisin yli 20 vuoden takaa. 

Vaan vieläpä noita lankoja jäi ja niistä on päästävä eroon. Ehkä yritän virkata vielä toisen maton, jahka keksin virkattavalle käyttökohteen. Olen niin huono tekemään mitään käsityötä, ellen keksi sille jo tekovaiheessa käyttökohdetta.

Tässä matto vielä kuusen alla ja ikävästi kippurassa alusmaton tähden. Päädyin pitämään virkkaamani maton alla aikanaan kaupasta hankittua kuusenalusmattoa, ihan siitä syystä että se on toiselta puolelta muovitettu. Pysyivätpä yli lorahtaneet kuusenkasteluvedet poissa parketin pinnasta. 

Saana ja Olli sisustustyyny vol 1.

Vuoden aloittajaisiksi yritän aktivoitua blogirintamalla. Iso joukko tekemistäni töistä on jo tullut julkaistua Instagram tilini kautta, vaan kovin on ollut hankalaa päivittää niitä tänne blogin puolella.

Nyt yritän ryhdistäytyä ja portfolioajattelun nimissä päivitän työni myös tähän foorumiin.

Tässä kesällä neulomani Saanan ja Ollin suunnittelema sisustustyyny, jonka toteutin ohjeen Isoveli -lankasuosituksen sijaan Alafoss Lettlopi langalla. Langan vaihtoa lukuunottamatta työ on toteutettu Novita -lehden nro 4/2015 ohjetta orjallisesti seuraten. Tyyny valmistui mukavasti automatkan aikana Helsingistä Kuusamoon. Oikein sopiva aika istua autossa, enkä kertaakaan tuntenut matkantekoa pitkästyttäväksi. Takapenkki oli muistaakseni hieman eri mieltä ja kuski, vaan itse nautin! Kerrankin sain lähes taukoamatta keskittyä neulomiseen.

Alemmassa kuvassa sitten lähinnä kuvausassistenttini Nemo lempipaikallaan lattiatyynyllä.