104 cm mekkojen sarja, vol2: Mummolantuntu trikoomekko pitsikoristein. Minulla on kirjaimellisesti mekkotehdas kotona nyt, sillä tässä on viikon toinen Orelma -kaavalla ommeltu mekko Liljalle.
Lisäsin pitsikoristeet tuomaan vähän lisää prinsessatuntua ja tyttö ihastui niihin ikihyviksi. Edellinen mekko kuulemma muuttui pitsivajaaksi hänen nähtyään tämän.
Kangas on Veson Puodista ja pitsit olen ostanut Eurokankaasta.
Värivalikoima tässä mekkosarjassa tulee olemaan hyvin vaaleanpunainen ja pinkki, sillä tyttäreni elää vahvasti vaihetta "en pukeudu kuin vaaleanpunaiseen".
Liljalla on kuulemma liian vähän mekkoja, näin hän ilmoitti minulle muutama päivä sitten. Erityisesti kuulemma t-paitamekkoja uupuu. Äitiinsä tullut, sanon minä ja silläpä nyt sitten leikkasin läjän kankaita mekoiksi ja aloitin mekkojen ompelusarjan.
Tässä sarjan ensimmäinen, Steinbeckin Woody metsätrikoosta ommeltu mekko, jonka kaavassa hyödynsin Mekkotehtaan Orelma-kaavaa.
Taskujen reunat ja helma saivat päälletikkikoneen sanottua itsensä irti itselleen rullapäärmereunuksen, joka ei trikoohelmassa välttämättä toimi parhaalla tavalla reunan rullautuessa liikaakin. Tyttöä tämä ei haittaa ja se riittää. Kauluksen kanttasin noin 30 vuotta vanhalla joustamattomalla vinokanttinauhan pätkällä, joka istui sävyllisesti kankaan pöllön pään väritykseen. Koristenapit ovat myös löytö nappilaatikosta, jonka lienee laittanut alulle isäni äiti.
Kiitos mummulle mekkokankaasta, toivoo Lilja! Tällä mekolla on nyt tassahdeltu ja leikitty viikon ajan.
