SIVUT

1/07/2017

Onnea 1-vuotiaalle Liljalle!


Hyvää 1-vuotissyntymäpäivää omalle pienelle Liljalleni! 

Niin se vuosi vierähti ja pienestä kääröstä kasvoi touhukas tyttö, joka osaa jo ilmaista selvästi mitä tahtoo ja joka päättäväisesti toissapäivänä käveli muutaman metrin matkan ensimmäisen kerran ilman tukea. 

Niin on touhua riittänyt koko menneelle vuodelle, etten tahdo erottaa muistoissani hetkiä toisistaan. Mutta vaikka muistot puuroutuvat ja unohdus on suuri, olen onnellinen siitä että tiedän olleeni läsnä ja lähellä kaikille kolmelle pienelleni. 



Tämän liljakakun myötä meidän perheen kakkukausi on taas virallisesti avattu ja tilausjonossa odottaa sekä Frozen että Batman kakku. Saas nähdä mitä niihin loihdin. Liljakakun kanssa luomisentuskani oli jälleen suuri ja tiistainen käyntini Vantaan Confetissa oli lähinnä haahuilua. Varsinaiset ideat syntyivät vasta loppuviikkoa kohden ja suuri kiitos niistä kuuluu Kinuskikissa -sivustolle, mistä löysin nonparellikakun ohjeen.

Kinuskikissan ohjeesta poiketen kakku on 8 kananamunan kakku ja täytteitä on muunneltu niin, ettei minulla ole aavistustakaan marjojen ja muiden täytteiden suhteista. Lisäsin täytteeseen myös viime kakkukaudella lasten suuhun hyvin sopineen mascarponejuuston ja korvasin ohjeen vaniljanmakuisen voikreemen mansikanmakuisella tomusokerivoikreemellä. 

Kakkua suunnitelleessani johtotähtenä oli haluttomuuteni tehdä kerma- tai sokerimassapintaista kakkua ja siksipä ajatus nonparelleista tuntui hyvältä ja helpolta. Kakusta oppineena kerrottakoon että nonparellien lisääminen kakun reunoille ei ollut millään tavoin helppoa; ei vaikka seurasin Kinuskikissan ohjeistusta! Nonparellien tarttumissuhde kakun reunaan lähenteli 1:100, vaikka kallistelin kakkua ja kakkulautasta kakun tippumisen uhalla. En tiedä teinkö jotain väärin sillä kreeme oli pehmeää ja yritykseni toimia ohjeen mukainen. Lopulta sain nonparellit kiinni reunoihin sinnikkäästi valuttellen sekä litteäpäisellä salaattilusikalla kirjaimellisesti kiinni lapioiden. Imurille riitti töitä kuorrutuksen jälkeen, siitäkin huolimatta että olin käyttänyt syvää uunivuokaa ns. valutusastiana. 

Liljat tein Renshawin, Sallisen ja Dr.Oetkerin sokerimassoista. Sallisen ja Dr.Oetkerin tuotteet olivat minulle uusia tuttavuuksia ja ostin ne hätäpäissäni torstaina iltamyöhään Prismasta Confetin jo sulkeuduttua. 

Dr.Oetkerin tuotetta en tämän kokemuksen myötä suosittele vasta-aloittelijoille, jos tavoitteena on tehdä tarkkaa työtä. Tuote oli hyvin pehmää, minkä seurauksena liljojen terälehtien muotoa oli aika mahdotonta ohjata ja liljat löysivät ns. "kuivumistukensa" muodon. Kukkien kuivumistuiksi keksin käyttää tuttipullojen tutinkiinnitysrenkaita, jotka osoittautuivat aivan huikeiksi tähän tarkoitukseen. Kukat oli helppo irroittaa niistä ja lisäksi ne toimivat hyvin muotoilutukina. 

Heteet tein jälleen riisinuudeleista ja maalaukset pasta- ja tomuvärein. Kukat on kiinnitetty kakkuun osittan coctailtikuilla, jotka kiinnitin kukkiin ennen niiden kuivumista. 



1/04/2017

Usva ja Kaamos



Siinä he istuvat Usva ja Kaamos toisiinsa nojaten ja uutta vuotta katsellen Tammikuisen auringon hellimänä -18 C-asteen pakkasessa. 

Kudoin nämä kaksi mattoa vuoden 2016 viimeisinä päivinä suunnattoman luovuustuskan päätteeksi. Tavoitteenani oli kutoa olohuoneeseemme lattiatyynyprojektia varten kelta-ruskea-valkea-musta räsymatto, mutta purettuani useamman aloitelman ja tuskailtuani tyytymättömyyttäni puuvärien ja paperin ääressä, päädyin hylkäämään kaikki värit ja keskityin harmaaseen, valkeaan ja mustaan kudesäkkiin. 

Mustienkaan kuteiden kanssa en ollut tyytyväinen, sillä pelkän tasaisen mustan maton kutominen tuntui liian helpolta ja tylsältä. Sukellus Äitini liinavaatekaapin perukoille tarjosi onnekseni ratkaisun tylsyyden poistoon ja päädyin värjäämään pesukoneessa kaksi vanhaa muotoon ommeltua froteealuslakanaa mustan ja grafiitinharmaan sävyillä. Näistä Froteelakanoista sain leikattua kudetta, joka poikkesi ulkonäöltään trikoo- ja ontelokuteesta. Kolmen erilaisen kudemateriaalin, muutaman mustanharmaan sävyn ja valkoisen lomen avulla sain lopulta leikiteltyä niin, ettei musta Kaamos -matto ollut enään tylsä kutoa, eikä silmiini ulkonäöllisesti tasaisen tylsä. Ainoa tylsä ajatus maton suhteen kohdistui enää pesukonevärjäykseen, sillä värjättyjen kuteiden käyttäminenhän käytännössä syö ekologisuuden räsymatoista. 




Valko-harmaa-mustan Usvan kudoin lattiatyynyajatuksella, mutta saa nyt nähdä teenkö siitä sellaista. Usva on kudottu lähes kokonaan trikookuteista. Värinvaihtelu on saatu aikaan kolmella sukkulalla osittain lyhyitä pätkiä hyödyntäen ja osittain kahden eri värisen kuteen kiertämisellä samalle kävylle, niin että ne kudottaessa kiertyivät epäsäännöllisesti toisiinsa. 

Suhtauduin maton kuosiin aluksi hieman epäillen, syystä että se toi mieleeni kirjavat neulelangat ja neuleet joita niistä tuli neulottua joskus 90-luvulla. Muisto neuleista ei tuntunut kovinkaan raikkaalta, mutta muutin mieltäni kuosin suhteen levitettyäni maton olohuoneeseemme. Olohuoneemme kaipaisi hyvinkin suurta mattoa, jota emme ole saaneet hankittua pitkälti siksi että tarvitsemassamme koossa maton hinta olisi päätähuimaava. Usvasta sain idean kutoa neljä noin 3 metristä ja 80 cm leveää mattoa ja ommella ne käsin kalalangalla yhteen. 

Olen jo pitkään suunnitellut suuren maton tekoa keittiöömme siten että jokainen matto olisi erilainen tai niin että matot ovat kuosiltaan toisiian muistuttavia, mutteivät identtisiä. Olen kuitenkin luopunut keittiömaton tekemisestä väliaikaisesti: niin kauan kun meillä on 1- ja 3-vuotiaiden sikaosasto pöydän toisella laidalla ruokailemassa, on pöydän alle aivan turha laittaa mitään mattoa.

Näine ajatuksineni toivotan Hyvää Uutta Vuotta 2017! 










12/11/2016

Kaksi "Orelmaa" talven juhliin tai kesän rientoihin



Kiirettä pitää joululahjarintamalla ja minulta taitaa aika loppua ennenkuin kaikki suunnitelemani vaatteet ovat valmiina. Osa lahjan saajista saanee sitten kirjekuoressa "lahjakortteja", jotka lupaavat saajalleen ompelemani vaatteen. Ja oikeastaan tällainen ratkaisu onkin parempi, sillä näin saan sovitettua vaatteen kantajalleen sopivaksi.

Nämä kaksi Mekkotehdas -kirjan Orelma -mekkoa syntyivät eilen. Mekkojen kaula-aukot tuottivat hankaluuksia, mutta onneksi minulla on Tomas, joka jälleen suostui mallikseni. Hänen avullaan sain kaula-aukot sovitettua riittävän suuriksi pukemista ajatellen ja toisaalta taas riittävän pieniksi mekon päällä pysymisen kannalta. Mekot ovat malliltaan sellaisia, että vähänkin liian isolla kaula-aukolla ne holahtaisivat kantajansa olkapäistä alas nilkkoihin.

"Juhla" niminen jerseykangas on Noshin viime kevään mallistosta ja ompelin siitä jo aikaisemmin yhdelle kummitytöistäni syntymäpäivälahjan. Tuo mekko on vielä kuvaamatta, sillä en ole joulutohinoitten keskellä ehtinyt järjestää Eevan kanssa kuvaustuokiota. 

Muokkasin Orelma -kaavaa kaula-aukon osalta myös niin että jätin pääntien poimutukset tekemättä poimutuslangoin ja ompelin pääntiehen valkoisen resorin. Resorikujan sisään pujotin edelleen kuminauhan, joka samalla muotoili kaula-aukon sopivaksi. Tämä pitkälti siksi, että minulle ei ollut kaapissani muuta joustavaan jersey -kankaaseen sopivaa päärmekangasta. Taskunsuiden reuna on myös huoliteltu vastaavasti.

Kokonsa puolesta nuo mekot tuntuvat melko suurilta. Toisaalta, saavathan ne sitä ollakin. Menevät käyttäjillään pidempään: ensin mekkoina ja myöhemmin vaikka kellohelmaisina tunikoina. Pienempi mekko jäin yksitaskuiseksi kankaan loputtua. Jouduin myös ompelemaan samaisen mekon takakappaleen keskisaumallisena. Pääasia kuitenkin että sain koko kankaan käytettyä hyödyllisesti. Kahdesta metristä kangasta syntyi näin kolme mekkoa: yksi aikuisten kokoa 38 sekä kaksi lasten mekkoa kooltaan 86/92 cm ja 98/104 cm.


12/05/2016

"Lumihiutale" -mekko



Olen nyt ommellut yhteensä neljä mekkoa Pikku Piltin "Ruska"-mekon kaavalla ja taistelen saman asian kanssa: kauluksen. Kahdessa ensimmäisessä mekossa kangasvalinnat ilmeisesti sopivat kaavaan, sillä kaulus laskostui melko kauniisti, mutta kahden viimeksi ompelemani kanssa saan harmaita hiuksia. Aikuisten mekon (vielä kuvaamatta) kaulus tönköttää omaan makuuni liian pystyssä ja ohjeen mukainen reunakuminauha pahentaa asiaa entisestään. Kaulus on pakko korjata ja otan mekon uudelleen työn alle kunhan olen voittanut aloituskitkan purkutyötä kohtaan. Täytyy myös toivoa että tuo Marimekon Ystävämyynnistä ostamani trikookangas antaisi hieman periksi käytössä, muuten mekko jää kyllä lojumaan käyttämättömänä kaappiin.

Tähän nyt esittelemääni, vastaavasta kankaasta ompelemaani, lastenmekon kaulukseen päätin olla laittamatta koko kuminauhaa. Tomas toimi Lumihiutaleeksi nimeämäni mekon ompeluvaiheen sovittajana (IHME kyllä) ja kaulus toimii selvästi paremmin ilman kuminauhaa, vaikkakin se omaan silmääni on edelleen hieman "tönkkö".

Mekon helmaan ompelin yhden äitini liinavaatekaapin uumenista löytämistäni vanhoista pitsiliinoista. Jos en ihan väärin muista, niin liina oli mummillani kynttilänjalkojen alusliinana aina joulun alla. Täytyypä yrittää muistaa kysyä äidiltäni mistä valkoiset pienet pitsiliinat olivat peruja. Mekkoon ommeltuna yksi niistä nyt ainakin sai uuden elämän unohduksen sijaan.





12/03/2016

"Piparkakkukukka" -avaimenperät




Aloitin toissa kesänä huopapallojen pyörittelyn mökkisaunassa Tomaksen päiväunien aikaan ja luulin jatkavani hyvin alkuvaiheessa kesken jäänyttä työtäni myöhemmin. Toisin kävi, intoa ei sen koommin ole työhön löytynyt. 

Pallojen tekeminen puhtaasti käsien välissä pyöritelemällä oli työlästä ja sain pyörittelyllä ihon käsistäni rikki. Työlläni ei myöskään ollut mitään päämäärää. En tiennyt mitä olisin näistä pienistä "lihapullista", kuten lapset niitä kutsuivat, tehnyt ja siksi koko projekti jäikin kesken. 

Jälkeenpäin huovutuksen saloihin hieman kurkistaneena olen antanut itseni ymmärtää että pallojen huovuttaminen pesukoneessa sukkahousujen avulla tai jopa käsin huovutusneulaa apuna käyttäen olisi jokseenkin helpompaa ja nopeampaa. Näitä 17 palloa mökkisaunassa pyöriteltyäni annan kyllä arvoa niille Nepalissa käsin tehdyille huopamatoille, joiden hinta hipoo taivaita. Ja syystäkin hipoo, vaikkakin epäilen ettei matoista maksettu raha missään tapauksessa tavoita tekijöitä siinä määrin kuin pitäisi.

Näin joulun alla pukinkonttiin on keksittävä lahjoja ja sinnepä nämä palloista vuodenmittaisen "ideahautomon" jälkeen tekemäni avaimenperät joutavat. Kauniita niistä tuli! Huovutusvillaa riittää vielä pari pussillista seuraaviin projekteihin. Nämä villat olivat Novitan huovutusvilloja, jotka olin tullut jonkinlaisessa huovutushuumassa ostaneeksi vuosia sitten Novitan tuodessa sellaiset markkinoille huovutusneulan ja tyynyn kera.

Pallojen yhteenneulaamiseen käytin 15-säikeistä kalalankaa, jotta se kestäisi riittävän hyvin käytössä ja puupallot olivat ylijäämiä edellisistä töistäni. Metallirenkaat on kierrätetty vanhoista hajonneista avaimenperistä.



11/30/2016

Valmiina ollaan: joulusukat on ripustettu tonttuja varten



Jouluhepuli alkakoon! Esikoiseni heräsi jo tänä aamuna klo 06:15 vain tarkistaakseen ettei tonttu ole jo käynyt vuorokautta liian aikaisin laittamassa jotakin hänen joulusukkaansa. Ensi yönä saattaa uni olla pojalla vähissä ja ennustan että hän herää jo keskellä yötä varmistamaan sukan sisältöä ja tontun liikkeitä. 

Joulukalentereiden krääsäsisältöihin kyllästyneenä neuloin kaksi vuotta sitten Henrille suuren joulusukan ja täytin sitä silloisen melko vaatimattoman kalenterin ohella joka yö. Sukan sisällön keksiminen osoittautui työlääksi ja kalliiksi touhuksi ja yritin luopua siitä jo heti seuraavana jouluna siinä uskossa ettei Henri muistaisi joulusukan olemassaoloa. Tottakai 3-vuotias oli painanut sukan mieleensä ja kyseli sen perään heti viime vuonna ensimmäisen kalenteriaamun jälkeen. Yritin esittää tuolloin ettei sukkaa otettaisi käyttöön, mutta turhaan. Seuraavaksi ajauduin selittämään ettei 1-vuotias pikkuveli tarvitse omaa sukkaansa, sillä tonttuhan voi sujauttaa lahjat samaan sukkaan. Tästä seurasi hämmästely siitä, että miten hän erottaisi kumpi mahdollisista lahjoista on hänelle ja kumpi Tomakselle. Vakuutin tuolloin että hän kyllä huomaisi, sillä tonttu on viisas ja osoittaa lahjat iän mukaan. Onneksi tuo selitys kelpasi pojalle.

Tänä vuonna päätin varmistaa etten joudu selittelemään tontun mahdollisten liikkeiden ohella muuta ja kudoin viimetingassa viime viikolla Tomakselle oman punaisen sukan. Sukan valmistuttua hoksasin että onhan minun tehtävä myös Liljalle sukka tai muuten ajaudun jälleen  samaan selittelykierteeseen. 

Punaisten lankojen vähyyden ja aikapulan vaivaamana keksin kaivaa esiin lankavarastojeni uumenista 20 vuotta sitten aloittamani ja kesken jättämäni lumihiutalevillaneuleen ja ommella siitä Liljalle oman sukan. Hetken jo neuletta katsellessani suunnittelin sen loppuun neulomista, mutta "onneksi" olen tullut käyttäneeksi siihen varatut langat suureltaosin jo muihin projekteihin. Vähän jäi kyllä harmittamaan, sillä näköjään kerran hylätty saattaa näyttää 20 vuoden jälkeen taas kauniilta. 

Neuleen mallin innoittajana toimi tuolloin 20 vuotta sitten ne kauniit kirjoneuleet, joita me suomalaiset kannoimme Tallinnan matkoiltamme. Muistan suunnitelleeni neuleen ruutupaperille ja neuloin sitä kainalomittaan, jonka jälkeen työintoni lopahti. Florica -lanka oli niin hidasta neuloa ja kainalomittaan saakka neuletta pystyi neulomaan ympäri ainaoikein neuleena. Nurjan puolen neulominen hidasti työtä niin, että se jäi lojumaan keskeneräisenä. Isäni taisi myös muistaakseni tuoda juuri noihin aikoihin minulle hyvin samanlaisen puseron Tallinnasta tuliasiksi ja se täytti lumihiutaleneuletarpeeni sillä erää. En tullut kuitenkaan purkaneeksi neuletta ja taisin varastoida sen vanhempieni kotiin noin 19 vuodeksi. Hyvä niin, sillä nyt sille tuli käyttöä. 






Saadakseni sukkaan väriä, neuloin varren yläreunaan punaisen resorin  ja sain näin ilokseni upotettua siihen kaikki loput ohuet (puikkokoko 2) lankavarastoni punaiset langat. 

Sukkien sisällön suhteen tein tänä vuonna lego -ratkaisun: ostin kullekin lapselle legopaketit, jotka jaan sukkiin per päivä. Viimeisenä päivänä sukista löytyy sitten ohjeet legojen kokoamiseen. Saa nähdä toimiiko tämä idea. Poikia saattaa alkaa tympiä yksittäisten legopalikoiden saaminen, mutta Liljaa eivät legot harmita: uusi legopalikka tutkittavaksi ja maisteltavaksi per päivä sopii hänelle oikein hyvin!


11/29/2016

"Paratiisi-kukka" -hupparimekko



Viimeiset henkäykset edellistä juhlaa puettuna paratiisin kukkiin ennen seuraavan juhlakauden alkua. 

Terassille jäätynyt Halloween kurpitsa sai päällensä Verson puodin "Paratiisin-kukka" joustocollegesta ompelemani pitkän hupparin.

Hupparin kaava on otettu Suuri Käsityö -lehden nrosta 10/2016.