SIVUT

1/31/2016

Muumipeikko herää -kakku


Pieni Tomakseni täyttää keskiviikkona 2-vuotta ja kummijuhlat oli tarkoitus pitää tänään sunnuntaina. Ikävä kyllä influenssakausi on tehnyt tehtävänsä ja molemmat kummiperheet ovat suruksemme sairastuneet. Onneksi on olemassa ihanat naapurit, jotka saapuvat kohta auttamaan meitä kynttilöiden puhaltamisessa ja kakun syömisessä! 

Tässä herttaiselle Tomakselle tekemäni muumikakku. My puuttuu (pikku Myy), sillä unohdin aivan tekemisen tohinassa laittaa Myyn pahvilaatikkoonsa mäkeä laskemaan. 






1/22/2016

Juhlakausi aluillaan

Vuoden 2015 juhlakauden satoa


Meidän perheen syntymäpäiväkausi on keskittynyt joulun jälkeiseen aikaan. Molempien poikien syntymäpäivät ovat helmikuussa ja nyt tammikuussa syntyneen tytön myötä tiedän että tulevien vuosien tammi- ja helmikuu tulevat olemaan vielä enemmän kakun täyteisiä kuin tähän asti. Yrityksemme pitää lapsille vain yhdet synttärijuhlat ei ole vielä kertaakaan onnistunut.

Ihailtuani muutaman vuoden serkkuni FB:ssa julkaisemia kauniita kakkutekeleitä, innostuin viime vuonna kokeilemaan ensimmäisen kerran kakkujen koristelua sokerimassoilla yms. Odotukseni omia kakkukoristeita kohtaan eivät olleet järin korkealla, mutta onnistuttuani saamaan hahmoista ihan näköisiä jatkoin kakkukoristelua vielä pääsiäiskakkuun asti. Nyt lähes vuoden tauon jälkeen minun pitäisi jälleen ryhtyä koristelupuuhiin sillä erotuksella että jos odotukseni eivät viime vuonna olleet korkealla, niin nyt ne on viritetty todella korkealle. Esikoiseni Henri odottaa spektaakkelimaista Star Wars kakkua ja 2v täyttävä Tomas on jo ilmaissut toiveensa muumikakkua kohtaan. Ideat ja aika ovat kovin vähissä tytön syntymän myötä, joten saa nähdä mitä saan aikaiseksi. Omaa motivaatiota nostaakseni keräsin viime kauden onnistuneimmat kakut yhteen kuvasarjaan. 


1/18/2016

Helsky: Nunohuovutettu orvokkihuivi 13-14.12.2015



Viikonlopun teemanamme oli nunohuovutuksen perusteiden opettelu. 

Ajatuksenani oli alunperin tehdä jotakin jouluista ja punaista, mahdollisesti joululiina, mutta toisin kävi. En raskauteni loppuväsymyksen vuoksi jaksanut osallistua perjantain opetukseen ja lauantaina paikalle saavuttuani jäljellä oli enää vain rajattu materiaalivalikoima käytettävissä. Tuijotin hetken valtaosaltaan sinisiä merinovillavyyhtejä sekä muutamia lilan ja vaaleanpunaisen sävyjä samalla inspiraatiota etsien. Tarjolla olevat sinisen sävyt toivat mieleeni orvokit ja tuon ajatuksen löydettyäni ryhdyin työhön. Huivi ei väreiltään ja ulkonäöltään vastaa yhtään sitä mitä itse pukisin päälleni mutta sen sijaan kukat ja niiden näköisyyden etsiminen eri materiaaleilla innostivat minut työhön. En ollut eläissäni tehnyt orvokkeja millään tekniikalla, mutta villojen sommittelu silkkisifonkihuiville olikin yllättävän helppoa ja itsensä haastaminen näköisyyden löytämiseksi innostavaa!



Orvokkihuivi; nunohuovutuksen työvaiheet


Rakensin orvokit Pirkanmaan Kotityö Oyn huovutushahtuva merinovillalla Tetridesignista hankitun vaaleansinisen silkkisifonkihuivin päälle hahtuvat kerrallaan ja täytin lopulta orvokkien väliin jäävät tilat raikkaan vihreällä hyvin vapaamuotoisesti asetelluilla villasäikeillä. Ensimmäisen huivin tekemisen haaste monen haasteen joukossa oli se, ettei minulla ollut käsitystä miten täyteen huivi tulisi villalla täyttää. Etenkin orvokkien "välitilojen" täyttäminen tuntui vaikealta, jottei huivin ulkonäkö jäisi liian vajaaksi tai huopuisi liian tukkoiseksi. 

Villojen asettelun jälkeen huivi nostettiin riittävän suuren kuplamuovin päälle ja huivin kostutus aloitettiin kuumalla marsalasaippualiuoksella. Huivin toisesta päästä kuplamuovi käännettiin kaksinkerroin huivin päälle ja huivi käärittiin tiukasti puutukin ympärille. Puutukki-kuplamuovi-huivi -pötkön päälle käärittiin vielä riittäävän suuri pyyhe ja huovutus aloitettiin kyynärvarsien voimin pöydän muovialustaa vasten. Huovutusrullausta jatkettiin noin 15 min, jonka jälkeen rulla avattiin ja huopuminen tarkastettiin. Lisäsin joihinkin kohtiin muutaman hantuvavillasäikeen ja jatkoin huovuttamista edelleen toiset 10-15 min siten että huivi rullattiin tukin päälle vastakkaisesta suunnasta tasaisemmen huopumistuloksen saamiseksi. 

Koska halusin huivin ulkonäön jäävän vähemmän huopuneen näköiseksi orvokkien "herkkyyden" säilyttämiseksi en jatkanut huovusta tämän enenmpää, vaan siirsin huivin pois tukilta ja huuhtelin saippuaveden pois kylmällä juoksevalla vedellä. 

Lopputulos oli itsenikin yllättävä: huivi on hyvin kaunis ja yksityiskohtainen kahden eri materiaalin yhdistelmä, jossa huovutustulos tulee esiin herkempänä kuin tähän astinen kokemukseni märkähuovutuksesta pelkällä villalla olisi antanut olettaa. Tokikin lopputulokseen vaikuttaa tekijän taitavuus kaikissa tekniikoissa. Viikonlopun työn tuloksena opin että nunohuovutuksella voi saada aikaan hyvin kauniita yksityiskohtaisia teoksia, tekniikka itsessään on hyvin helppo ja antaa rajattomat mahdollisuudet luovuudelle. 

1/05/2016

Sisustukseen kustomoidut vieraspatjat



Koko syksyn mittainen kaappien ja varastotilojen optimointi on laajentunut myös kangasvarastooni. En edes muista koska olen hankkinut hyllyihini pinon Ikean kankaita. Niiden käyttötarkoitus on myös ajan myötä unohtunut. Koska meillä nämä vieraspatjat tuppaavat pyörimään aika-ajoin pitkin olohuoneen ja yläkerran lattioita majanrakennus tarpeina tai jumppa-alustoina päätin hyödyntää kankaat ja kustomoida ne sisustukseemme paremmin istuviksi. 



1/04/2016

Lisää elefantteja; pinnasängyn laitapehmustekin sai uuden ilmeen



Innostuin makuupussin päällystämisestä niin, että vanha Ikean pinnasängyn laitapehmustekin sai itselleen uuden päällisen jälleen Finlaysonin elefantti -kuosista. Ompelin lisäksi vastaavasta harmaasta elefanttikuosista sänkyyn päiväpeiton. Sängyssä oleilee vielä  vauvan puolesta PAPUn unikaveri.



1/03/2016

Äitiyspakkauksen makuupussin uusi ilme


Vanha äitiyspakkauksen makuupussi sai uuden ilmeen tuunatessani sen Laina Koskelan vuonna 1969 Finlaysonille suunnittelemalla Elefantti -kuosilla. Kiitos vanhasta makuupussista kuuluu Susannalle!

Kummitytön Happypotamus


Kummitytölleni ensitapaamislahjaksi antamani Happypotamus. 

Ohje on  Heidi Bearsin ja se on ostettavissa Ravelry verkkokaupasta.

Helsky: Märkähuovutetut saumalliset harmaat tossut 25-26.9.2015




Viikonlopun teemana oli opetella märkähuovutusta ja etenkin sauman huovutusta. Valitsin tehtäväkseni sisätossut ja ajatuksenani oli saada aikaa väriltään kaksiväriset tohvelit, joiden sisäosa olisi musta ja päällinen tumman harmaa. Näin jälkeenpäin voin sanoa että vähänpä tiesin ja että materiaali on tunnettava ennenkuin voi luoda suureellisia suunnitelmia lopputuloksesta! 

Värivalintaani vaikutti mieltymykseni mustan ja harmaan sävyihin vaatetuksessa ja lisäksi se, että harmaata villaa ei ole värjäysprosessin vuoksi jouduttu ensin valkaisemaan, minkä seurauksena villa on säilyttänyt alkuperäisen rasvaisuutensa ja sen huopuvuus olisi näin ollen erinomainen. Oletukseni oli että helpottaisin näin omaa työtäni ensimmäisiä tossuja valmistaessani. 


Kuvakollaasi työn etenemisestä


Työ aloitettiin piirtämällä omasta jalasta ensin kaava. Lestejä meillä ei tämän viikonlopun aikana ollut käytettävissä ja siten oma jalka sai toimia lestinä. Piirretyn kaavan päkiän kohta mitattiin ja leveyteen lisättiin 30%. Laskettu cm määrä lisättiin edelleen kauttaaltaan kaavaan, joka siirrettiin kuplamuoville ja leikattiin irti. Tossuja varten kaavoja tarvitaan kaksi kpl. 

Villojen valinnan jälkeen villat aseteltiin syiden suhteen ristiin: 5-kerrosta pohjaan ja 5-kerrosta kanteen. 

Ylimääräinen villa revittiin kaavan ympäriltä siten että pohjakaavan ympärille jätettiin 3 cm leveät saumanvarat ja kansikaavan villa revittiin kaavan myötäisesti. Tämän jälkeen muotoon revityt reunat ohennettiin nyppimällä villaa edelleen reunasta pois. 

Työtä jatkettiin kostuttamalla pohjavilla kuumalla Marsalasaippuavedellä kaavan alueelta. Villan reunat eivät saaneet kastua! Kaava asetettiin paikalleen kostutetulle alueelle ja paineltiin villaan. Tämän jälkeen kuivat villareunat käännettiin kaavan päälle ja kansivilla asetettiin pohjavillan päälle. Huovutettavan tossun päälle asetettiin tämän jälkeen harso, tulevan tossun saumareunaa kostutettiin saippuavedellä pieni pätkä kerrallaan ja huovutus aloitettiin hieromalla reunaa sormin aina sisäänpäin. Kostutusta jatkettiin tossun ympäri, minkä jälkeen työstö eteni kaavan keskelle. Huovutusta jatkettiin kunnes saumojen oletettiin huopuneen kiinni. Huopuminen tarkastettiin tutkimalla saumat huolella. Itselläni kävi näiden tossujen kanssa tuuri, sillä sain saumat huopumaan, eikä ns. paikkausneulausta tarvinnut tehdä. Tämän jälkeen tossu vietiin juoksevan veden alle ja se huuhdeltiin ensin kuumalla ja sitten kylmällä vedellä. 

Tossun kanteen leikattiin reikä (tässä vaiheessa on oltava huolellinen, jottei pohja tule leikatuksi vahingossa) ja sen sisältä poistettiin kaava. 

Vastaava työ tehtiin myös toiselle tossulle. 

Tämän jälkeen vati täytettiin saippuavedellä ja tossujen huovutus työstö jatkui omaa jalkaa lestinä käyttäen. Muotoilua jatkettiin  sekä jalassa että ilman "lestiä" kunnes työn tulos, tossun koko ja muoto, vastasi tekijänsä odotuksia. Lopuksi tossut huuhdeltiin sekä kuumalla että kylmällä vedellä ja jätettiin kuivumaan.

Omat tohvelini jäivät lopulta melko ohuiksi. Olin irroittanut villakerrokset niitä valitessani niin huolella että tossuista jäi uupumaan kulutusta kestävä paksuus. Mikäli tossuista haluaa paksummat pitää vastaisuudessa kerroksia lisätä ja yksittäisten kerrosten paksuuskin voisi olla suurempi. Materiaalin käyttäytyminen myös yllätti itseni: kaksi väriä eivät pysyneetkään erillisinä, kuten olin alunperin olettanut, vaan ne huopuivat kauniisti toistensa lomaan ja lopputuloksena olikin tohvelit joiden villat ovat huopuneet kauniisti toisetensa lomaan. En ole vielä ottanut tossujani käyttöön, sillä mietin edelleen haluanko koristella niitä lisää neulahuovuttaen. Lisäksi niihin pitää vielä laitattaa suutarilla nahkapohjalliset. Luomistyöni siis jatkuu edelleen.


1/02/2016

Kaulahuivi josta tulikin päiväpeitto


Aina oikein, jämälangoista ja jokusesta kerästä uusiakin lankoja, suunnittelemani neulottu päiväpeitto mökille. Alunperin tästä piti tulla tuubihuivi, mutta suunnitelma muuttui matkan varrella. Vahtia pitää Nemo -koira.

Helsky: Taso- ja neulahuovutus 12.9.2015



Tutustuimme huovutusmateriaaleihin ja niiden työstämiseen sekä huovutuksessa käytettävään välineistöön. Tehtävänä oli huovuttaa perinteisellä märkätekniikalla ensin tasohuopa ja laatia tämän jälkeen huovutettulle tasolle väriympyrä siten, että päävärit sekä ensimmäisen ja toisen polven sekoitukset löytyvät väriharjoituksesta. Väriympyrän mallin sai kukin luoda itse ja väriympyrä toteutettiin tasohuopaan neulaamalla. 


Tekniikat joita harjoittelimme olivat: rullaaminen, vanuttaminen, karstaaminen, neulaaminen ja hierominen. 



Harjoitus perustui Johannes Itten'in: Värit taiteessa, kirjassa olevaan väriympyrään.



Tasohuopaa varten asettelin viisi kerrosta Pirtin kehräämön huovutusvillaa ristikkäin tasoon. Villan asettelu vuorokerroksin poikittais ja pitkittäis -suuntaan on tärkeää, jotta tasohuopaan saadaan lujuutta. Samaan suuntaan asetellut villan syyt tuottaisivat hauraan lopputuloksen. Asettelemani kerrokset olivat jokseenkin paksuhkoja. Mikäli huovan lujuutta haluaa lisätä, tulee villakerrokset erotella toisistaan tarkemmin ja ristikkäisiä syykerroksia lisätä. 



Ristikkäin asettelun jälkeen villat nostettiin riittäävän suuren kuplamuovin päälle, villa kostutettiin tulikuumalla Marsalasaippuavesiseoksella, kuplamuovin reuna käännettiin villan päälle ja koko komeus rullattiin "tukin" ympärille. Tukin ympärille rullattiin lisäksi pyyheliina, jonka jälkeen varsinainen rullaus eli huovutus aloitettiin. Tukkia rullattiin käsivarsien avulla pöytää vasten noin 15 min, minkä jälkeen rulla avattiin ja huovutuksen etenemistä tarkasteltiin visuaalisesti. Mikäli villa oli omasta ja mielestä huopunut riittävän kokoiseksi otettiin "huopa" pois kuplamuovista ja vietiin tiskialtaaseen huuhdeltavaksi ensin kylmällä vedellä ja sen jälkeen kuumalla vedellä sekä edelleen paiskottavaksi. Altaan pohjaan paiskonta toi huopaan lisää lujuutta.  Lämpimällä vedellä huuhdeltua huopaa paiskottiin altaan pohjaan, kunnes huovan koko ja lujuus miellyttivät tekijää. Tämän jälkeen huopa huuhdeltiin vielä kylmällä vedellä, puristettiin kuivaksi ja asetettiin narulle kuivumaan.



Väriympyrää varten kunkin tuli karstata itselleen päävärejä hyödyntäen ensimmäisen ja toisen polven sekoitukset. Karstaus oli yllättävän työläs prosessi, etenkin kun eri värit käyttäytyivät karstatessa hyvin eritavoin. Sininen väri tuntui olevan erityisen hankala, syystä ettei se tahtonut sekoittua karstatessa vaan jäi pieniksi paakuiksi karstattavan väriyhdistelmän joukkoon. Onnistuin kuitenkin mielestäni oikein hyvin "välivärien" tuottamisessa.



Karstatuista villoista aseteltiin tämän jälkeen tekijänsä maun mukainen väriympyrä. Itse halusin värit mahdollisimman lähelle toisiaan, jotta ns. liukuväriefekti tulisi riittävästi esille. Asetelma neulattiin huovutusneulan avulla aiemmin valmistettuun tasohuopaan kiinni siten että neulausalustana toimi paksu tukeva patjan pala. Neulauksen jälkeen kuvio kiinnitettiin vielä huopaan hieromalla. Kuviota kostutettiin jälleen Marsalavesisaippuaseoksella ja kuviota hierottiin ohuen harson läpi, kunnes lopputulos oli riittävästi huopunut. Viimeinen vaihe oli omasta mielestäni lopulta se hankalin, sillä oma kuvioni ei ottanut huopuakseen niin hyvin kuin olisin halunnut. Lopputulos on kuitenkin omalle värisilmälleni oikein onnistunut! Itse huovan käyttökohdetta en ole ihan vielä keksinyt. Ehkä se sopii laavulle istuma-alustaksi jonakin päivänä.






Helsky: tuotesuunnittelu 11.9.2015


Nelivuotinen käsityökoulu aloitettiin tuotesuunnitteluosiolla, jossa kullakin oli mahdollisuus luoda oma värimaailmansa eri tekniikoita hyödyntäen. Oma suhtautumiseni revintätekniikkaan oli lähtöhetkellä kaikkea muuta kuin positiivinen ja siksi yllätinkin itseni käyttämästä juuri kyseistä tekniikkaa. Valitsemaani värimaailmaan vaikutti edessä häämöttänyt poikien huoneen remontti ja katossa roikkuva melko uusi keltainen lamppu. Oma värimaailmani on kotona ja vaatetuksessani pitkälti musta-valkea-harmaa voittoinen ja sen tähden halusin viedä myös kyseisen värimaailman lastenhuoneeseen. Lelut ja muut tekstiilit tuovat huoneeseen jokatapauksessa värien sekamelskan, jolloin pohjavärien pitäminen selkeän yksinkertaisina toisi mielestäni huoneeseen rauhallisuutta. Esikoispoikani vaatimuksesta mukaan tuli myös sinistä, sillä hänen toiveensa olisi saada sininen huone. Poikani toive ei tule toteutumaan sellaisenaan ihan siksi että nykyinen huone on kyllästetty hyvin tummalla sinisellä.

Kuinka aloittaa?

Uuden vuoden kunniaksi päätän vihdoin julkaista ensimmäisen kirjoitukseni. Suunnitelma blogin pitämisestä kehittyi syksyn 2015 aikana vähitellen, ilman että kuitenkaan sain käytännössä mitään aikaiseksi. Minulla ei ole minkäänlaista kokemusta blogin luomisesta tahi edes juuri niiden lukemisesta/ seuraamisesta. Aloitettuani syksyn 2015 alussa Taito Etelä-Suomi Ry:n järjestämän Aikuisten käsityökoulun, innostuin kuitenkin ajatuksesta. Käsityökoulun "lopputyönä" neljän vuoden kuluttua tulee kunkin oppilaan valmistaa itselleen omista tekeleistään portfolio. Portfolio on ymmärtääkseni vapaamuotoinen, mutta se edellyttää toki sitä että kaikki työt työvaiheineen on arkistoitu riittävällä tarkkuudella. Portfoliotyön aloittaminen vasta neljän vuoden kuluttua ei siis olisi mahdollista, ellen jo nyt valveudu asian kanssa. Tämän blogin tarkoitus on siis dokumentoida tekemäni työt, työvaiheet, materiaalit, tuntemukset jne. seuraavan neljän vuoden aikana.
Käsityökoulun ohella ajatuksenani on ollut jo pitkään dokumentoida jollain tavoin rakkaudella tekemäni käsityöt, vanhan uudeksi tuunaukset, meneillään olevat remontit jne. ts. kaikki käsillä tekemisen ilo, jonka perheeltä ja työltä varastamani vapaa-aika suo.
Olen harrastanut käsitöitä koko elämäni. Ompelin omat vaatteeni pitkälti 12 -vuotiaasta siihen saakka kunnes kesätyöt toivat minulle rahaa ja innostus itsetekemiin vaatteisiin kalpeni kaupan kaunistusten rinnalla. Opiskeluaikana lähinnä kuljetin lankakeriä mukanani asunnosta toiseen muuttaessani ja ompeluharrastus jäi kokonaan pitkälti ajanpuutteen ja asuntojeni tilanahtauden vuoksi. Ensimmäiset kiireiset työvuodet kuluivat lähinnä villasukkia kutoen ja edelleen niitä samoja lankakeriä mukana kuljettaen. Vasta ensimmäisen lapseni synnyttyä viisi vuotta sitten löysin itselleni oikeasti aikaa käsitöiden uudelleen aloittamiseen. Käsityöinnostukseni sai tulta alleen aloitettuamme keväällä 2012 Nuuksioon vuonna 1974 rakennetun mökkimme kunnostuksen. Luovuuteni ja tuotteliaisuuteni kirjaimellisesti puhkesi kukkaan saatuani itselleni mökkimme kaltaisen temmellyskentän. Mökkiremontin ohella loin itselleni yli-optimistisia odotuksia lähes 20 vuotta mukanani kuljettamia lankakeriä kohtaan ja aloittamani projekti "pois pyörimästä" jatkuu edelleen. Syksyllä 2013 tekemäni lupaus siitä että yhtään lankakerää en itselleni osta ennenkuin vanhat on kudottu, ei ole pitänyt paikkaansa. Paljon on tullut tilalle ja tulee edelleen. Syksyllä 2015 osittain uusimani ompelukoneet ovat vielä lisänneet tuotteliaisuuttani.
Kerään blogiini sekä uudet että vanhat työt takautuvasti. Ajattelen että "Liljan Lumo" on ensisijaisesti blogi itseäni ja ystäviäni varten, sen sijaan että julkaisisin kuviani tekeleistäni vain Instagramin tai FB:n kautta. Olen enemmäin kuin iloinen jos se tulee ilahduttamaan myös itselleni tuntemattomia lukijoita.