Itseommellut Marimekko Tasaraita- trikoolakanat

Tätä ompeluprojektia voisi kuvata usealla perinteikkäällä suomalaisella sanonnalla, jotka viittaavat ahneuteen, laiskuuteen ja huonoon loppuun. Mikä projekti! Vaiken ompelutöistäni ikinä! 

Näitä huudahduksia on varmasti vaikea uskoa, kun katsoo työn vaikeusastetta: suoraa saumaa metritolkulla. Ei voi olla vaikeaa väittäisin, vaan kyllä oli. Pesukoneessa kutistamani kangas rullautui ja neuloksena veti kieroon. Reunojen yhteen sovittaminen oli aivan mahdotonta raitakohdistuksineen ja reunapäärmeiden siistiksi ompelu vaati lopulta peitetikkikoneen, jonka toimivuuden kyseenalaistin projektin alussa. Mittanauhan käyttö työn alkuvaiheessakin olisi auttanut. Mutta kun lähtee tekemään työtä ajatuksella tästä vain suit sait vähän untuvapeittoon sovitan ja ompelen suorat saumat yhteen, niin hyvä tulee, sitä saakin todeta päinvastaista. Ensimmäiset versiot lakanoista olivat liian suuret ja epäsiistit. Rullapäärmäykset eivät toimineet ja päätysaumat römpsöttivät rumasti. Ompelin siis käytännössä lakanat kahteen kertaan: ensin laiskasti ja sitten tarkkaan mitaten ja suunnitellen. 

Tulin muutama vuosi sitten ostaneeksi Herttonimen Marimekon Outlet-myymälästä tasaraita trikoota pari pakkaa hävyttömän halpaan 15 €/ 3 m:n pakka hintaan. Ajatuksenani oli tuolloin ommella niistä joulupukin konttiin yöpaitoja koko suvun naisille. Ompelumotivaationi ei vain ollut yöpaitojen suhteen aivan kohdallaan ja olin haudannut kankaat yhteen lukuistista kangaslaatikoistani. Näitä laatikoita sitten muuton myötä purkaessani havahduin kangaspaljouteen ja päätin ratkaista ongelmani hankkimalla lisää kangasta. Erinomainen logiikka, eikö? Vain kangasholisti voi ymmärtää tämän. 

Ideastani innostuneena hankin siis Outlet myymälästä kaksi pakkaa lisää ja päätin ommella kankaista nämä lakanat ajatuksella "halvalla ja helposti itselle Tasaraita -lakanat, jotka valmiiksi ommeltuina ovat minulle liian arvokkaat." 

Sanan helppo olen jo alussa kumonnut ja sanan halpa voi myös vetää yli. Yksi lakana ja kaksi tyynyliinaa tulivat maksamaan 50€ ts. Satanen näihin upposi. Voisin sanoa että puoleen hintaan hankitut, kun unohtaa koko kammottavan työmäärän. Ei enää tällaisia projekteja!

Onni on että lakanat ovat vallan mukavat nukkua. 

DIY - Marimekon kankailla tuunattu 70-luvun vanha sohva

Tämä ilmeisesti 70-luvulta peräisin oleva sohva välisijoitettiin kymmenen vuotta sitten ystäviemme talouteen sillä sopimuksella, että minä päällystän punaviiniä läikehtivän vakosamettikuosisen raukan puolisoni Intiasta tuomalla kankaalla. Puolisoni mukaan sohvaan liittyi niin paljon muistoja, että sen piti ns. klassikkona jäädä omistukseemme ja sen vuoksi sille oli tuolloin etsittävä uusi koti. Näin jälkeenpäin olen iloinen että teimme niin!

Intiakankaalla tuunattu sohva muutti sittemmin takaisin meille, kolme vuotta sitten, ystävien esikoisen synnyttyä ja sen jälkeen se toimitti viherhuoneemme sohvan virkaa. Ajatukenani oli päällystää sohva jo tuolloin uudelleen, vaan tyydyin silloin pika pikaa sovittamaan sen silloiseen sisustukseemme muutamalla Ikean valkealla tyynyliinalla ja pellavalakanalla, jonka värjäsin pesukonevärein mustaksi. 

Uuteen kotiin kesällä muutettuamme totesin lasten leikkien tehneen tehtävänsä valkeisiin tyynyliinoihin ja auringon polttaneen mustan lakanan lähes harmaaksi. Oli aika uusia sohva ja tässä tulos, Voilà!

Lopputulos on loistava esimerkki siitä miten helpolla vanhan huonekalun saa uudistettua! Ompelin Ikeasta ostettujen untuvatäytteisten sisustustyynyjen päälle Marimekon kankaista päälliset ja uudelleen värjäsin pellavalakanan Dylonin mustalla pesukonevärillä. Kaipasin kotiin väriä ja nyt meillä on sitä. Lapset rakastavat tätä sohvaa ja rakentavat tyynyistä majoja, leikkivät siinä kioskia ja taitaa Nemokin pitää sitä lepopaikkanaan. Istuinpäällisen uusiminen tukevampaan kankaaseen on edessä, vaan niin kauan kun sohva on em. kulutuksen kohteena en jaksa nähdä vaivaa. 

Tältä sohva näytti ilman päällisiä. Mieleni teki kuvausaineistoa rikastaakseni (ts. tuoda läikehtivä punaviiniunelma esiin) irrottaa 10 vuotta sitten tekemäni päällyste irti, vaan eipä siinä olisi ollut järkeä. Sinistä kangasta on vielä iso pala jäljellä ts. jos sinisen sohvan hinku tulee, niin ompelen siitä seuraavat tyynynpäälliset.