Ruska -sukat itsevärjätyistä langoista

Näiden sukkien oli tarkoitus valmistua joululahjaksi, vaan muiden joulukiireiden tähden toimitus tulee tapahtumaan jälkikäteen.

Neuloin Ruska -nimeä kantavat sukat Novitan Nalle -langan perusohjetta seuraten puikoilla nro 3 ja itse reaktiivivärein värjäämistäni langoista. 

Isäni ihastui lankaan viime keväänä pyydettyäni häntä avuksi vyyhdin kerintään. Toiveissa oli villapusero vastaavista väreistä, vaan niihin eivät nämä langat riittäneet ja koska värjäämöni ei ole vielä ns. reaktiivivärien osalta aloittanut toimintaansa, päädyin käyttämään langat pienempään neuletyöhön. Sukkiakin hänellä kuulemma on liian vähän.

En tullut ottaneeksi värjäysprosessista lainkaan kuvia ja alunperin työtä varten varaamani langatkin olivat ylimitoitettuja. 150g oli liian paljon koon 45 sukkiin ja alla esitetyn kuvan keltainen kerä jäi odottamaan seuraavan sukkaparin neulontaa.

Parasta näiden itse värjäämieni lankojen neulomisessa on yllätyksellisyys: värjäysprosessini kun oli hyvin luova, mitään suunnittelematon. Pyrkimyksenäni ei ollut värjätä lankoja suunnitellusti jotain työtä varten, vaan puhtaasti nauttia itse värjäämisestä, langan maalaamisesta ja värien yhdistelystä. Tämän työskentelytavan myötä myös neulominen on yllätyksellistä. Vasta mallin valinta ja neulonnan eteneminen paljastavat minkälainen lopputulos niistä syntyy. 

Sukupolvien silmukat ja saariston lumo -lapaset

Tasan kaksi vuotta sitten, joululoman alettua ajelin lasten kanssa kohti Keski-Suomea ja pysähdyin matkalla Heinolan ABC:lle. Sieltä Kirjakauppa.comista mukaani tarttui Sukupolvien Silmukat -kirja, joka on ihastuttanut minua siitä lähtien niin kirjana, kuin käsityökulttuurisena tekona. 

Kirjan ovat koonneet käsityöharrastajaryhmä (Pia Ketola, Eija Bukowski, Leena Kokko, Anne Bäsklund ja Sari Suuronen), joka ryhtyi etsimään Suomen museoista menetetyn Karjalan alueen sukkia ja lapasia. Kirja on mielenkiintoinen käsityön historia- ja perinnematka kauniine kuvineen.

Taannoinen joululomani poiki lankahyllyyni kirjan ohella useamman lankakerän ja suunnitelman perinnelapasten neulonnasta. Loman loputtua suunnitelmani kuitenkin jäi muiden ideoiden ja arjen jalkoihin. Yhtään lapasta tahi sukkaa en saanut kirjasta neulottua ennen tätä syksyä, jolloin kaivoin kirjan uudelleen esiin ja päätin neuloa nämä Saariston Lumo -kappaleesta löytyvät Suursaaren lapaset. 

Lapaslankoina yhdistin Novita Venlaa (75% villaa, 25% polyamidia, sininen)sekä Baby dropsin merinovillalankaa (harmaa). Puikkojen nro oli 2 ja malli on lopulta sovitettu sekä kuvioon että käteni kokoon. Koko ns. naisten lapaskoko, mikä ikinä se sitten käytännössä onkaan. Omaan käteen sopivat siis ja toivottavasti myös saajansa, sillä kääräisen nämä vielä lahjakääröön ja annan joululahjaksi.

Itse neulontatyönä kirjoneulelapasten neulominen oli aika työläs ja hidas prosessi. Yllätyin itsekin miten kauan näiden tekemiseen meni, vaan ovat ne omaan silmääni niin kauniit että kannatti. Tämän työn jälkeen osaan jälleen arvostaa asteen enemmän kauniita perinnekirjoneuleita.

Sarjan "minulla on liian vähän mekkoja" vol.5

Viides ja toiseksi viimeinen tämän syksyn mekkosarjan mekoista. Tyttäreni vaatekaappi alkaa olla täytetty seuraavaan kesään saakka ja voin siirtyä muihin projekteihini. 

PaaPiin Kielo -trikoo taipui tässä ompelutyössä Jujunan Timantti -mekoksi sillä muutoksella että ompelin hihoiksi lyhyet frillat. Minulla oli kangasta ostettuna metrin verran ja halusin tehdä siitä määrästä kaksi mekkoa, toisen tyttärelleni ja toisen kummitytölleni joululahjaksi. Pitkiä hihoja en kummankaan tytön mekkoon saanut kangasmäärän vähyyden vuoksi ja päätin ommella molempien mekkoihin sitten frillat. 

Leggarit on toteutettu Verson Puodin "Kuhan pussitin" -yllätyspussista saapuneesta raitakuosista, jonka nimeä en millään ota löytääkseni. 70 cm pätkästä leggareita syntyi kahdet ja toivoa sopii että niille löytyy käyttöä.

Tulkitsen ompelutyöni tuloksen onnistuneeksi, sillä tyttö jätti molemmat vaatekappaleet päälleen kuvaustuokion päätteeksi ja se lupaa hyvää.

Raksu -taskumekko

Syksyn mekkosarjan mekko vol.4: Raksu -taskumekko.

Näihin mekkoihin ei paljon tunnetta ehdi siirtää, kun niitä ompelee sarjatuotantona. 

Kangas on tilattu jo muutama vuosi sitten PaaPiiltä ja kaavana mekossa on Jujunan taskumekko. Mekon koko on 104 cm ja hyvinkin reilu, kuten tulin jo timanttimekon julkaisussa maininneeksi. Meidän tyttö on niin siro kirppu, että 98 cm olisi ollut olkapäistä tähän hetkeen istuvampi, vaan laitan tämän kaappiin hetkeksi odottamaan. 

Lilja ei jostain syystä tunnu olevan kovin ihastunut tähän kuosiin. Luulin että pinkki pohjaväri toisi taatun suosion, vaan niin ei käynyt. Tyttö totesi muutama päivä sitten että "äiti, minä en pidä mustasta väristä" ja se lienee nyt syynä tämän mekon matalaan suosioon. Harmi sinänsä, sillä tulin ommelleeksi jämäpaloista leggarit. Meillä on nyt sitten jälleen kaksi vaatekappaletta, jotka vaativat käyttösuostuttelua. 

Merenneito -trikoosta Timantti -mekko

Mekkosarjan mekko vol. 3: Jujunan timantti kaavalla tehty ja Ainolan Merenneito -trikookankaasta toteutettu mekko Liljalle. Tällä kertaa pitkähihainen ja aika näyttää pakottaako pakkanen tytön pukemaan päälleen muuta kuin lyhythihaisia vaatteita.

Kaava oli itselläni ensi kokeilussa ja osoittautui aika reiluksi. Leikkasin mekkoja koko sarjan ja kaikki kokoa 104 cm, jotka nyt osoittautuivat meidän tytölle edelleen reiluiksi. Kasvunvaraa siis löytyy ja se nyt ei tietysti haittaa käyttöiän kannalta. 

Kuvaushetkeen houkuttelu vaati tällä kertaa lupauksen huulipunasta. Kynsilakat jätettiin sitten toiseen kertaan. Ehkä esittelemme niitäkin tulevaisuudessa.