Lilja Onerva Linnea

Tyttäremme kastejuhlaa vietettiin lauantaina 27.2 ja innostuin tekemään hänelle viikko sitten harjoittelemani kermakakun ohella liljakoristeisen porkkanakakun. Liljat on tehty jälleen sekä sokerimassasta että satin ice -kuorrutteesta ja kukkien heteet riisinuudeleista siten että värjäsin nuudelin päät mustalla pastavärillä. Maalaukset kukkiin tein sekä pasta- että tomuväreillä. 

Koristeiden asettaminen tuorejuusto-voi-tomusokeri kreemen päälle hermostutti, syystä etten ollut aikaisemmin tämän kuorrutteen koristelua kokeillut ja pelkona oli että korsiteet pehmenisivät liikaa ja niistä irtoaisi väriä kreemeen. Pelkoni oli turha ja näin jälkikäteen muistan että näkeehän noita porkkanakakkuja ajoittain jossain konditorioissa porkkanakoristein koristeltuina ilman mitään värinleviämisongelmia. 

Kahden kakun oheen pyöräytin vielä takuuvarman suklaakakun, minkä seurauksena kakkuja olikin sitten tarjolla jo ihan liikaa ja nyt meillä nautitaan kakkuja joka aterialla jälkiruoaksi. Pojat kyllä tuntuvat keskittyvän pikemminkin noiden lilja -koristeiden syömiseen.

Kuvan kastemekko on äitini käsialaa viiden vuoden takaa, jolloin hän virkkasi pyynnöstäni esikoisellemme kastemekon jotain Novita -lehden vuosien takaista kastemekkomallia kutakuinkin noudattaen. 

Nimi Lilja Onerva Linnea ei syntynyt yhtä helposti, kuin nimeä kunnioittava kakku. Olin keksinyt nimen jo tavallaan vuosia sitten kuunneltuani useamman Anna Kortelaisen haastattelun ja tarinoinnin L.Onervan elämästä Eri Kivaa! Onerva -kaupungin naiset -kirjan julkaisun aikoihin. Viehätyin Onerva nimeen, Kortelaisen kirjaan ja tarinoihin L. Onervasta niin paljon, että 2013 toista lasta odottaessani päätin itsekseni että jos lapsi on tyttö, annan hänelle nimeksi Lilja Onerva. Nimi olisi yhdistelmä omaa tyttönimeäni sekä kunnianosoitusta kulttuurimme suuria naisia kohtaan. Nimi jäi kuitenkin käyttämättä toisen poikamme synnyttyä ja nyt tyttäremme synnyttyä esittelin sen lopulta puolisolleni ajatuksella "tämän nimen olisin antanut aikanaan Tomakselle, jos hän olisi ollut tyttö". Luvuin kuitenkin keksimästäni nimestä hetimiten sen esiteltyäni, sillä minulla on niin vahvasti mielessäni aivan toinen nimi. Nimikeskusteluittemme tuloksena onnistuin lopulta ajamaan itseni niin nurkkaan kaikkien kauniiden tyttönimien kanssa, etten enää papin tapaamista ennen tiennyt millä nimellä haluaisin tytärtäni kutsua. Selvää oli että Lilja -nimellä olisi oma paikkansa nimiyhdistelmässä, mutta muiltaosin nimiä olikin sitten pitkä luettelo. Lopulta arvuutimme kaikki listamme nimet esikoisellamme Henrillä ja hän ilmoitti että tyttöä tulee kutsua Liljaksi. Tämän päätöksen myötä palasin omaan vuosientakaiseen ajatukseeni Lilja Onervasta. Isäni tädin toinen nimi Linnea tuntui myös sointuvan kahteen edelliseen niin kauniisti, että päädyimme antamaan tyttärellemme edellä mainitun kolmen nimen yhdistelmän. Toivotaan että tämän nimen alla lapseni saa rikkaan ja onnellisen elämän.

Eteisremontti vihdoinkin valmiiksi

Vihdoinkin löysin aikaa eteisen siivoamiselle ja tuunaamiselle sen näköiseksi kuin sen tarkoikin syksyllä aloittamassani remontissa. Ennen niin ruskea seinä sai itselleen valkoisen sävyn Tikkurilan Nova 7 maalilla, jonka telasin seinään sävyttämättömänä. Pappani äidin liinavaatekaappi sai arvoisekseen seuraksi Sring pocket -hyllyn, Marimekon ja Ittalan purnukoiden kera. Esikoiseni isänpäivälahja, kaarnavene, sai jäädä koristeeksi. Sen kelluntaominaisuudet on jo kertaalleen testattu saunan vadissa, joten pojan kiinnostus sitä kohtaan on hälvennyt ja minä voin museoida sen hänen aikuisuuteensa.  Iittalan Festivo kynttilänjalat löysivät myös vihdoin itselleen säilytyspaikan ja Perobasta ostamani seinänupit odottavat vielä hyllyllä lopullista paikkaansa. Kyllä oli aluksi miettiminen mitä hyllylle laitan, jotta se täyttää tehtävänsä hyödyllisesti mutta silmää ilahduttavasti. Puolisoni käytti hyllyä usean kuukauden ajan Torilla myymiensä LP-levyjen lähettämönä, kuten kuvasta näkyy. 

Kumpikin meistä on nyt saanut antaa näkemyksensä hyllyn ulkonäölle ja epäilen että se taas ajan myötä löytää roolinsa tavaroiden välisijoituspaikkana. Ns. erikivakupeista en edelleenkään päässyt eroon vaan Iittalan Aitio laatikko pitää sisällään kynät ja Stockmannin CASA puukulho kaiken pienen pöydillä pyörivän kodittoman tavaran. 

Harjoituskakku kastejuhlaan

Selailin muutama ilta sitten Pinterestin kakkukuvatarjontaa ja sen tulemana suunnitelmat tyttäreni kastekakusta muuttuivat. Olin jo ostanut Confetista muutaman erilaisen muotin kakkua varten ja nyt niiden käyttö jää hamaan tulevaisuuteen. Pinterest -kuvat herättivät minussa pakkomielteenomaisen halun kokeilla kakun "stailausta" myös kakun sisäpuolelta. Koska en ollut koskaan aiemmin kokeillut kakun sisäsosien värjäystä, vietin eilisen aamupäivän keittiössä testaillen tarvikkeiden ja taikinamäärän riittävyyttä, itse taikinan toimivuutta sekä kakun liukuvärjäyksen tekoa että kerman pursottamista. Olen tehnyt viime vuosina niin vähän pursotettuja kermakakkuja etten uskaltanut jättää kakun tekemistä suoraan ensi viikon lopun juhlaan. Kakku onnistui hienosti alla esitetyin suhtein. Sisäosien värjäys ei onnistunut aivan niin täydellisesti kuten olin suunnitellut, sillä kaksi punaista kerrosta olivat paistamisen ja kostutuksen jälkeen liian samanvärisiä. Pitää siten muistaa ensi viikon kakussa lisätä alimman kerroksen taikinaosuuteen vielä hieman lisää punaista väriä. 

Alla kakuntekomuistio, jottei unohdu.

Kakkutaikina:
6 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 dl sokeria

Jaoin taikinan kolmeen yhtäsuureen (tai ainakin melkein, lusikallisia laskien) osaan ja paistoin kunkin osan yksi kerrallaan pyöreässä (halkaisija 20 cm) irtopohjavuoassa 9 min/pohja 200 C-asteisessa uunissa. 

Ennen taikinan kaatamista vuokaan, laitoin sisälle pohjan muotoon ja kokoon leikatun leivinpaperin sekä sivelin vuoan reunat voilla ja korppujauhotin ne. 

Taikinan värjäykset tein sillä välin kun odottelin ensimmäistä värjäämätöntä kakkupohjaa uunista. Sekoittamisen tein sushi -aterioiden yhteydessä mukaan tulleilla puutikuilla. Pelkäsin etteivät taikinat värinsekoituksen jälkeen enää nousisi uunissa, sillä ne menettivät kuohkeutensa näkyvästi uuniinpääsyä odotellessaan, mutta onneksi leivinjauhe toimi kuten pitääkin.

Värjäykset tein Wiltonin punaisella Red Red -pastavärillä

Kakkupohjat näyttivät paistamisen jälkeen tältä: 

Koska kyseessä oli harjoittelukakku ja huomasin vadelmahillon vähyyden kaapissani, korvasin osan tarvittavasta hillosta mansikkaisella. Kakun sisälle vatkasin siis mascarpone-kerma-sokeriseoksen (250g mascarponea, 2 dl kuohukermaa, 1 rkl sokeria) ja pilkoin joukkoon valkosuklaapaloja. Kostutukseen käytin rasvatonta maitoa.

Kokosin kakun niin että punaisin pohja jäi alimmaiseksi ja värjäämättömästä tuli kakun päällinen. Alimpaan täytekerrokseen laitoin ensin vadelmahillon jämät sekä mascarponevaahdon ja jälkimmäiseen kerrokseen vastaavasti mutta mansikkahillolla. Hillot olivat kaupan hyllytavaraa. 

Eristin valmiiksi kootun kakun vielä voikreemellä. En tiedä olisiko sen käyttö niin välttämätöntä, mutta ainakin vaniljalla maustettu kreeme toi kakkuun mukavan maun. Lisäksi vaalea pinta toi kakkuun yhtenäisen ilmeen, siltä varalta että kakun pohja olisi paistanut jonkun pursotukseni lomasta. Voikreemin ohjeen nappasin Kinuskikissan nettisivuilta, vaikka suhteet taisivat olla itselläni hieman pielessä tomusokerin loputtua kesken leivonnan.

Kreemillä päällystetyn kakun päälle pursotin sitten "ruusuja" kermavaahto-mascarpone-sokeri vaahdolla, jonka valmistin vatkaamalla yhteen 250 g mascarponea, 5 dl kermavaahtoa ja 1 rkl sokeria. Vaahtoa jäi hieman yli ts. hieman vähempikin määrä kermaa saattaisi riittää. Mieluummin kuitenkin näin päin, kuin siten että kermaseos loppuu kesken. Uuden seoksen väri kun ei kuitenkaan vastaisi sitä edellistä. Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä myös kakun päällisestä ns. liukuvärjätty (tummempi pinkki alle ja päälle valkoista), mutta kakkuni olisi pitänyt olla huomattavasti korkeampi jotta tällianen suunnitelma olisi toteutunut.

Kakku onnistui erinomaisesti ja koska meillä kotona ei kahden aikuisen voimalla kuuden kananmunan kakkua tuhota ihan noin vain, lahjoitin ison osan kakusta meitä niin usein auttaville naapureille. Ilo oli moninkerainen kun sain vielä naapurista kiitosta maistuvasta tekeleestä! 

Esikoisen Star Wars -kakku

Esikoiseni toivoi itselleen 5-vuotis juhliinsa Star Wars -kakkua ja -teemaa. Kakku aiheutti minulle runsaasti päänvaivaa, ihan siksi että aika on kortilla ja tiesin etten missään tapauksessa ehdi näpertää hahmoja kakkuun sokerimassasta alusta loppuun. Poikani odotukset olivat hurjan korkealla hänen nähtyään muutaman kakun maalattuine kuvineen Pinterestissä. Henrillä on tapana luoda pitkiä tarinakäsikirjoituksia odotuksistaan ja kuuntelin kuukauden ajan tarinaa siitä miten äiti tekee hänelle kolmikerroskakun, jonka kolmantena kerroksena on Darth Vaderin kypärä ja alimmassa kerroksessa kaikkien hahmojen kuvat. Onneksi tarinat ovat muutettavissa ja näytettyäni perjantai-iltana hänelle ostamani lelukoristehahmot hän innostui niistä ja siitä tosiasiasta että ne jäisivät leikkeihin jälkikäteen, toisin kuin sokerimassakoristeet.

Podin huonoa omatuntoa itse siitä että päätin käyttää kakussa valmiita hahmoja, vaikka itse hahmojen etsimiseen meni melkoinen tovi. En ole koskaan ollut kiinnostunut Star Wars elokuvista lapsuudessani tai nuoruudessani, mutta siitä huolimatta osasin olla kovin kriittinen kakkuun valittavia hahmoja kohtaan. Lopulta päädyin ostamaan Darth Vaderin, joka näyttää enemmän tietokonepeliukolta ja R2D2:n sekä C-3PO:n Toys R Usista. Alkunegatiivisuudestani huolimatta muoviukkelit toimivat hyvin kakun koristeina ja C-3PO:n kiinnitysongelmakin ratkesi hengettömän pinnin avulla.

Sokerikakun sisälle laitoin vuorokerroksin vadelmahilloa ja mascarpone-kerma-valkosuklaa -vaahtoa. Henri toivoi ettei kakun sisälle laitettaisi banaania ja pelkkä kerma-mascarpone-suklaa seos ei tuntunut itsestäni hyvältä idealta, vaikka poika olisikin kelpuuttanut sen. Sisus oli huippuonnistunut, sillä ensimmäistä kertaa lapset söivät juhlissa kakkua ja jättivät yllätyksekseni karamellit vähemmälle huomiolle! 

Kakun musta päällinen on Satin Ice kuorrutetta, jonka maku on kermainen. Myös tämä valinta oli onnistunut. Olen käyttänyt aikaisemmin päällisinä pitkälti marsipaania, ihan siksi että olen itse mieltynyt sen makuun enemmän kuin sokerikuorrutteeseen, mutta tästäedes taidan pidättäytyä marsipaanin käytöltä. Satin ice toimi ainakin edellämainitun sisuksen kanssa erinomaisesti. 

Opettelin tämän kakun kanssa myös käyttämään tomuvärejä. Ensikokemuksen perusteella ne ovat aika helppoja käyttää, ainakin kun en tähtien sädehtimistä ja kirjainten alareunojen tomuttamista vaikeampaa tällä kertaa kokeillut.

Syntymäpäivät olivat kaikin puolin onnistuneet ja poika ylpeän onnellinen kakustaan! 

Sinikellotohvelit äidilleni

Ehdin vihdoin eilen viimeistellä syksyllä Helsky:n toisella märkähuovutuskerralla valmistamani tohvelit neulahuovuttamalla tossuihin muutamat "sinikellot". 

Näiden tossujen valmistuksessa apuna olivat puiset kenkälestit. Tossujen huovutus oli hankalampaa kuin edellisellä kerralla, sillä jostain tuntemattomasta syystä saumojen huovutus kiinni ei onnistunut kertayrittämällä ja jouduinkin opettelemaan saumojen paikkaamista neulahuovutustekniikalla. Lopputulos on kuitenkin onnistunut ja saumoista sekä tossuista tuli huomattavasti paksummat ja tukevammat kuin aiemmin tekemistäni harmaista. Nahkapohjalliset näistä vielä puuttuvat ja minun täytyy löytää aikaa Kinaporin suutarilla käymiseen. Sieltä saa opettajamme mukaan parhaan ja asiantuntevan palvelun tällaisiin tarpeisiin. 

Tossut annan myöhästyneenä syntymäpäivälahjana äidilleni. 

Retrohenkinen villatakki

Matkustimme vuonna 2008 islantiin puolisoni, veljeni ja hänen vaimonsa kanssa. Matkan aikana hypistelin jos jonkin kerran Islantilaisia lankakeriä kauppojen hyllyillä saamatta kuitenkaan ostoksia tehtyä. Kotiin palattuani en päässyt ajattelemasta lankoja ja innostuin lopulta tilaamaan niitä nettikaupan kautta useamman kilon verran. Aika ei kuitenkaan tuolloin tuntunut riittävän itse käsitöiden tekemiseen ja avaamattomat lankakerät ovat maanneet kaapissani vuosikausia. Nyt ryhdistäydyin ja sain viimein virkattua luonnovalkoisesta Alafoss Lopi Lett -langasta itselleni retrohenkisen villatakin. Takin piti alunperin noudattaa yhtä Novita -lehden neulemallia, mutta työn edetessä ryhdyin suunnittelemaan takkia itse ja lopputulos on kuvan mukainen. "Somistuskankaana" Verson puodin paratiisi velour.