Lilja Onerva Linnea

Tyttäremme kastejuhlaa vietettiin lauantaina 27.2 ja innostuin tekemään hänelle viikko sitten harjoittelemani kermakakun ohella liljakoristeisen porkkanakakun. Liljat on tehty jälleen sekä sokerimassasta että satin ice -kuorrutteesta ja kukkien heteet riisinuudeleista siten että värjäsin nuudelin päät mustalla pastavärillä. Maalaukset kukkiin tein sekä pasta- että tomuväreillä. 

Koristeiden asettaminen tuorejuusto-voi-tomusokeri kreemen päälle hermostutti, syystä etten ollut aikaisemmin tämän kuorrutteen koristelua kokeillut ja pelkona oli että korsiteet pehmenisivät liikaa ja niistä irtoaisi väriä kreemeen. Pelkoni oli turha ja näin jälkikäteen muistan että näkeehän noita porkkanakakkuja ajoittain jossain konditorioissa porkkanakoristein koristeltuina ilman mitään värinleviämisongelmia. 

Kahden kakun oheen pyöräytin vielä takuuvarman suklaakakun, minkä seurauksena kakkuja olikin sitten tarjolla jo ihan liikaa ja nyt meillä nautitaan kakkuja joka aterialla jälkiruoaksi. Pojat kyllä tuntuvat keskittyvän pikemminkin noiden lilja -koristeiden syömiseen.

Kuvan kastemekko on äitini käsialaa viiden vuoden takaa, jolloin hän virkkasi pyynnöstäni esikoisellemme kastemekon jotain Novita -lehden vuosien takaista kastemekkomallia kutakuinkin noudattaen. 

Nimi Lilja Onerva Linnea ei syntynyt yhtä helposti, kuin nimeä kunnioittava kakku. Olin keksinyt nimen jo tavallaan vuosia sitten kuunneltuani useamman Anna Kortelaisen haastattelun ja tarinoinnin L.Onervan elämästä Eri Kivaa! Onerva -kaupungin naiset -kirjan julkaisun aikoihin. Viehätyin Onerva nimeen, Kortelaisen kirjaan ja tarinoihin L. Onervasta niin paljon, että 2013 toista lasta odottaessani päätin itsekseni että jos lapsi on tyttö, annan hänelle nimeksi Lilja Onerva. Nimi olisi yhdistelmä omaa tyttönimeäni sekä kunnianosoitusta kulttuurimme suuria naisia kohtaan. Nimi jäi kuitenkin käyttämättä toisen poikamme synnyttyä ja nyt tyttäremme synnyttyä esittelin sen lopulta puolisolleni ajatuksella "tämän nimen olisin antanut aikanaan Tomakselle, jos hän olisi ollut tyttö". Luvuin kuitenkin keksimästäni nimestä hetimiten sen esiteltyäni, sillä minulla on niin vahvasti mielessäni aivan toinen nimi. Nimikeskusteluittemme tuloksena onnistuin lopulta ajamaan itseni niin nurkkaan kaikkien kauniiden tyttönimien kanssa, etten enää papin tapaamista ennen tiennyt millä nimellä haluaisin tytärtäni kutsua. Selvää oli että Lilja -nimellä olisi oma paikkansa nimiyhdistelmässä, mutta muiltaosin nimiä olikin sitten pitkä luettelo. Lopulta arvuutimme kaikki listamme nimet esikoisellamme Henrillä ja hän ilmoitti että tyttöä tulee kutsua Liljaksi. Tämän päätöksen myötä palasin omaan vuosientakaiseen ajatukseeni Lilja Onervasta. Isäni tädin toinen nimi Linnea tuntui myös sointuvan kahteen edelliseen niin kauniisti, että päädyimme antamaan tyttärellemme edellä mainitun kolmen nimen yhdistelmän. Toivotaan että tämän nimen alla lapseni saa rikkaan ja onnellisen elämän.

Harjoituskakku kastejuhlaan

Selailin muutama ilta sitten Pinterestin kakkukuvatarjontaa ja sen tulemana suunnitelmat tyttäreni kastekakusta muuttuivat. Olin jo ostanut Confetista muutaman erilaisen muotin kakkua varten ja nyt niiden käyttö jää hamaan tulevaisuuteen. Pinterest -kuvat herättivät minussa pakkomielteenomaisen halun kokeilla kakun "stailausta" myös kakun sisäpuolelta. Koska en ollut koskaan aiemmin kokeillut kakun sisäsosien värjäystä, vietin eilisen aamupäivän keittiössä testaillen tarvikkeiden ja taikinamäärän riittävyyttä, itse taikinan toimivuutta sekä kakun liukuvärjäyksen tekoa että kerman pursottamista. Olen tehnyt viime vuosina niin vähän pursotettuja kermakakkuja etten uskaltanut jättää kakun tekemistä suoraan ensi viikon lopun juhlaan. Kakku onnistui hienosti alla esitetyin suhtein. Sisäosien värjäys ei onnistunut aivan niin täydellisesti kuten olin suunnitellut, sillä kaksi punaista kerrosta olivat paistamisen ja kostutuksen jälkeen liian samanvärisiä. Pitää siten muistaa ensi viikon kakussa lisätä alimman kerroksen taikinaosuuteen vielä hieman lisää punaista väriä. 

Alla kakuntekomuistio, jottei unohdu.

Kakkutaikina:
6 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 dl sokeria

Jaoin taikinan kolmeen yhtäsuureen (tai ainakin melkein, lusikallisia laskien) osaan ja paistoin kunkin osan yksi kerrallaan pyöreässä (halkaisija 20 cm) irtopohjavuoassa 9 min/pohja 200 C-asteisessa uunissa. 

Ennen taikinan kaatamista vuokaan, laitoin sisälle pohjan muotoon ja kokoon leikatun leivinpaperin sekä sivelin vuoan reunat voilla ja korppujauhotin ne. 

Taikinan värjäykset tein sillä välin kun odottelin ensimmäistä värjäämätöntä kakkupohjaa uunista. Sekoittamisen tein sushi -aterioiden yhteydessä mukaan tulleilla puutikuilla. Pelkäsin etteivät taikinat värinsekoituksen jälkeen enää nousisi uunissa, sillä ne menettivät kuohkeutensa näkyvästi uuniinpääsyä odotellessaan, mutta onneksi leivinjauhe toimi kuten pitääkin.

Värjäykset tein Wiltonin punaisella Red Red -pastavärillä

Kakkupohjat näyttivät paistamisen jälkeen tältä: 

Koska kyseessä oli harjoittelukakku ja huomasin vadelmahillon vähyyden kaapissani, korvasin osan tarvittavasta hillosta mansikkaisella. Kakun sisälle vatkasin siis mascarpone-kerma-sokeriseoksen (250g mascarponea, 2 dl kuohukermaa, 1 rkl sokeria) ja pilkoin joukkoon valkosuklaapaloja. Kostutukseen käytin rasvatonta maitoa.

Kokosin kakun niin että punaisin pohja jäi alimmaiseksi ja värjäämättömästä tuli kakun päällinen. Alimpaan täytekerrokseen laitoin ensin vadelmahillon jämät sekä mascarponevaahdon ja jälkimmäiseen kerrokseen vastaavasti mutta mansikkahillolla. Hillot olivat kaupan hyllytavaraa. 

Eristin valmiiksi kootun kakun vielä voikreemellä. En tiedä olisiko sen käyttö niin välttämätöntä, mutta ainakin vaniljalla maustettu kreeme toi kakkuun mukavan maun. Lisäksi vaalea pinta toi kakkuun yhtenäisen ilmeen, siltä varalta että kakun pohja olisi paistanut jonkun pursotukseni lomasta. Voikreemin ohjeen nappasin Kinuskikissan nettisivuilta, vaikka suhteet taisivat olla itselläni hieman pielessä tomusokerin loputtua kesken leivonnan.

Kreemillä päällystetyn kakun päälle pursotin sitten "ruusuja" kermavaahto-mascarpone-sokeri vaahdolla, jonka valmistin vatkaamalla yhteen 250 g mascarponea, 5 dl kermavaahtoa ja 1 rkl sokeria. Vaahtoa jäi hieman yli ts. hieman vähempikin määrä kermaa saattaisi riittää. Mieluummin kuitenkin näin päin, kuin siten että kermaseos loppuu kesken. Uuden seoksen väri kun ei kuitenkaan vastaisi sitä edellistä. Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä myös kakun päällisestä ns. liukuvärjätty (tummempi pinkki alle ja päälle valkoista), mutta kakkuni olisi pitänyt olla huomattavasti korkeampi jotta tällianen suunnitelma olisi toteutunut.

Kakku onnistui erinomaisesti ja koska meillä kotona ei kahden aikuisen voimalla kuuden kananmunan kakkua tuhota ihan noin vain, lahjoitin ison osan kakusta meitä niin usein auttaville naapureille. Ilo oli moninkerainen kun sain vielä naapurista kiitosta maistuvasta tekeleestä!